maanantai 4. huhtikuuta 2022

Omavaraisempaa elämää 2022 osa 1

Hei, pitkästä aikaa. Blogi on ollut tauolla lähes vuoden ja tänä aika meidän perhe on kasvanut pienellä tytöllä. Ajankäyttö mullistui perheenlisäyksen myötä ja blogille ei aikaa löytynyt. Mutta yritetään nyt pikkuhiljaa herätellä blogia unilta. Mikäpä sen mukavampi tapa palata tauolta kuin osallistua Suuntana omavaraisuus -sarjan yhteiskirjoitukseen. Sarjassa omavaraisuusbloggaajat kirjoittavat yhteisesti sovitusta teemasta kukin tyylillään kuukauden ensimmäisenä maanantaina.

Omavaraisuus onkin nyt ajankohtaisempaa kuin pitkään aikaan. Niin kotitalouksien kuin koko Suomen omavaraisuus. Pelkästään ruoan hinnannousu kannustaa tuottamaan edes pienen osan ruoasta itse. Suuntana omavaraisuus-sarjan blogeista löytyy valtavasti tietoa, vinkkejä ja kokemuksia omavaraisemmasta elämästä. Kannattaa lukea ja ottaa vinkkejä omaan käyttöön.
Pitkän tauon jälkeen on varmasti pieni esittely paikallaan. Perheeseemme kuulu minun lisäkseni mieheni ja puolivuotias tyttäremme. Touhuissa mukana myös pohjanpystykorva Pihka. Asumme lähes satavuotiaassa talossa pienessä maalaiskylässä Päijät-Hämeen luoteisnurkassa. Vietämme lisäksi pari kuukautta vuodesta mökillämme Inarissa. Mökiltä käsin kirjoitan nyt tätäkin. Omavaraistelussa olemme sellaisia metsästäjä-keräilijöitä. Metsästämme, kalastamme ja keräämme metsästä marjat ja sienet. Kotona meillä on toki pieni kasvimaa, kasvihuone ja marjapensaita. Lihan ja kalan suhteen olemme melko omavaraisia ja marjoja tai sieniä en osta kaupasta koskaan.
Talviverkkoja kokemassa.

Suuntana omavaraisuus -sarjan yhteisenä teemana on tällä kertaa kotieläinten pidon se ikävin puoli, teurastus. Miten tähän pitää varautua ja valmistautua jo siinä vaiheessa, kun harkitsee kotieläinten ottoa omille tiluksille.

Meillä ei kotieläimiä ole, joten omakohtaista kokemusta sellaisen eläimen lopettamisesta, johon olisi muodostunut tunneside, ei ole. Metsästyksessä tilanne on aika erilainen, vaikka siinäkin on toki kyse elävän eläimen tappamisesta. Minä en ole tätäkään itse kokenut vaan tähän asti isäntä on hoitanut liipasimesta vetämisen. Minä olen tullut työhön mukaan vasta siinä vaiheessa, kun eläin on jo hengetön.
Tässä vaiheessa minäkin olen usein mukana. Kiskomassa saalista metsästä lähimmälle tielle.

Laukauksen jälkeen se työ vasta alkaan ennen kuin lihat ovat siisteissä vakuumipaketeissa pakastimessa. Tämä työ on samanlaista oli kyseessä sitten lammas, lehmä, hirvi tai peura. Jokaisen lihaa syövän henkilön olisi joskus hyvä olla tätä työtä tekemässä. Silloin arvostus kaupasta ostettua jauhelihapakettia kohtaan olisi paljon suurempi. Ainakin itse ajattelen usein jauhelihapakettia pakastimesta ottaessani ja siitä ruokaa laittaessani sitä, kuinka monta tuntia sen eteen on tehty työtä. Riistalihaa syödessä sentään säästyy eläimen kasvattamiseen menevältä työltä, ajalta ja rahalta. Silti tunteja kuluu melkoinen määrä ennen kuin peura on suolistettu, nyljetty, riiputettu, paloiteltu, leikattu paistit ja fileet, jauhettu jauhelihat, sahattu luut sopiviksi keittoluiksi, vakumoitu lihat ja lopuksi ihmiselle kelpaamattomat palat jauhettu koiralle jauhelihaksi. 
Me kuulumme paikalliseen metsästysseuraan, jolla on hyvät tilat lihojen käsittelyyn. On iso kylmiö, suuret leikkuulaudat, teollisuusvakuumikone ja iso lihamylly. Kauriin ja peuran vasan olemme joskus paloitelleet kotona pirtin pöydällä, mutta isomman eläimen kanssa se olisi hankalaa. Pieni lihamylly meiltä löytyy, jolla jauhamme enimmäkseen kaloja. Myös kotitalouksille tarkoitettu vakuumikone löytyy, mutta nopeammin ja paremmin vakuumiin saa seuran koneella. 
Useita tunteja myöhemmin peura on paloiteltu siisteihin vakuumipusseihin.

Metsästysseuran kylmiötä käyttävät joskus myös lähiseudun maitotilalliset ja karjankasvattajat, jos joutuvat lehmän hätäteurastamaan kesähelteillä. Näin liha saadaan ihmisravinnoksi näissäkin tapauksissa. Kannattaakin kysellä paikallisilta metsästysseuroilta saisiko heidän kylmiöitään ja lihankäsittelytilojaan käyttää vaikka maksua vastaan, jos esimerkiksi hätäteurastus tilanne tulee eteen. Harvalla harrastuksenaan muutamaan lammasta pitävällä on itsellään sellaisia kylmiötä, johon ruhon saisi, jos lampaan joutuu lopettamaan heinäkuun helteillä. Muutenkin yllättäviä lopetustilanteita (eläin loukkaantuu vakavasti) varten kannattaa muutaman metsästäjän puhelinnumero tallentaa ja keskustella tietysti etukäteen heidän kanssaan, saako soittaa apuun. Jos siis itsellä ei ole taitoa ja aseita eläimen lopetukseen. Meillä ihmisillä on kuitenkin velvollisuus päästää eläin nopeasti tuskistaan, jos eläintä ei voida pelastaa. Oli sitten kyseessä lammas, hevonen, kana tai loukkaantunut villieläin.

Meillä tosiaan syödään lihaa ja se on suurimmaksi osaksi hirveä ja peuraa. Silloin tällöin pienriistaa kuten kyyhkyjä, metsäkanalintuja tai jäniksiä. Kaupasta ostamme kuitenkin leivän päälle leikkeleitä ja makkaroita. Tässä olisi parantamisen varaa omavaraisuuden osalta. Täytyisi opetella palvaamaan lihaa leikkeleeksi ja miksei makkaran tekoa voisi opetella. Myös erilaisia kalasäilykkeitä olisi tehtävä jatkossa enemmän ja korvata näillä kaupasta ostetut leivänpäälliset. Tässä tavoitetta tulevaisuudelle.

Nyt me jatkamme Lapin kevät hangista nauttimisesta, pilkkimisestä ilman saalistavoitteita ja keräämme energiaa alkavaa kasvukautta varten.

Lopuksi vielä linkit muihin sarjaan osallistuviin blogeihin kasvuvyöhykkeittäin.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

Kakskulma

Multavarpaan maailma

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Kohti laadukkaampaa elämää

Villa Varmo

Luomulaakso

Sanni ja farmi

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala

Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

maanantai 3. toukokuuta 2021

Omavaraisempaa elämää 2021 osa 3

 Aika päivittää pitkän tauon jälkeen kuulumisia tänne blogin puolellekin. Tänään on myös kuukauden ensimmäinen maanantai, joten tämä samalla osa #suuntanaomavaraisuus-sarjaa. Tuttuun tapaan lopusta löytyy linkit muihin sarjassa mukana oleviin blogeihin.

Kevään aikana jatkoimme talviverkkokalastusta, kunnes kevät lähti etenemään vauhdilla ja heikensi jäät. Viimeisen kerran verkoilla käytiin 20.3.2021. Kesäkalastuskautta ei olla vielä päästy aloittamaan, kun veneen tervaus venyi vähän myöhäiselle ja nyt täytyy vaan odottaa tervan kuivumista.

Talven viimeinen verkkopäivä.

Olimme myös kolme viikkoa Inarin mökilla keväthangilla hiihtelemässä. Pakkasimme mökille mukaan vähän peuran paistia ja siitä ehti loman aikan valmistua kuivalihaa.

Kuivaliha on myös Pihkan herkkua.
Valmista kuivalihaa.

Vauhdilla alkanut kevään eteneminen pysähtyi kuitenkin kuin seinään ja nyt on junnattu viime viikot paikallaan. Öisin on pakkasta jopa viisi astetta, joten kasvimaalle ei ole kiire kylvöjä tekemään. Kasvihuoneeseenkaan ei tarvi vielä ajatella taimia vievänsä. Tomaatin taimet saavat kasvaa vielä rauhassa sisällä. Talvella hankkimani kasvivalo on selvästi auttanut taimien kasvatuksesta. Ikinä ennen ei ole näin tukevia tomaatin taimet olleet.

Vappupäivän lumisade
Tomaatintaimien purkeista lisälaidat ylös ja lisää multaa.

Tämän kertaisena yhteisenä aiheena onkin kasvihuoneet. Meillä on vaatimaton 9 neliön kasvihuone, mutta kyllä sinne useampi tomaatin- ja kurkuntaimi mahtuu. Kasvihuoneella alkaa nyt kolmas kesä. Tomaatin ja kurkun lisäksi minulla on kasvihuoneessa yleensä keväällä kylvettyä salaattia. Nyt salaatit ovat pikkuriikkisillä taimilla, joita olen yrittänyt harsoilla suojata pakkasilta. Iskin myös pariin ämpäriin perunoita, kun olivat alkaneet jääkaapissa itämään.

Tänä keväänä kylvetty salatti on jo taimella.

Käy katsomassa ja lukemassa alla olevista linkeistä, minkälaisia kasvihuoneita muilla omavaraisuusbloggareilla on.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

Apilan kukka

Sateenkaaria ja serpentiiniä

Multavarpaan maailma

Toivola puutarha

Kasvuvyöhyke 2

Kohti laadukkaampaa elämää

Urban farming kotitarveviljely

Oma tupa ja tontti

Keittiössä, kotona ja puutarhassa

Sarin puutarhat

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Luomulaakso

Harmaa torppa

Mummon kirja

Majalevon pientila

Caramellia

Torpan tyttö

Mikä itä

Rakkautta ja maanantimia

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki

Korkeala

Kasvuvyöhyke 5

Puutteela

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

maanantai 1. helmikuuta 2021

Omavaraisempaa elämää 2021 osa 2

Helmikuun ensimmäinen maanantai ja sehän tarkoittaa Suuntana omavaraisuus -sarjaa. Taas on monta omavaraistelu-blogia kirjoittanut kuulumisiaan ja tuttuun tapaan linkit löytyy lopusta. 


Tammikuu toi pakkaset ja lumisateet tänne Hämeeseenkin. Järvi jäätyi vihdoin ja saimme talviverkot pyyntiin. Verkkoja on käyty nyt kokemassa kolme kertaa ja aina jotain saalista on ollut. Enimmäkseen haukia, mutta myös mateita, ahven ja yksi neljän kilon kuha.

Myös lihan osalta pakastin täyttyi mukavasti, kun isäntä onnistui ampumaan peurapukin. Nyt on lihaa tarpeeksi vuodeksi eteenpäin. Olihan siinä taas melkoinen savotta, ennen kuin peura on siisteinä paloina vakuumipusseissa pakastimessa. Ensi hinattiin illan pimeydessä upottavassa hangessa peura tien varteen ja auton lavalle. Sitten nylkeminen ja ruho riippumaan kylmiöön. Vajaan viikon riiputtamisen jälkeen vietettiin yksi ilta paloitellen ja jauhelihaa jauhaen.

Koska peuralla oli ihan komeat sarvet, niin täytyihän ne seinälle saada. Onneksi tästä omavaraisuusbloggareiden joukosta löytyy taitavia kalloharrastajia. Peuran pää kyytiin ja ajeltiin Kuhmalahdellle Rakkautta ja maanantimia-blogin pariskunnan luo. Viikon päästä tuli jo viesti, että trofee olisi valmis. Ja on kyllä komea ja taidokkaasti tehty!


Vähän vihreääkin on jo kasvatettu. Kasvivalon alla on salaattia ja herneenversoja, joita voi leivän päälle napsia.

Tämän kerran yhteisenä teema, kuulumisten lisäksi, oli juomat. Erilaisia omavaraisia juomareseptejä löytyy varmasti monesta blogista. Olen kaksi juomareseptiä kirjoitellu tänne blogiin ja tässä linkit niihin: Koivunmahlasima ja pinkki prinsessajuoma. Eniten meillä juodaan oman kaivoveden lisäksi viinimarjamehuja sekä puolukkamehua. Marjapensaista pihasta löytyy lähes parikymmentä, joten mehumarjoja riittää.

Päivä pitenee ja kevättä kohti mennään. Helmikuussa on aika kaivaa jo siemenpusseja esille ja suunnitella tulevia kylvöjä. Kalastusta jatketaan toki myös, toivottavasti keli jäällä paranee. Tällä hetkällä sielä saa kahlata upottavassa sohjossa.

Käy lukemassa, mitä muille kuuluu!

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

Laura eli Javis

Toivolan puutarha

Sateenkaaria ja serpentiiniä

Apilankukka

Multavarpaan maailma

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming

Sarin puutarhat

Oma tupa ja tontti

Villavaltaus

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Mummon kirja

Rakkautta ja maanantimia

Villa Kotiranta

Mikä itä

Caramellia

Villifarmi

Luomulaakso

Majalevon pientila

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala

Puutarhahetki

Puutarha päiväkirja

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila

Puutteela

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo


perjantai 8. tammikuuta 2021

Helppo neulottu kauluri ja pipo

Blogini kautta aikojen luetuin postaus on kaksi vuotta sitten kirjoitettu ohje neulottuun kauluriin. Ohje on tehty 7-veljeslangan vahvuiselle langalle ja on helposti sovellettavissa ohuemmalle tai paksummalle langalle.

Kaipasin itselleni uutta kauluri ja niinpä ajattelin kirjoittaa samalla ohjeen hiukan paksummalle langalle. Neuloin kaulurin kaveriksi myös pipon ja tässä ohje myös pipolle. Nämä osaa neuloa kaikki, jotka osaavat neuloa oikeita ja nurjia silmukoita.



Lankana oli tällä kertaa Katia Merino Sport-lanka, jota neulotaan nro 5 puikoilla. 


Kauluri:

Aloita luomalla pyöröpuikolle tai neljälle sukkapuikolle yhteensä 92 silmukkaa. Neulo joustinneuletta 2 oikein 2 nurin 36 kerrosta. Lisää oikeiden silmukoiden väliin yksi silmukka eli puikoilla on nyt 3o2n3o2n jne. Neulo kuusi kerrosta ja lisää sitten silmukat myös nurjien silmukoiden väliin eli puikolla nyt 3o3n3o3n jne. Neulo kuusi kerrosta. Lisää sitten sekä oikeiden että nurjien silmukoiden väliin silmukat eli puikoilla nyt 4o4n4o4n jne. Neulo vielä 8 kerrosta. Jos haluat vielä leveämmän kaulurin, voi silmukoiden lisäämistä toki jatkaa edelleen. Päättele silmukat löysästi ja päättele langat.


Pipo:

Aloita luomalla pyöröpuikolle tai neljälle sukkapuikolle 90 silmukkaa. Neulo joustinneuletta 2 oikein, 2 nurin 73 kerrosta. Aloita sitten kavennukset niin, että neulot aina kaksi silmukkaa yhteen eli yhden kierroksen aikana silmukat vähenee puoleen. Jatka tätä, kunnes jäljellä on 8 silmukkaa. Katkaise lanka ja vedä loppujen silmukoiden läpi. Päättele langat.


Nyt kelpaa ulkoilla, kun on varusteet kunnossa ja kelikin mukavan talvinen.





maanantai 4. tammikuuta 2021

Omavaraisempaa elämää 2021 osa 1

Uusi vuosi ja uusi Suuntana omavaraisuus -kausi. Taitaa pyörähtää jo neljäs kausi tätä Tsajut- ja Korkeala-blogin vetämää sarjaa käyntiin. Sarjassa on mukana joukko tavalla tai toisella omavaraisuutta käsittelevää blogia. Muutama uusi blogi on taas tälle kaudelle tullut mukaan. Aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina jokainen julkaisee blogissaan klo 9 postauksen, johon sitten loppuun linkittää muut mukana olevat blogit. Näin teillä lukijoilla on helposti saatavilla samasta aiheesta monta mielenkiintoista kirjoitusta. Yleensä meillä on jokin yhteinen teema (yleisen omavaraisuuden lisäksi), jota jokainen käsittelee omasta näkökulmastaan. Tervetuloa mukaan!

Aloitetaan pienellä esittelyllä, koska mukaan on hypännyt toivottavasti uusia lukijoita. Täällä näppäimistön takana istuu reilu kolmekymppinen nainen ja talouteen kuuluu mies ja pohjanpystykorva. Asumme Päijät-Hämeessä pienessä maalaiskylässä. Muutimme tänne minun mummolaan, kohta satavuotiaaseen taloon, viisi vuotta sitten. Pihassa on pieni kasvimaa ja kasvihuone sekä marjapensaita. Sen suurempia viljelyksiä ei ole, mutta vieressä on järvi ja ympärillä metsää. 

Omavaraistelumme ideologia onkin siellä metsästäjä-keräilijä ajatuksessa enemmän kuin suurissa viljelyksissä. Suurinosa syömästämme lihasta on riistalihaa ja käytännössä kaikki syömämme kala itse kalastettua. Lisäksi keräämme marjoja ja sieniä sekä jonkin verran villiyrttejä metsästä. Viikko sitten kirjoittelin esimerkin riistan hyödyntämisestä otsikolla "Peura tarkasti talteen". Kalastuksen kannattavuutta laskeskelin viime vuonna, laskelman pääset lukemaan täältä.



Metsästä otamme myös lämmönlähteenä käytetyn puun. Lämmitämme talon pääasiassa puilla ja myös pesuvesi lämpiää puilla pihasaunassa. Vesi tulee omasta kaivosta pumpulla taloon sisälle ja kantamalla saunalle.


Vietämme vuodessa yhteensä 2-3 kuukautta Inarissa mökillä ja siellä myös kalastamme ja metsästämme sekä keräämme marjoja. Mökillä olemme polttopuiden ja veden lisäksi omavaraisia sähkön suhteen. Tuotamme aurinkoenergialla sähkön mökille. Tosin hellaan ja jääkaappin käytämme myös nestekaasua. Koska vietämme tällä tavalla aikaa kahdessa eri paikassa, joiden välimatka on 1000 kilometriä, sopii meille parhaiten tällainen metsästäjä-keräilijä omavaraistelu. Suuret viljelykset ja kasvihuoneet sitoisivat liikaa yhteen paikkaan. 


Suurin motivaatio omavaraisteluun on riippumattomuuden vähentäminen. Se, että ei olisi ihan kaikessa riippuvainen ympäröivästä yhteiskunnasta. Tuo tietyslaisen turvallisuuden tunteen, kun tietää että talo pysyy lämpimänä, juomavettä on saatavilla ja ruokaa säilöttynä ja taito hankkia lisää vaikka tulisi jokin kriisi. Kohta vuoden kestänyt koronakriisi antoi ehkä esimakua siitä, mitä voi tapahtua hetkessä. Kaikki voi mennä kiinni ja kotoa ei saisi lähteä mihinkään ja ruoka alkaisi loppua kaupoista. Näin ei nyt onneksi ole käynyt, mutta ei essimerkiksi kovin pitkää laajaa sähkökatkoa tarvita, kun koko Suomi on polvillaan.

Minulle on myös tärkeää tietää mitä syömäni ruoka on ja mistä se on peräisin. Pari viikkoa sitten oli Helsingin Sanomissa juttu siitä kuinka vanhaa kalaa kaupoissa myydään. Kun itse kalastaa ja valmistaa ruuaksi, niin tietää tasan tarkkaan kuinka tuoretta kala on. 

Minkälaisia tavoitteita vuodelle 2021?

  • Sadon aikaistaminen: En tehnyt syyskylvöjä, mutta otan silti tavoitteeksi aikaistaa satoa. Tavoitteena saada omasta maasta syötävää jo alkukesästä.
  • Nahan parkinnan opettelu: Kalannahkoja osaan jo parkita, mutta tavoitteena opetella nisäkkäiden nahkojen parkinta. Haaveena saada metsästettyjen eläinten turkit ja nahat hyötykäyttöön.
  • Perinnekäsitöiden opettelu jatkuu. 
  • Ensimmäinen riistalaukaus: Suoritin metsästyskortin viime kesänä, mutta en syksyllä vielä ase kädessä metsällä ollut. Tavoitteena opetella aseenkäsittelyä ja ampumista, jotta itsekin uskaltaisi ensimmäisen riistalaukauksen ampua.

Tänne Hämeeseenkin on vihdoin tullut talvi. Lunta on jo ihan mukavasti ja loppuviikolle ennuste lupailee vähän kovempia pakkasia. Toiveissa on siis, että tänä talvena järvi jäätyisi ja saisimme talviverkot pyyntiin.


Tervetuloa meidän metsäläisten matkaan kohti omavaraisempaa elämää!

Lopuksi vielä linkit sarjan muihin blogeihin. Linkit on jaettu kasvuvyöhykkeittäin, jotta teidän lukijoiden olisi helpompi hahmottaa, millaisissa olosuhteissa kukakin viljelee.

Kasvuvyöhyke 1

Laura eli Javis

https://lauraelijavis.wordpress.com/2021/01/04/urbaania-omavaraisuutta-taas-alussa/

Jovela

https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2021/

Apilankukka

http://www.apilankukka.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-1/

Toivolan puutarha

https://toivolapuutarha.blogspot.com/2021/01/suuntanaomavaraisuus2021.html

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/01/meidan-omavaraistelua-omavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti

https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/01/omin-voimin.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-1/

Harmaa torppa

https://www.harmaatorppa.fi/2021/01/vuoden-2021-omavaraisuushaaveet.html

Rakkautta ja maanantimia

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-1.html

Villakotiranta

http://www.villakotiranta.fi/herailya-tulevaan-puutarhavuoteen-omavaraisuus-osa-1-2021/

Majalevon pientila

https://majalevo.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Luomulaakso

https://luomulaakso.fi/?p=20938

Mikä Itä

https://mikaita.fi/2021/01/04/haaveissa-kasvukaus-2021/

Mummon kirja

https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/01/omavaraisteluni-ideologia.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala

https://www.korkeala.fi/?p=3438

Puutarhapäiväkirja

https://puutarhapaivakirjapuutarhapaivakirja.blogspot.com/2021/01/omavaraistelusuunnitelmaa-vuodelle-2021.html

Kasvuvyöhyke 5

Puutteela

https://puutteela.com/?p=609

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

https://korpitalo.wordpress.com/2021/01/04/suunnitelma-2021/




maanantai 21. joulukuuta 2020

Peura tarkasti talteen

Olen aiemminkin kertonut, että omavaraisuutemme lihan suhteen perustuu pitkälti riistaan. Emme kasvata itse mitään eläimiä syödäksemme ne, vaan pyrimme metsästämään tarvitsemamme lihan. Isäntä hoitaa lähinnä metsästyksen vaikka minullakin on tuore metsästyskortti taskussa. Mutta ennenkuin riistaliha on siisteissä vakuumipakkauksissa pakastimessa, vaati se työpanosta meiltä molemmilta.


"Helpoin" tapa täyttää pakastin riistalihalla on kuulua hirviporukkaan, jolloin jahti on seuruejahtia ja myös ruhon paloittelu hoidetaan isommalla porukalla. Tänä vuonna emme kuitenkaan hirviporukassa ole vaan lihan hankinta jää peura- ja kaurisjahdin varaan. Metsästysseurassamme saa lähtökohtaisesti ampua yhden peuran/jäsen, niin kauan kuin lupia riittää. Emme asu kaikkein peuratiheimmällä alueella, joten peuran metsästys vaatii tuuria ja sitkeyttä istua kyttäämässä.

Kuukausi sitten isännän sinnikkyys palkittiin ja hän pääsi peuran vasan ampumaan. Koska tämä saattaa olla tämän syksyn ainoa saaliiksi saatu isompi riistaeläin, niin yritimme hyödyntää saaliin mahdollisimman tarkkaan. Näin tosin pitäisi aina tehdä, että ihmistä varten tapetusta eläimestä hyödynnetään kaikki mahdollinen eikä heitetä mitään hukkaan.



Paistit ja fileet otettiin tarkkaan talteen ja loput lihat jauhettiin jauhelihaksi. Metsästyseuralla on onneksi hyvät lihankäsittelytilat vakuumikoneineen, mutta on sitä joskus peuraa paloiteltu kotona pirtin pöydälläkin. Peuran vasa painoi suolistettuna ja nyljettynä 23 kg ja siitä tuli loppujen lopuksi paisteja 5 kg, fileitä 2,2 kg ja jauhelihaa 3,7 kg eli 11 kg puhdasta lihaa. 




Vaikka lihat yrittää ottaa tarkasti talteen, niin luihin sitä aina jää. Niinpä on tärkeää hyödyntää myös luut. Oikeastaan ainoa keino saada kaikki liha luista irti, on keittää ne. Selkärangan paloista keitettiin perinteinen lihakeitto. Luita keitetään niin kauan, että lihat irtoavat helposti, rapsitaan lihat irti luista liemen sekaan ja heitetään perunoita joukkoon. Pari päivää syötiin tätä keittoa.



Lopuista luista keitettiin vielä lihalientä. Pilkoin luiden kaveriksi porkkanoita ja sipulia uunipellille ja laitoin leivinuuniin ruskistumaan puoleksi tunniksi. Sen jälkeen kaikki kattilaan, sekaan suolaa, pippuria, yrttejä ja tietysti vettä. Tuoreita yrttejä löytyi vielä ulkoa yrttipenkistä, kiitos lauhan alkutalven. Sitten keitetään lientä useampi tunti (keitin 3 tuntia). Lopuksi siivilöidään liemi erikseen ja annetaan jäähtyä. Jäähtyneen liemen pintaan nousee rasva ja jähmettyy, jolloin sen saa kaavittua pois. Lopuksi liemi pakastetaan sopivina annoksina. Tätä voi sitten käyttää keittojen ja kastikkeiden pohjana. Ja irtosi näistäkin luista sen verran lihaa, että niistä yhden kastikkeen tekee.






Lihojen ja luiden lisäksi otin talteen peuran nahan. Aion itse parkita sen pajuparkilla. Nahka on nyt suolattuna varastossa odottassa kevättä. Lisäksi rasvat ja muut "roippeet" käytetään syöttinä minkkiloukuissa. 


Entisaikaan tämäkin peura olisi hyödynnytte vielä tarkemmin suolia myöten, mutta olen ihan tyytyväinen, että näinkin tarkkaan saatiin peura talteen. 

Emäntä