maanantai 6. kesäkuuta 2022

Omavaraisempaa elämää 2022 osa 2

Kesäkuun ensimmäinen maanantai ja sehän tarkoittaa Suuntana omavaraisuus-postausta. Tällä kertaa puhutaan meille läheisestä aiheesta eli metsänantimista. Meidän omavaraisuuden kulmakivi on nimenomaan metsästä ja luonnosta kerättävät, kalastettava ja metsästettävä ravinto. Kuinka paljon sinä hyödynnät metsien tarjoamaa ilmaista ruokaa? Marjoja, sieniä ja villiyrttejä?
Pieni metsäläinen tutkii tulevaa mustikkasatoa.

Meillä kerätään metsämarjoja aina niin paljon, että varmasti riittävät koko vuodeksi mielellään vähän ylikin, jos sattuu seuraavaksi katovuosi. Eniten kerätään mustikoita, villivadelmia ja puolukoita. Hillojakin, jos satutaan sopivaan aikaan olemaan Inarin mökillä.
Mustikka kukkii parhaillaan ja osassa varvuista on jo raakileitakin. Sadosta näyttäisi tulevan hyvä, jos kesällä saadaan sopivasti sadetta. Nykyisen avohakkuisiin perustuvan metsätalouden ainoa hyvä puoli on se, että vadelmapaikoista ei ole pulaa.
Marjoja käytämme paljon sellaisenaan puuron päällä ja jugurtin seassa. Keittelen myös usein marjakiisseliä ja toki leivon piirakoita tai muffinsseja. Jos on oikein hyvä marjavuosi, niin keitän myös hilloa. Pikkuneidille marjat maistuvat myös hyvin puuron seassa ja maistelututissa. Toivottavasti maistuvat myös jatkossa ja päästään yhdessä marjastusretkille.
Vadelmapuskissa vyölaukkuämpäri on hyvä apuväline.

Marjojen lisäksi keräämme toki sieniä. Lähinnä tuttuja ja turvallisia kanttarelleja, suppilovahveroita, torvisieniä ja rouskuja. Sieniä pitäisi opetella tunnistamaan enemmän. Viime syksynä keräilin suppilovahveroita lähinnä metsäautoteiden läheisyydestä samalla, kun kuukauden ikäinen vauva nukkui vaunuissa. Onneksi sattui sellainen syksy, että suppilovahveroita oli valtavasti jokapaikassa. Ensi syksynä voidaankin tehdä sienestysreissuja syvemmälle metsään tyttö kantorinkassa.
Menkää metsään ja hyödyntäkää mahtavat marjo- ja sienisadot, joita Suomen luonto tarjoaa.

Marjojen kypsymistä odotellessa voi kuitenkin ensi lukea sarjan muiden bloggaajien ajatuksia metsänantimista.

Kasvuvyöhyke 1
Jovela

Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa, tontti ja lupa

Sarin puutarhat

Kasvuvyöhyke 3
Tsajut

Evil Dressmarker

Villa Varmo

Pilkkeitä Pilpalasta

Rakkautta ja maanantimia

Varmuusvara

Kasvuvyöhyke 4
Puutarhahetki

Korkeala

Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Omavaraisempaa elämää 2022 osa 1

Hei, pitkästä aikaa. Blogi on ollut tauolla lähes vuoden ja tänä aika meidän perhe on kasvanut pienellä tytöllä. Ajankäyttö mullistui perheenlisäyksen myötä ja blogille ei aikaa löytynyt. Mutta yritetään nyt pikkuhiljaa herätellä blogia unilta. Mikäpä sen mukavampi tapa palata tauolta kuin osallistua Suuntana omavaraisuus -sarjan yhteiskirjoitukseen. Sarjassa omavaraisuusbloggaajat kirjoittavat yhteisesti sovitusta teemasta kukin tyylillään kuukauden ensimmäisenä maanantaina.

Omavaraisuus onkin nyt ajankohtaisempaa kuin pitkään aikaan. Niin kotitalouksien kuin koko Suomen omavaraisuus. Pelkästään ruoan hinnannousu kannustaa tuottamaan edes pienen osan ruoasta itse. Suuntana omavaraisuus-sarjan blogeista löytyy valtavasti tietoa, vinkkejä ja kokemuksia omavaraisemmasta elämästä. Kannattaa lukea ja ottaa vinkkejä omaan käyttöön.
Pitkän tauon jälkeen on varmasti pieni esittely paikallaan. Perheeseemme kuulu minun lisäkseni mieheni ja puolivuotias tyttäremme. Touhuissa mukana myös pohjanpystykorva Pihka. Asumme lähes satavuotiaassa talossa pienessä maalaiskylässä Päijät-Hämeen luoteisnurkassa. Vietämme lisäksi pari kuukautta vuodesta mökillämme Inarissa. Mökiltä käsin kirjoitan nyt tätäkin. Omavaraistelussa olemme sellaisia metsästäjä-keräilijöitä. Metsästämme, kalastamme ja keräämme metsästä marjat ja sienet. Kotona meillä on toki pieni kasvimaa, kasvihuone ja marjapensaita. Lihan ja kalan suhteen olemme melko omavaraisia ja marjoja tai sieniä en osta kaupasta koskaan.
Talviverkkoja kokemassa.

Suuntana omavaraisuus -sarjan yhteisenä teemana on tällä kertaa kotieläinten pidon se ikävin puoli, teurastus. Miten tähän pitää varautua ja valmistautua jo siinä vaiheessa, kun harkitsee kotieläinten ottoa omille tiluksille.

Meillä ei kotieläimiä ole, joten omakohtaista kokemusta sellaisen eläimen lopettamisesta, johon olisi muodostunut tunneside, ei ole. Metsästyksessä tilanne on aika erilainen, vaikka siinäkin on toki kyse elävän eläimen tappamisesta. Minä en ole tätäkään itse kokenut vaan tähän asti isäntä on hoitanut liipasimesta vetämisen. Minä olen tullut työhön mukaan vasta siinä vaiheessa, kun eläin on jo hengetön.
Tässä vaiheessa minäkin olen usein mukana. Kiskomassa saalista metsästä lähimmälle tielle.

Laukauksen jälkeen se työ vasta alkaan ennen kuin lihat ovat siisteissä vakuumipaketeissa pakastimessa. Tämä työ on samanlaista oli kyseessä sitten lammas, lehmä, hirvi tai peura. Jokaisen lihaa syövän henkilön olisi joskus hyvä olla tätä työtä tekemässä. Silloin arvostus kaupasta ostettua jauhelihapakettia kohtaan olisi paljon suurempi. Ainakin itse ajattelen usein jauhelihapakettia pakastimesta ottaessani ja siitä ruokaa laittaessani sitä, kuinka monta tuntia sen eteen on tehty työtä. Riistalihaa syödessä sentään säästyy eläimen kasvattamiseen menevältä työltä, ajalta ja rahalta. Silti tunteja kuluu melkoinen määrä ennen kuin peura on suolistettu, nyljetty, riiputettu, paloiteltu, leikattu paistit ja fileet, jauhettu jauhelihat, sahattu luut sopiviksi keittoluiksi, vakumoitu lihat ja lopuksi ihmiselle kelpaamattomat palat jauhettu koiralle jauhelihaksi. 
Me kuulumme paikalliseen metsästysseuraan, jolla on hyvät tilat lihojen käsittelyyn. On iso kylmiö, suuret leikkuulaudat, teollisuusvakuumikone ja iso lihamylly. Kauriin ja peuran vasan olemme joskus paloitelleet kotona pirtin pöydällä, mutta isomman eläimen kanssa se olisi hankalaa. Pieni lihamylly meiltä löytyy, jolla jauhamme enimmäkseen kaloja. Myös kotitalouksille tarkoitettu vakuumikone löytyy, mutta nopeammin ja paremmin vakuumiin saa seuran koneella. 
Useita tunteja myöhemmin peura on paloiteltu siisteihin vakuumipusseihin.

Metsästysseuran kylmiötä käyttävät joskus myös lähiseudun maitotilalliset ja karjankasvattajat, jos joutuvat lehmän hätäteurastamaan kesähelteillä. Näin liha saadaan ihmisravinnoksi näissäkin tapauksissa. Kannattaakin kysellä paikallisilta metsästysseuroilta saisiko heidän kylmiöitään ja lihankäsittelytilojaan käyttää vaikka maksua vastaan, jos esimerkiksi hätäteurastus tilanne tulee eteen. Harvalla harrastuksenaan muutamaan lammasta pitävällä on itsellään sellaisia kylmiötä, johon ruhon saisi, jos lampaan joutuu lopettamaan heinäkuun helteillä. Muutenkin yllättäviä lopetustilanteita (eläin loukkaantuu vakavasti) varten kannattaa muutaman metsästäjän puhelinnumero tallentaa ja keskustella tietysti etukäteen heidän kanssaan, saako soittaa apuun. Jos siis itsellä ei ole taitoa ja aseita eläimen lopetukseen. Meillä ihmisillä on kuitenkin velvollisuus päästää eläin nopeasti tuskistaan, jos eläintä ei voida pelastaa. Oli sitten kyseessä lammas, hevonen, kana tai loukkaantunut villieläin.

Meillä tosiaan syödään lihaa ja se on suurimmaksi osaksi hirveä ja peuraa. Silloin tällöin pienriistaa kuten kyyhkyjä, metsäkanalintuja tai jäniksiä. Kaupasta ostamme kuitenkin leivän päälle leikkeleitä ja makkaroita. Tässä olisi parantamisen varaa omavaraisuuden osalta. Täytyisi opetella palvaamaan lihaa leikkeleeksi ja miksei makkaran tekoa voisi opetella. Myös erilaisia kalasäilykkeitä olisi tehtävä jatkossa enemmän ja korvata näillä kaupasta ostetut leivänpäälliset. Tässä tavoitetta tulevaisuudelle.

Nyt me jatkamme Lapin kevät hangista nauttimisesta, pilkkimisestä ilman saalistavoitteita ja keräämme energiaa alkavaa kasvukautta varten.

Lopuksi vielä linkit muihin sarjaan osallistuviin blogeihin kasvuvyöhykkeittäin.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

Kakskulma

Multavarpaan maailma

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Kohti laadukkaampaa elämää

Villa Varmo

Luomulaakso

Sanni ja farmi

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala

Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo