Operaatio kompostin käynnissä pitäminen

Tämän talven yksi suurista tavoitteistani on ollut kompostin käynnissä pitäminen. Viime talvena komposti jäätyi keskellä talvea ja jäätynyt komposti täyttyi tietysti hetkessä. Sitten oltiinkin ihmeissään, että mihin biojäte laitetaan. No tämä oli tosin pieni murhe sen rinnalla, että sama ongelma oli huussin kanssa... mutta siitä ehkä lisää joskus toiste. Nyt kuitenkin syksyllä päätin, että ainakin yritän kaikin keinoin saada kompostin pysymään sulana ja sitä myöten käynnissä koko talven.

Kompostimme on Biolanin 220 litrainen pikakompostori, joka on melko hyvin riittänyt meidän talouden keittiöjätteelle. Tämän kompostorimallin pitäisi siis toimia talvellakin, mutta kokemus on että ilman huolenpitoa jäätyy kyllä.

Syksyllä varauduimme talveen tyhjentämällä kompostin lähes kokonaan. Siirsimme kompostiaineksen jälkikompostoitumaan toiseen kompostiin, joka on enemmän mallia "kesäkomposti". Ihan kokonaan kompostia ei kannata tyhjentää vaan suositus on, että tyhjentää 2/3.

Ulkolämpötilan pysytellessä plussan puolella tai nollan tuntumassa, kompostilla ei ollut mitään hätää. Komposti pysyi hyvin käynnissä, sisälämpötilan ollessa 20-30 astetta. Mutta kun kovemmat pakkaset saapuivat ja viipyivät, alkoi kompostorin lämpömittarin viisari pudota uhkaavasti alaspäin. Silloin otin käyttöön kuumavesi pullot. Pullot täytin lähes kiehuvalla vedellä ja laitoin kompostiin sisälle. Kovimmilla pakkasilla vaihdoin pulloja kuumiin useamman kerran päivässä. Tällä konstilla sain kompostin pysymään juuri ja juuri plussan puolella. Ei siellä varsinainen kompostoituminen ollut käynnissä, mutta ei myöskään jämähtänyt umpijäähän.

Käytimme nyt myös ensimmäistä kertaa Biolanin talvikuiviketta, mutta en osaa sanoa oliko se ratkaiseva tekijä tässä operaatiossa. Ei siitä varmasti haittaakaan ollut. Talvikuivike on tarkoitettu edistämään biojätteen kompostoitumista talviaikaan, se sitoo paremmin nestettä ja toimii samalla eristeenä.

Komposti oli kovimmat pakkaset ehkä sellaisessa horroksessa, mutta nyt kun tuli selvästi lämpöisemmät säät muutamaksi päiväksi, komposti heräsi heti kunnolla käyntiin. Lämpötila on nyt n. 20 astetta.

Saa nähdä täytyykö vielä turvautua kuumavesipulloihin vai lämmittääkö kevätaurinko jatkossakin niin paljon, että komposti pysyy omin voimin käynnissä. Ainakin jonkin asteinen erävoitto tässä operaatiossa on saavutettu.

Emäntä

p.s. tämä ei ole kaupallinen yhteistyö vaan ihan itse on komposti ja kuivikkeet ostettu. Komposti jo vuosia sitten.

Neulottu kauluri

Etsin vuosia sitten aikuiselle tarkoitettua kauluria korkealla kauluksella. Markkinoilta en kuitenkaan löytänyt sellaista ja ylipäätään minkäänlaiset aikuisen kaulurit ovat kaupoissa vähissä. Niinpä päätin tehdä kaulurin itse. Vuosien varrella olen tehnyt muutaman kaulurin itselleni ja isännälle. Tänään valmistui viimeisin versio kaulurista, lanka tällä kertaa hiukan ohuempi baby merino-lanka.

Kauluri on todella helppo tehdä, jos vaan osaa neuloa oikeita ja nurjia silmukoita. Tässä ohje 7 veljestä- langan vahvuiselle langalle.

Luo pyöröpuikolle tai neljälle sukkapuikolle 96 silmukkaa. Neulo "kaksi oikein, kaksi nurin"-joustinneuletta 35 kerrosta (sen mukaan kuinka korkean kaulurista haluat).

Lisää oikeiden silmukoiden väliin yksi silmukka eli puikoilla on 3o2n3o2n jne. Neulo kuusi kerrosta ja lisää sitten silmukat myös nurjien silmukoiden väliin eli puikolla nyt 3o3n3o3n jne. Neulo kuusi kerrosta. Lisää sitten sekä oikeiden että nurjien silmukoiden väliin silmukat eli puikoilla nyt 4o4n4o4n jne. Neulo vielä 8 kerrosta. Päättele silmukat. Jos haluat vielä leveämmän kaulurin, voi silmukoiden lisäämistä toki jatkaa edelleen.

Tämä kauluri malli on tarpeeksi tiukka, joten se pysyy hyvin ylhäällä. Oikein kylmällä kelillä laitan putkihuivin kaulurin alle, putkihuivin voi nostaa vielä ylemmän poskille ja kauluri pitää sen hyvin paikallaan.

Emäntä

Kurkistus historiaan vanhoilla kartoilla

Vanhat kartat ovat kiehtovia ja kauniita kuin taideteokset. Lisäksi ne kertovat paikallista historiaa. Olen harrastanut suunnistusta lapsesta asti ja olen maanmittari koulutukseltani, joten kartat ovat aina olleet lähellä sydäntä ja hahmotan ympäristöä karttojen kautta.Vanhoja karttoja tutkimalla saa hyvän käsityksen paikallisesta historiasta. Miten kylä on kehittynyt ja koska se oma tontti on muodostettu. Käsin piirretyt ja väritetyt kartat ovat usein myös niin kauniita, että niitä voi kehystää vaikka tauluksi. Keräsin tähän linkkejä, mistä vanhoja karttoja löytyy ja näytän esimerkkejä eri aikakauden kartoista.

Suomeenhan on ensimmäinen maanmittari saapunut Ruotsista Turkuun vuonna 1633 ja siitä lähtien Suomea on kartoitettu maanmittareiden toimesta.

Vanhoja kyläkarttoja, pitäjänkarttoja, kaupunkikarttoja ym. löytyy sivustolta Heikki Rantatupa historialliset kartat. Täältä karttoja voi ladata/tulostaa omaan käyttöön. Kartat ovat lähinnä 1600-1800-luvuilta. Sivuston yläreunassa on haku-kenttä, jota voi käyttää karttojen etsimisen apuna, kirjoittamalla vaikka kylän nimen kenttään. Esimerkiksi meidän kylästä löytyy ensimmäinen maakirjakartta vuodelta 1692. Kartasta näkee, että kylärakenne on ollut paljon tiiviimpi kuin nykyään, talot ovat tiivis ryhmä ja kylän pellot taloryhmän ympärillä. Kylän halki on jo tuolloin kulkenut jonkinlainen tie tai kärrypolku samalla paikalla jossa nykyään maantie kulkee.

Pitäjänkartta vuodelta 1751 näyttää jo enemmän nykyiseltä kylältä, talot ovat hajaantuneet hiukan laajemmalle alueelle kylätien molemmin puolin. Mutta vasta muutama vuosikymmen eteenpäin, isojako hajotti tiiviin kylärakenteen ja talot levisivät nauhamaiseksi kylärakenteeksi kylätien varteen. 

Maanmittauslaitoksen arkistoaineistosta löytyy toimituskarttoja aina 1700-luvulta lähtien, isojakokarttoja, lohkomiskarttoja, halkomiskarttoja jne. Toimituskartta-aineistosta pääsee juuri sen oman talon historiassa taaksepäin. Näitä karttoja saa tilattua Maanmittauslaitoksen asiakaspalvelun kautta. Kaikkia vanhoja karttoja ei ole skannattu sähköisiksi, mutta niitä skannataan sitä mukaan kun tilauksia tulee. Karttojen lisäksi toimituksista on kirjoitettu pöytäkirjat, joita myös saa tilattu. Tämä on aineistoa, jota muun muassa sukututkijat käyttävät. Suurin käyttäjäryhmä on tosin Maanmittauslaitoksen oma henkilöstö, joka joutuu nykyäänkin toimituksia tehdessä etsimään esimerkiksi vanhan rajapyykin tietoja hyvinkin vanhoista kartoista. Alla oleva toimituskartta on vuodelta 1954 lohkomistoimituksesta, jossa tämä kiinteistö, jossa nyt asumme, on ollut mukana.

Vaikka vanhat toimituskartat ovatkin tilaustavaraa, Maanmittauslaitoksen maastokartta-aineisto on avointa. Vanhat peruskartat löytyvät Vanhat painetut kartat-palvelusta. Peruskarttoja painettiin vuosina 1949-1992. Karjalan kartat-palvelusta puolestaan löytyy Karjalan alueen vanhoja karttoja. Maanmittauslaitokselta löytyy myös ilmakuvia 1930-luvulta lähtien ja näitä voi tilata asiakaspalvelusta.
60-luvun peruskartta on tältä kylältä on näyttänyt tältä.

Vintin portaikossa on maastokartta 1940-luvulta. Vieressä kohokuvioinen Suomen kartta vuodelta 1985.

Näiden kahden kartan lisäksi meillä ei ihme kyllä ole enempää karttoja seinillä, vaikka talossa kaksi maanmittaria asuukin :)

Emäntä

Kuivattu sienirisotto

Kuivan kesän takia lähdin hyvin pessimistisin odotuksin sunnuntaina tarkistamaan vakio kanttarellipaikkoja. Ja ihme ja kumma sieniä löytyi muutama litra. Olin pari vuotta sitten lukenut Retkipaikkalta Minna Jakosuon vinkin kuivatusta risotosta retkiruokana. Idea jäi hautumaan ja sunnuntain sieniretken saaliista päätin vihdoin kokeilla risoton kuivaamista.

Risotto tehdään muuten ihan normaalisti, mutta ei käytetä rasvaa lainkaan, vain kasvislientä.

Tein kanttarellirisottoa suurin piirtein tällä ohjeella:

1,5 litraa pilkottuja kanttarelleja
3 sipulia (suoraan kasvimaalta)
1,5 litraa kasvislientä
4 dl risottoriisiä

Paistetaan ensin kanttarelleja pannulla, kunnes niistä on suurin osa nesteestä haihtunut. Lisätään sipulisilppu pannulle ja kuullotetaan hetki. Sitten risottoriisi ja kasvisliemestä osa, lientä lisätään aina sitä mukaan, kun on imeytynyt riisiin. Keitetään kunnes riisit ovat kypsiä.

Kypsä risotto levitetään kasvikuivurin ritilöille ja kuivataan kuivurilla n 6 tuntia. Kuivattu risotto pakataan vaikkapa minigrip pussiin. Tästä tuli kaksi kahden annoksen pussia.

Kun risottoa haluaa sitten syödä, niin lisätään pussiin kylmää vettä 2-3 tuntia aiemmin, jotta risotto turpoaa. Sitten se vain lämmitetään ja lämmittäessä voi halutessaan lisätä voita tai kermaa ja päälle parmesaania.

Aiomme kokeilla kuivattua risottoa eväänä jollain syksyn metsästysretkellä, mutta ajattelin että tällaisia risottopusseja olisi hyvä olla aina kotonakin niitä päiviä varten, kun ei jaksa tai ehdi tehdä ruokaa.

Emäntä

Koivunmahlasima

Koivussa mahla juoksee nyt sellaisella vauhdilla, että pulloa saa olla tyhjentämässä tiuhaan. Mahla on luonnon oma terveysjuoma ja sitä voi käyttää vaikkapa urheilujuomana. Mahlan keruu on helppoa ja yhdestä koivusta valuu mahlaa useita litroja päivässä. Mahlan valuttaminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin vaan vaatii aina maanomistajan luvan. Mahla on huonoa säilymään, joten jos sitä ei heti käytä, se kannattaa pakastaa. Itse pakastan mahlaa jonkun verran varastoon ja näin vapun alla olen tehnyt mahlasta simaa. Jaan tässä nyt teille käyttämäni reseptin.

Koivunmahlasima

3 l koivunmahlaa
1 l vettä
500 g fariinisokeria
2 kpl sitruunaa
1/4 tl hiivaa (herneen kokoinen pala)
rusinoita
sokeri 1 tl/simapullo

Kiehauta ensin vesi ja sekoita fariinisokeri veteen. Lisää sitruunaviipaleet ja mahla. Liota hiiva pieneen vesimäärää ja lisää kädenlämpöiseen simaseokseen.

Anna käydä huoneenlämmössä vuorokauden ajan. Poista sitruunaviipaleet ja pullota sima. Lisää pulloihin 1 tl sokeria ja rusinoita.

Sima valmistuu huoneenlämmössä noin kolmessa vuorokaudessa ja viileässä noin viikossa. Sima on valmista, kun rusinat ovat nousseet pintaan. Säilytä viileässä ja juo viikon kuluessa.

Vielä ehtii vapuksi laittaa siman käymään :)

Emäntä

"Ei jaksa lähteä kauppaan"-leipäset

Meillä on lähimpään kauppaan matkaa 18 km, joten ihan yhden tai kahden puuttuvan ruoka-aineen takia ei kauppaan tule lähdettyä. Keskimäärin käymme pari kertaa viikossa kaupassa, joskus pärjätään yhdelläkin käynnillä. Peruselintarvikkeita yritetään pitää kohtuullinen varasto kotona ja kauppaan lähdetään aina ostoslistan kanssa, koska muuten aina jotain unohtuu.

Kun edellisestä kauppareissusta on jo aikaa, alkaa tekemään mieli tuoretta leipää. Jaan nyt teille luottoreseptini helppoihin, nopeisiin ja herkullisiin rieskoihin/teeleipiin. Näihin leipäsiin tulee niin perusraaka-aineita, että niitä yleensä aina kaapista löytyy. Itse teen leivät gluteenittomina oman keliakian takia, mutta hyvin maistuvat myös "tavisleipää" syövälle isännälle. Aivan yhtä hyvin voi leivonnassa käyttää vehnäjauhojakin. Tämä on myös ainoa resepti, jonka muistan ulkoa, koska kaikkia raaka-aineita tulee kaksi vain mittayksikkö pitää muistaa.

"Ei jaksa lähteä kauppaan"- leipäset

2 dl kaurahiutaleita (puhdasta kauraa, jos teet gluteenittomia)
2 dl vaaleita jauhoja (gluteenittomia tai vehnäjauhoja tai oikeastaan mitä jauhoja vaan)
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa (itse jätän usein pois, jos on suolaista juustoraastetta)
2 dl juustoraastetta
2 rkl öljyä
2 dl maitoa, jogurttia, kermaviiliä tai näitä sekaisin. Vedelläkin onnistuu.¨

Sekoita kuivat aineet ja juustoraaste keskenään. Lisää joukkoon öljy ja maito. Ihan lusikalla voi sekoittaa taikinan. Nostele lusikoilla taikina nokareet pellille ja painele ohuiksi leipäsiksi. Itse painelen lusikalla, jota kastelen välillä vedessä. Paista 225 asteisessa uunissa n. 15 min.

Ja taas kauppareissua voi venyttää päivällä eteenpäin :)

Emäntä

Kylmien öiden pelastajat

Kylmät yöt vain jatkuvat eikä keväästä ole tietoakaan. Meillä ainakin vaikka kuinka illalla lämmittäisi, niin pakkasyönä lämpötila laskee väkisin monta astetta ja herätessä makuuhuoneen lämpötila on helposti vain 16 astetta. Toisaalta viileässä nukuttaa todella hyvin, jos peiton alla on lämmin. Esittelen teille nyt muutaman vinkin, miten selvitä talven kylmistä öistä kunnialla.

Meillä on jo muutaman vuoden ollut käytössä Porin Villa & Peite -yrityksen paksut villapeitot ja voin kyllä lämpimästi suositella. Peitot ovat lämpimät, mutta eivät kuitenkaan hiostavat. Käytimme peittoja myös koko viime kesän ja ainakin epätavallisen viileänä kesänä toimivat oikein hyvin. Ehkä pitkän hellejakson aikana olisi syystä vaihtaa kevyempiin peittoihin. Villan ominaisuushan on että se lämmittää mutta ei lämpimälläkään säällä varsinaisesti hiosta. Peitot ovat myös aika painavat ja tästä ominaisuudesta pidän myös. Ei mikään varsinainen painopeitto, mutta selvästi kuitenkin painavampi kuin esimerkiksi untuvapeitto. Ehkä painoa voisi verrata johonkin vanhan ajan täkkiin. Tuntuu kuitenkin että peiton alla on turvallista olla, kun peiton painon tuntee.

Vaikka viileässä nukuttaa hyvin, niin illalla kylmän peiton alle kömpiminen on inhottavaa. Ja jos nukkumaan mennessä paleltaa, on minun ainakin todella vaikea nukahtaa. Tämän ongelman olen ratkaissut kuumavesipullolla. Illalla täytän kuumavesipullon ja vien peiton alle vähän ennen nukkumaan menoa. Näin ollen peitto ehtii mukavasti lämmitä ennen kuin sinne täytyy kömpiä itse. Oikein kylmillä keleillä kuumavesipullo on lämmittämässä peiton alla koko yön, mutta useimmiten heitän sen jossain vaiheessa yötä pois, kun alkaa olla liiankin lämmin.

Villasukat ovat tietenkin vakiovaruste myös yöllä ja minulla käytössä kesät talvet. Kesäksi vaan vähän ohuemmat sukat. Unisukkina voi hyvin käyttää 100 % villasta tai merinovillasta kudottuja sukkia, jotka normaali käytössä eivät kestäisi kovin hyvin.

Nämä varusteet ovat siis hyvien yöunien takana. Sen verran plussan puolella meillä sentään makuuhuoneessa aina on, että nenän jäätymistä ei tarvitse tuskailla. Tämä oikein kylmän hengitysilman ongelma minulla on talvivaelluksilla ja siihen täytyisi ratkaisu vielä keksiä, mutta se on toinen tarina.

Emäntä

Peitot ja kuumavesipullot ovat ihan itse ostettuja ja hyviksi havaittuja. Tämä ei siis ole maksettu mainos :)