Omavaraisuusprojektien etenemisten seuraamisen lisäksi kuukauden aiheena oli kirja/lehti/ohjelma suositus. Itse valitsen yleensä mieluummin kirjan kuin esim. tv-ohjelma, joten suositus tulee kirjojen parista. Odotan kyllä mielenkiinnolla muiden bloggaajien suosituksia, jospa joukossa olisi myös mielenkiintoisia ohjelmia/YouTube-kanavia.
Kirjahyllyssäni on jonkin verran omavaraisuuteen liittyvää kirjallisuutta varsinkin villiyrttikirjoja. Uskoisin, että näitä samoja kirjoja on monen muunkin sarjaan osallistuvan ja ehkä teidän lukijoidenkin kirjahyllyssä, joten en ota tarkempaan esittelyyn näistä mitään.
Valitsen esittelyyn kirjan, jota ei itseasiassa omasta kirjahyllystä löydy, mutta kirjastosta olen sen pari kertaa lainannut. Kirja on Tuntematon emäntä (Hintikka Onerva, Häppölä Kirsti). Kirja ei ole varsinainen omavaraisuusopas, vaan kirjassa kerrotaan suomalaisista maaseudun naisista talvi- ja jatkosodan aikana. Naisista, jota pitivät työllään tämän kansakunnan elossa.
Suomen maatalous menetti Talvisodan alettua miehensä rintamalle seuraaviksi viideksi satokaudeksi. Emäntien ennestäänkin kuormitetuille harteille kaatui valtava taakka. Oman selviämisen lisäksi pelissä oli olemassaolostaan kamppailevan maan ruokkiminen.
Kirjassa maaseudun naiset muistelevat selviämistään lähes mahdottomasta, tärkeydessään tulirintaman taistelun veroisesta kotirintaman taistelusta, joka ei koskaan saanut ansaitsemaansa arvostusta.
Kertomukset tarjoavat ainutlaatuisen elävän, yksityiskohtaisen rikkaan kuvan tuosta poikkeuksellisesta ajasta maaseudulla ja poikkeuksellisen sisukkaista ja neuvokkaista suomalaisista maaseudun naisista
Tuohon aikaan maaseudulla elävät elivät käytännössä omavaraistaloudessa eikä kaupungistuminen ollut vielä voimakasta. Ihmisillä oli taito pärjätä ilman ostotavaroita ja -ruokaa. Tuotettiin ruoka itse ja osattiin valmistaa käyttöesineet, työkalut ja vaatteet itse. Osattiin hyödyntää myös luonnonantimia. Nykyään näitä taitoja kovin harva hallitsee, suurin osa suomalaisista elää ilman mahdollisuutta tuottaa omaa ruokaa ja kaikki ostetaan valmiina kaupasta. Kirjaa lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että jos Suomi ajautuisi sotaan nyt, kuinka me pärjäisimme. Luulen, että todella huonosti.
Tämä kirja on antanut minulle omalla tavallaan motivaatiota pyrkiä omavaraisempaa elämään. Tuo turvallisuudentunnetta, että tietää pystyvänsä hankkimaan ja kasvattamaan ruokaa itse ja tietää pärjäävänsä joten kuten vaikka sähköt katkeaisivat pidemmäksikin aikaa. Tämä nykyinen yhteiskunta on niin haavoittuvainen jo ihan sille, että sähköt katkeavat vaikka myrskyn seurauksena. Kirjaa lukiessa myös havahtuu siihen, kuinka helppoa meidän elämä nykyään on. Nuo tuntemattomat emännät ovat venyneet aivan käsittämättömiin suorituksiin sodan aikana, jossei se elämä laiskottelua tuohon aikaan ole rauhan aikanakaan ollut.
Suosittelen lämpimästi tuota kirjaa, mielenkiintoista historiaa ja luettuaan osaa laittaa nykyiset omat pikkuongelmat oikeaan mittakaavaan. Vinkkinä kirjastosta kirjaa lainaaville, jostain syystä kirja löytyy historiahyllystä T-kirjaimen kohdalta eikä tekijöiden mukaan H-kirjaimesta.
Sitten tähän meidän omavaraisuus projektin etenemiseen. Melko hiljaista on ollut tämäkin kuukausi, lumien sulamista odotellaan. Taimien kasvatus on toki jatkunut ja taimipurkit ovatkin vallanneet kaikki mahdolliset ikkunalaudat. Meillä on harmittavan vähän etelän suunnan ikkunoita käytettävissä taimille, suurin osa joutuu sinnittelemään pirtin pohjois- ja itäikkunalla.
Taimia varten toin ylimääräisen pöydän ikkunan eteen ja sijoitin keskelle ikkunaa. Pihka kuitenkin katsoi puuhaa niin syyllistävästi, että pöytää oli pakko siirtää hieman sivuun, jotta Pihkan päivystystuoli mahtui viereen.
Tomaatin ensimmäiset kylvetyt siemenet eivät itäneet ollenkaan tai olen nyt odotellut itämistä jo neljä viikkoa ja menettänyt toivoni. Laitoin uudet siemenet multaa viikko sitten ja nyt jotain näyttää tapahtuvan, toivottavasti ehtivät kasvaa. Tomaatin lisäksi huomaan kylväneeni paprikaa ja kasvihuonekurkkua, joten näyttää pahasti siltä, että kasvihuone on pakko tavalla tai toisella hankkia. Tällä hetkellä varteenotettavin vaihtoehto on se, että ostan kasvihuoneen. Varsinkin kun töistä tuli pieni ylimääräinen palkka, joten eikös kasvihuone ole ihan hyvä sijoituskohde?
Talvikalastus jatkui koko maaliskuun ja pientä piristymistä saaliissa oli loppukuuta kohden havaittavissa. Tässä välissä oli muutama viikko, että verkoissa oli vain yksi tai kaksi haukea, mutta nyt parina viime viikkona on kalaa tullut taas paremmin ja monipuolisemmin. Eilen päätimme talvikalastuskauden, jää alkaa vauhdilla heiketä, joten katsottiin parhaaksi nostaa verkot ylös. Kausi päättyi mainiosti, kun verkkoihin oli uinut talven neljäs taimen. Nyt jäädään odottelemaan jäiden lähtöä ja kesäkalastuskauden alkua. Onneksi talven aikana kalaa on vähän pakastimeenkin kertynyt, joten saamme kalaruokia syödä myös rospuutto aikana.
Sarjan ensimmäistä osaa kirjoittaessa kerroin, että lihan suhteen olemme melko omavaraisia ja se perustuu isännän metsästämään riistaan. Käytännössä syömämme liha on valkohäntäpeuraa ja hirveä. Suurin osa lihasta on paisteina ja jauhelihana pakastimessa, mutta osan veimme nyt maaliskuussa palvaamoon ja purkitukseen. Peurapalvia on nyt useampi kilo ja purkkejakin ihan riittävästi. Lihapurkit ovat käteviä ottaa mukaan retkille ja viedä mökille ruokavarastoon, koska säilyvät huoneenlämmössä.
Maaliskuussa meidän kylältä ammuttiin myös ensimmäinen villisika ja koska isäntä oli auttamassa nylkemisessä ja paloittelussa, päätyi lihaa myös meidän pakastimeen. Toki osa kokkailtiin ruuaksi heti.
Pihkalle on kevätpäiväntasaus merkki siitä, että on aika vaihtaa kesäturkki. Aluskarva lähtee tuppoina irti ja vaikka kuinka ahkerasti harjaa, on koko huusholli karvoja täynnä. Olen kerännyt karvat harjatessa talteen, ajatuksena hyödyntää niitä jotenkin. Melko lyhyttähän pohjanpystykorvan karva on, mutta voisikohan siitä huovuttaa vaikka pohjalliset?
Muuten täällä vaan odotellaan malttamattomina kevään etenemistä, yritetään hakata jäätä pihasta ja levitellä tuhkaa lumen sulamisen nopeuttamiseksi.
Jos sarjan aiemmat osat on lukematta, niin klikkaa alla olevia linkkejä:
Omavaraisempaa elämää osa 1
Omavaraisempaa elämää osa 2
Kurkkaa myös mitä sarjan muilla bloggaajilla on maaliskuussa tapahtunut:
Urban Farming: https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/04/mita-maa-merkitsee-ruuantuotannolle-ja.html
Harmaa torppa: https://www.harmaatorppa.fi/2019/04/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-3.html
Tsajut: https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-3/
Sarin puutarhat: https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/04/hyotytarhan-suunnittelu-omavaraisuus.html
Korkeala: https://www.korkeala.fi/?p=1918
Jovelan talopäiväkirja: https://jovelassa.blogspot.com/2019/04/hektinen-huhtikuu.html
Maalaiskaupungin piha: https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/04/suuntana-omavaraisuus-3-osa.html
Riippumattomammaksi: https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/04/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html
Kohti laadukkaampaa elämää: https://varmuusvara.blogspot.com/2019/04/2019-suunnitelmien-eteneminen-14.html
Metsäläisten elämää: https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/04/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-3.html
Sorakukka: https://sorakukka.com/?p=159
Laura eli Javis: https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/04/01/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-3-esikasvatus
Maatiaiskanasen Elämää: https://maatiaiskananen.blogspot.com/2019/04/varikasta-omavaraistelua.html
Rakkautta ja maanantimia: https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/04/omavaraistelevaa-elamaa-2019-osa-3.html
Palokankaan pientila: https://palokankaanpientila.blogspot.com/2019/04/yhteispostaussarja-suunnitelmien.html?
Alussa oli Vehkosuo: https://vehkosuo.blogspot.com/2019/04/saajarki-ja-jaa-sarki.html
Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi: https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/04/unelmana-omavaraisempi-elama.html
Pienenpieni farmi: https://pienenpienifarmi.com/?p=508
Iso-Orvokkiniitty: https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=1948
Villa Koira: https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/03/kevat-keikkuen-tulevi-ja-pari-muutakin.html
Mrs Sinn: https://mrssinn.blogspot.com/2019/03/pienin-askelin-with-small-steps.html
Torpan Tyttö: http://torpantytto.com/2019/03/31/huhtikuu-kevatta-kohti
Ku ite tekee: http://www.kuitetekee.com/2019/04/01/omavaraisuuteen-liittyva-kirjallisuus/
Luomulaakso: https://luomulaakso.fi/polyttajapenkkisuunnitelma-etenee-lumesta-huolimatta/
Saman otavan alla: https://www.samanotavanalla.fi/?p=1975
Caramellia: https://caramellia.fi/huhtikuun-kirjavinkit/
Airot ulapalla: https://airotulapalla.blogspot.com/2019/03/kohti-omavaraisempaa-elamaa-osa-3.html
Villa Kotiranta: http://www.villakotiranta.fi/?p=1366
En ole sitten lapsuuden päässyt talviverkoille ja luen aina innolla kirjoituksenne aiheesta.
VastaaPoistaKehrääjien killan väki voisi osata neuvoa tuossa karva-asiassa. Eiköhän se koirankarva toimi lyhyenäkin hyvin, jos sitä sekoittaa johonkin muuhun joukkoon. Lisäksi kaveri tekee lemmikkien karvoista koruja ;)(https://jasmindesign.fi/collections/karvakamu_tm)
Kiitos vinkistä, pitääpä tutustua kehrääjien killan toimintaa.
PoistaTosi hyvä kirjavalinta esittelyyn, olen sen itsekin lukenut ja ihan samoin miettinyt, että jos joku kriisi tulisi, olisi selviytyminen tosiaan kyseenalaista. Aivan liian paljon ihmiset ovat ihan avuttomia ja valmiille tottuneita.
VastaaPoistaKoko yhteiskunta on liian avuton ja riippuvainen raaka-aineiden, tavaroiden ja ruuan tuonnista.
PoistaTuntematon emäntä-kirja vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta ja oli ihan pakko lisätä sekin hankittavien kirjojen listaan. Vaikuttaa ihan sellaiselta, että tahdon omaan hyllyyn enkä vain lainaksi. Iso kiitos vinkistä.
VastaaPoistaMinunkin kirjahankintalista on tänään kasvanut monella kirjalla ja muutaman jo tilasinkin :)
PoistaNälkä yllättää kun katselee näitä kuvia. Etenkin tuo taimen houkuttelee. Meidän lähijärjeltä ei kuhaa kummosempaa ole mahdollista saada.
VastaaPoistaKuhakin on hyvä kala ja ahven on minusta paras, voittaa jopa taimenen.
PoistaHulluna hortoiluun innosti aikoinaan syömään kevään versoja. Sen koommin ei ole kukkapenkissä harmittanut voikukka, sen saa syötyä sitä mukaan kuin nyppii penkistä.
VastaaPoistaHulluna hortaan-kirja oli minunkin ensimmäinen villiyrttikirja :)
PoistaOi, palvattu liha näytti niiin herkulliselta!
VastaaPoistaMinullakin on tuo tuntematon emäntä-kirja, on kyllä hyvää luettavaa.
Palvilha oli/on herkullista :)
PoistaRautavaaran kirja on varmaan ensimmäinen hankkimani kasvikirja, muistelen että löytyi jonkun toritapahtuman divaripöydästä n. vuonna 1992. Minulla tosin on se isompikokoinen painos, sisältö taitaa olla sama. Tuntematon emäntä on kyllä tärkeää luettavaa, saa asiat uusiin mittasuhteisiin niitä tarinoita miettiessä.
VastaaPoistaMinäkin olen oma Rautavaaran ostanut jostain kirpputorilta. Pitäisi taas pitkästä aikaa selailla sitäkin kirjaa.
PoistaMielenkiintoinen kirjavinkki, laitan nimen ylös. Suomen historiassa minua kiinnostaa nimen omaan tavallisen ihmisen elämä ja arki: miten vaatteita ja tavaroita on tehty, omavaraisuus, kuinka on pärjätty vaikeina aikoina. Nykyihmiseltä saattaisi mennä sormi suuhun, jos joutuisi samanlaisissa oloissa elämään. Nousisi äkkiä vanhusten ja marttakerholaisten arvostus.
VastaaPoistaArkihistoria minuakin kiinnostaa eniten, mutta valitettavasti tavallisen ihmisen historiaa on vähemmän kirjoitettu.
PoistaTuntematon emäntä on erilainen ja mielenkiintoinen valinta. Pitääkin tutustua kyseiseen kirjaan. Säilyketölkit on kyllä mahtava keksintö. Aluksi jotenkin vierastin ajatusta mutta kun säilyy ilman energiaa ja niin helppo käyttää. Tästä on tullut ehdoton suosikkini lihan säilytykseen. Teittekö itse vai teetittekö?
VastaaPoistaTeetettiin purkit ihan ammattilaisella, samoin palviliha. Varsinkin palvausta olisi kyllä hienoa kokeilla itsekin.
PoistaTuo Tuntematon emäntä oli hankintalistallani jo pitkän aikaa sitten, mutta olen unohtanut hankkia sen hyppysiini. Kiitos muistutuksesta!
VastaaPoistaMä olen suorastaan helisemässä kolmen koiran karvanlähdön kanssa! Karvapalloja pyörii nurkissa, vaikka tekisi mitä. Hauska idea nuo pohjalliset. Olisivat varmasti lämpimät ja käytännölliset!
Ehkä karvanlähtö ei niin paljon ärsyttäisi jos onnistuisi hyödyntämään karvat. Olen kyllä ihan aloittelija villan/karvan käsittelyssä, mutta täytyy perehtyä asiaan.
PoistaTuo tuntematon emäntä on itsellänikin ollut ajatuksissa lukea. Aihepiiri kiinnostaa kovasti.
VastaaPoistaOnko teillä sellainen purkittajalaite? Meillä on harkinnassa serkkuni kanssa sellaisen hankinta kimppahankintana ja kuulisin mielelläni kokemuksia jos teillä on sellainen :)
Ei meillä ole purkittajalaitetta. Teetimme purkituksen ihan ammattilaisella kimppatilauksena muutaman kyläläisen kanssa. Purkille tuli näin hintaa 2,90€/kpl, kun oli siis omat lihat. Kalasäilykkeiden teko itse kiinnostaisi ja se pitäisi onnistua ihan lasipurkkeihin uunissa.
PoistaKiitos mielenkiintoisesta kirjavinkistä! Meilläkin koirankarvoja pyörii joka puolella. Pohjallisten huovuttaminen onkin hauska idea. Ihania herkkuja olette valmistaneet! Aurinkoista huhtikuuta!
VastaaPoistaOnpa monta villiyrttikirjaa, tuosta pinosta löytyy minullekin siis paljon uutta tutkittavaa - kiitos vinkeistä! :)
VastaaPoistaHienoa että voitte tukeutua pääosin riistalihaan. Kaupan notkuvat lihatiskit ja leikkelehyllyt välilllä vähän oksettavat, jos niiden kohdalla alkaa miettiä miten paljon tuotantoeläimiä niiden hyllyjen "takana" onkaan ja miten monta pakettia todennäköisesti menee roskikseen kun niitä ei ehditä ennen päiväyksiä myydä kuluttajille. Riistan suhteen veikkaan, että käyttöaste on huomattavasti suurempi ja liha käytetään tarkemmin eikä mene hukkaan.
Kyllä riista tosiaan tulee hyödynnettyä tarkkaan, kun itse ruhon paloitteleen niin juuri mitään ei mene hukkaan. Ja varmasti myös kaikki jotka eläimiä itse teurastavat, hyödyntävät kaiken tarkkaan.
PoistaTalvella kalastaminen pitäisi itsekkin oppia. Järvi kun on varsin lähellä. Ärsyttää kun ei ole muka ollut aikaa lähteä edes pilkille.
VastaaPoistaTuntematon emäntä vaikuttaa hyvältä. Olen samaa mieltä suomalaisten taidoista. Taitoperimää ei kohta enää ole, se on harmillista. Itseltänikin on puuttunut sukulainen, joka olisi perinteisten viljelymenetelmien saloihin opettanut. Tieto pitää opetella itse kokemalla ja teoriassa. Menee monta yritysvuotta hukkaan. Kivaahan sekin on, mutta joissakin asioissa kaipaisi sitä kokemustietoa. Meillä on kuitenkin asiat mukavasti, koska voimme valita elämäntyylimme ja nauttia itse viljelemistä kasviksista, kun se on vapaaehtoisuuteen perustuvaa, ei hengissäsäilymiseen liittyvä pakko. Se tosiaan kyllä silti lohduttaa, että jollain tavalla pärjäisi käytännön asioissa, jos joku katastrofi uhkaisi.
VastaaPoistaItseänikin harmittaa että ei ole sukulaisia joilta voisi oppia perinteisiä taitoja, se olisi niin paljon helpompi tapa oppia.
PoistaTodellakin kasvihuone on loistava sijoitus :) Kannattaa hankkia ISO :D khih.
VastaaPoistaTosi kiinnostavan kuuloinen tuo Tuntematon emäntä, kiitos vinkistä!
VastaaPoistaTäältä myös ääni kasvihuoneelle! Meillä on kolme :D
VastaaPoista