maanantai 1. helmikuuta 2021

Omavaraisempaa elämää 2021 osa 2

Helmikuun ensimmäinen maanantai ja sehän tarkoittaa Suuntana omavaraisuus -sarjaa. Taas on monta omavaraistelu-blogia kirjoittanut kuulumisiaan ja tuttuun tapaan linkit löytyy lopusta. 


Tammikuu toi pakkaset ja lumisateet tänne Hämeeseenkin. Järvi jäätyi vihdoin ja saimme talviverkot pyyntiin. Verkkoja on käyty nyt kokemassa kolme kertaa ja aina jotain saalista on ollut. Enimmäkseen haukia, mutta myös mateita, ahven ja yksi neljän kilon kuha.

Myös lihan osalta pakastin täyttyi mukavasti, kun isäntä onnistui ampumaan peurapukin. Nyt on lihaa tarpeeksi vuodeksi eteenpäin. Olihan siinä taas melkoinen savotta, ennen kuin peura on siisteinä paloina vakuumipusseissa pakastimessa. Ensi hinattiin illan pimeydessä upottavassa hangessa peura tien varteen ja auton lavalle. Sitten nylkeminen ja ruho riippumaan kylmiöön. Vajaan viikon riiputtamisen jälkeen vietettiin yksi ilta paloitellen ja jauhelihaa jauhaen.

Koska peuralla oli ihan komeat sarvet, niin täytyihän ne seinälle saada. Onneksi tästä omavaraisuusbloggareiden joukosta löytyy taitavia kalloharrastajia. Peuran pää kyytiin ja ajeltiin Kuhmalahdellle Rakkautta ja maanantimia-blogin pariskunnan luo. Viikon päästä tuli jo viesti, että trofee olisi valmis. Ja on kyllä komea ja taidokkaasti tehty!


Vähän vihreääkin on jo kasvatettu. Kasvivalon alla on salaattia ja herneenversoja, joita voi leivän päälle napsia.

Tämän kerran yhteisenä teema, kuulumisten lisäksi, oli juomat. Erilaisia omavaraisia juomareseptejä löytyy varmasti monesta blogista. Olen kaksi juomareseptiä kirjoitellu tänne blogiin ja tässä linkit niihin: Koivunmahlasima ja pinkki prinsessajuoma. Eniten meillä juodaan oman kaivoveden lisäksi viinimarjamehuja sekä puolukkamehua. Marjapensaista pihasta löytyy lähes parikymmentä, joten mehumarjoja riittää.

Päivä pitenee ja kevättä kohti mennään. Helmikuussa on aika kaivaa jo siemenpusseja esille ja suunnitella tulevia kylvöjä. Kalastusta jatketaan toki myös, toivottavasti keli jäällä paranee. Tällä hetkällä sielä saa kahlata upottavassa sohjossa.

Käy lukemassa, mitä muille kuuluu!

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

Laura eli Javis

Toivolan puutarha

Sateenkaaria ja serpentiiniä

Apilankukka

Multavarpaan maailma

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming

Sarin puutarhat

Oma tupa ja tontti

Villavaltaus

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Mummon kirja

Rakkautta ja maanantimia

Villa Kotiranta

Mikä itä

Caramellia

Villifarmi

Luomulaakso

Majalevon pientila

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala

Puutarhahetki

Puutarha päiväkirja

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila

Puutteela

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo


perjantai 8. tammikuuta 2021

Helppo neulottu kauluri ja pipo

Blogini kautta aikojen luetuin postaus on kaksi vuotta sitten kirjoitettu ohje neulottuun kauluriin. Ohje on tehty 7-veljeslangan vahvuiselle langalle ja on helposti sovellettavissa ohuemmalle tai paksummalle langalle.

Kaipasin itselleni uutta kauluri ja niinpä ajattelin kirjoittaa samalla ohjeen hiukan paksummalle langalle. Neuloin kaulurin kaveriksi myös pipon ja tässä ohje myös pipolle. Nämä osaa neuloa kaikki, jotka osaavat neuloa oikeita ja nurjia silmukoita.



Lankana oli tällä kertaa Katia Merino Sport-lanka, jota neulotaan nro 5 puikoilla. 


Kauluri:

Aloita luomalla pyöröpuikolle tai neljälle sukkapuikolle yhteensä 92 silmukkaa. Neulo joustinneuletta 2 oikein 2 nurin 36 kerrosta. Lisää oikeiden silmukoiden väliin yksi silmukka eli puikoilla on nyt 3o2n3o2n jne. Neulo kuusi kerrosta ja lisää sitten silmukat myös nurjien silmukoiden väliin eli puikolla nyt 3o3n3o3n jne. Neulo kuusi kerrosta. Lisää sitten sekä oikeiden että nurjien silmukoiden väliin silmukat eli puikoilla nyt 4o4n4o4n jne. Neulo vielä 8 kerrosta. Jos haluat vielä leveämmän kaulurin, voi silmukoiden lisäämistä toki jatkaa edelleen. Päättele silmukat löysästi ja päättele langat.


Pipo:

Aloita luomalla pyöröpuikolle tai neljälle sukkapuikolle 90 silmukkaa. Neulo joustinneuletta 2 oikein, 2 nurin 73 kerrosta. Aloita sitten kavennukset niin, että neulot aina kaksi silmukkaa yhteen eli yhden kierroksen aikana silmukat vähenee puoleen. Jatka tätä, kunnes jäljellä on 8 silmukkaa. Katkaise lanka ja vedä loppujen silmukoiden läpi. Päättele langat.


Nyt kelpaa ulkoilla, kun on varusteet kunnossa ja kelikin mukavan talvinen.





maanantai 4. tammikuuta 2021

Omavaraisempaa elämää 2021 osa 1

Uusi vuosi ja uusi Suuntana omavaraisuus -kausi. Taitaa pyörähtää jo neljäs kausi tätä Tsajut- ja Korkeala-blogin vetämää sarjaa käyntiin. Sarjassa on mukana joukko tavalla tai toisella omavaraisuutta käsittelevää blogia. Muutama uusi blogi on taas tälle kaudelle tullut mukaan. Aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina jokainen julkaisee blogissaan klo 9 postauksen, johon sitten loppuun linkittää muut mukana olevat blogit. Näin teillä lukijoilla on helposti saatavilla samasta aiheesta monta mielenkiintoista kirjoitusta. Yleensä meillä on jokin yhteinen teema (yleisen omavaraisuuden lisäksi), jota jokainen käsittelee omasta näkökulmastaan. Tervetuloa mukaan!

Aloitetaan pienellä esittelyllä, koska mukaan on hypännyt toivottavasti uusia lukijoita. Täällä näppäimistön takana istuu reilu kolmekymppinen nainen ja talouteen kuuluu mies ja pohjanpystykorva. Asumme Päijät-Hämeessä pienessä maalaiskylässä. Muutimme tänne minun mummolaan, kohta satavuotiaaseen taloon, viisi vuotta sitten. Pihassa on pieni kasvimaa ja kasvihuone sekä marjapensaita. Sen suurempia viljelyksiä ei ole, mutta vieressä on järvi ja ympärillä metsää. 

Omavaraistelumme ideologia onkin siellä metsästäjä-keräilijä ajatuksessa enemmän kuin suurissa viljelyksissä. Suurinosa syömästämme lihasta on riistalihaa ja käytännössä kaikki syömämme kala itse kalastettua. Lisäksi keräämme marjoja ja sieniä sekä jonkin verran villiyrttejä metsästä. Viikko sitten kirjoittelin esimerkin riistan hyödyntämisestä otsikolla "Peura tarkasti talteen". Kalastuksen kannattavuutta laskeskelin viime vuonna, laskelman pääset lukemaan täältä.



Metsästä otamme myös lämmönlähteenä käytetyn puun. Lämmitämme talon pääasiassa puilla ja myös pesuvesi lämpiää puilla pihasaunassa. Vesi tulee omasta kaivosta pumpulla taloon sisälle ja kantamalla saunalle.


Vietämme vuodessa yhteensä 2-3 kuukautta Inarissa mökillä ja siellä myös kalastamme ja metsästämme sekä keräämme marjoja. Mökillä olemme polttopuiden ja veden lisäksi omavaraisia sähkön suhteen. Tuotamme aurinkoenergialla sähkön mökille. Tosin hellaan ja jääkaappin käytämme myös nestekaasua. Koska vietämme tällä tavalla aikaa kahdessa eri paikassa, joiden välimatka on 1000 kilometriä, sopii meille parhaiten tällainen metsästäjä-keräilijä omavaraistelu. Suuret viljelykset ja kasvihuoneet sitoisivat liikaa yhteen paikkaan. 


Suurin motivaatio omavaraisteluun on riippumattomuuden vähentäminen. Se, että ei olisi ihan kaikessa riippuvainen ympäröivästä yhteiskunnasta. Tuo tietyslaisen turvallisuuden tunteen, kun tietää että talo pysyy lämpimänä, juomavettä on saatavilla ja ruokaa säilöttynä ja taito hankkia lisää vaikka tulisi jokin kriisi. Kohta vuoden kestänyt koronakriisi antoi ehkä esimakua siitä, mitä voi tapahtua hetkessä. Kaikki voi mennä kiinni ja kotoa ei saisi lähteä mihinkään ja ruoka alkaisi loppua kaupoista. Näin ei nyt onneksi ole käynyt, mutta ei essimerkiksi kovin pitkää laajaa sähkökatkoa tarvita, kun koko Suomi on polvillaan.

Minulle on myös tärkeää tietää mitä syömäni ruoka on ja mistä se on peräisin. Pari viikkoa sitten oli Helsingin Sanomissa juttu siitä kuinka vanhaa kalaa kaupoissa myydään. Kun itse kalastaa ja valmistaa ruuaksi, niin tietää tasan tarkkaan kuinka tuoretta kala on. 

Minkälaisia tavoitteita vuodelle 2021?

  • Sadon aikaistaminen: En tehnyt syyskylvöjä, mutta otan silti tavoitteeksi aikaistaa satoa. Tavoitteena saada omasta maasta syötävää jo alkukesästä.
  • Nahan parkinnan opettelu: Kalannahkoja osaan jo parkita, mutta tavoitteena opetella nisäkkäiden nahkojen parkinta. Haaveena saada metsästettyjen eläinten turkit ja nahat hyötykäyttöön.
  • Perinnekäsitöiden opettelu jatkuu. 
  • Ensimmäinen riistalaukaus: Suoritin metsästyskortin viime kesänä, mutta en syksyllä vielä ase kädessä metsällä ollut. Tavoitteena opetella aseenkäsittelyä ja ampumista, jotta itsekin uskaltaisi ensimmäisen riistalaukauksen ampua.

Tänne Hämeeseenkin on vihdoin tullut talvi. Lunta on jo ihan mukavasti ja loppuviikolle ennuste lupailee vähän kovempia pakkasia. Toiveissa on siis, että tänä talvena järvi jäätyisi ja saisimme talviverkot pyyntiin.


Tervetuloa meidän metsäläisten matkaan kohti omavaraisempaa elämää!

Lopuksi vielä linkit sarjan muihin blogeihin. Linkit on jaettu kasvuvyöhykkeittäin, jotta teidän lukijoiden olisi helpompi hahmottaa, millaisissa olosuhteissa kukakin viljelee.

Kasvuvyöhyke 1

Laura eli Javis

https://lauraelijavis.wordpress.com/2021/01/04/urbaania-omavaraisuutta-taas-alussa/

Jovela

https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2021/

Apilankukka

http://www.apilankukka.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-1/

Toivolan puutarha

https://toivolapuutarha.blogspot.com/2021/01/suuntanaomavaraisuus2021.html

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/01/meidan-omavaraistelua-omavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti

https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/01/omin-voimin.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-1/

Harmaa torppa

https://www.harmaatorppa.fi/2021/01/vuoden-2021-omavaraisuushaaveet.html

Rakkautta ja maanantimia

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-1.html

Villakotiranta

http://www.villakotiranta.fi/herailya-tulevaan-puutarhavuoteen-omavaraisuus-osa-1-2021/

Majalevon pientila

https://majalevo.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Luomulaakso

https://luomulaakso.fi/?p=20938

Mikä Itä

https://mikaita.fi/2021/01/04/haaveissa-kasvukaus-2021/

Mummon kirja

https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/01/omavaraisteluni-ideologia.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala

https://www.korkeala.fi/?p=3438

Puutarhapäiväkirja

https://puutarhapaivakirjapuutarhapaivakirja.blogspot.com/2021/01/omavaraistelusuunnitelmaa-vuodelle-2021.html

Kasvuvyöhyke 5

Puutteela

https://puutteela.com/?p=609

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

https://korpitalo.wordpress.com/2021/01/04/suunnitelma-2021/




maanantai 21. joulukuuta 2020

Peura tarkasti talteen

Olen aiemminkin kertonut, että omavaraisuutemme lihan suhteen perustuu pitkälti riistaan. Emme kasvata itse mitään eläimiä syödäksemme ne, vaan pyrimme metsästämään tarvitsemamme lihan. Isäntä hoitaa lähinnä metsästyksen vaikka minullakin on tuore metsästyskortti taskussa. Mutta ennenkuin riistaliha on siisteissä vakuumipakkauksissa pakastimessa, vaati se työpanosta meiltä molemmilta.


"Helpoin" tapa täyttää pakastin riistalihalla on kuulua hirviporukkaan, jolloin jahti on seuruejahtia ja myös ruhon paloittelu hoidetaan isommalla porukalla. Tänä vuonna emme kuitenkaan hirviporukassa ole vaan lihan hankinta jää peura- ja kaurisjahdin varaan. Metsästysseurassamme saa lähtökohtaisesti ampua yhden peuran/jäsen, niin kauan kuin lupia riittää. Emme asu kaikkein peuratiheimmällä alueella, joten peuran metsästys vaatii tuuria ja sitkeyttä istua kyttäämässä.

Kuukausi sitten isännän sinnikkyys palkittiin ja hän pääsi peuran vasan ampumaan. Koska tämä saattaa olla tämän syksyn ainoa saaliiksi saatu isompi riistaeläin, niin yritimme hyödyntää saaliin mahdollisimman tarkkaan. Näin tosin pitäisi aina tehdä, että ihmistä varten tapetusta eläimestä hyödynnetään kaikki mahdollinen eikä heitetä mitään hukkaan.



Paistit ja fileet otettiin tarkkaan talteen ja loput lihat jauhettiin jauhelihaksi. Metsästyseuralla on onneksi hyvät lihankäsittelytilat vakuumikoneineen, mutta on sitä joskus peuraa paloiteltu kotona pirtin pöydälläkin. Peuran vasa painoi suolistettuna ja nyljettynä 23 kg ja siitä tuli loppujen lopuksi paisteja 5 kg, fileitä 2,2 kg ja jauhelihaa 3,7 kg eli 11 kg puhdasta lihaa. 




Vaikka lihat yrittää ottaa tarkasti talteen, niin luihin sitä aina jää. Niinpä on tärkeää hyödyntää myös luut. Oikeastaan ainoa keino saada kaikki liha luista irti, on keittää ne. Selkärangan paloista keitettiin perinteinen lihakeitto. Luita keitetään niin kauan, että lihat irtoavat helposti, rapsitaan lihat irti luista liemen sekaan ja heitetään perunoita joukkoon. Pari päivää syötiin tätä keittoa.



Lopuista luista keitettiin vielä lihalientä. Pilkoin luiden kaveriksi porkkanoita ja sipulia uunipellille ja laitoin leivinuuniin ruskistumaan puoleksi tunniksi. Sen jälkeen kaikki kattilaan, sekaan suolaa, pippuria, yrttejä ja tietysti vettä. Tuoreita yrttejä löytyi vielä ulkoa yrttipenkistä, kiitos lauhan alkutalven. Sitten keitetään lientä useampi tunti (keitin 3 tuntia). Lopuksi siivilöidään liemi erikseen ja annetaan jäähtyä. Jäähtyneen liemen pintaan nousee rasva ja jähmettyy, jolloin sen saa kaavittua pois. Lopuksi liemi pakastetaan sopivina annoksina. Tätä voi sitten käyttää keittojen ja kastikkeiden pohjana. Ja irtosi näistäkin luista sen verran lihaa, että niistä yhden kastikkeen tekee.






Lihojen ja luiden lisäksi otin talteen peuran nahan. Aion itse parkita sen pajuparkilla. Nahka on nyt suolattuna varastossa odottassa kevättä. Lisäksi rasvat ja muut "roippeet" käytetään syöttinä minkkiloukuissa. 


Entisaikaan tämäkin peura olisi hyödynnytte vielä tarkemmin suolia myöten, mutta olen ihan tyytyväinen, että näinkin tarkkaan saatiin peura talteen. 

Emäntä


maanantai 7. joulukuuta 2020

Omavaraisempaa elämää 2020 osa 9

 Vuoden viimeinen Suuntana omavaraisuus yhteiskirjoitus. Kiitos taas tästä vuodesta Tsajut-blogin Sadulle ja Korkealan Heikille, jotka ovat luotsanneet tätä sarjaa eteenpäin. Tällä kertaa useimmissa blogeissa ollaan varmaan jo joulutunnelmissa, mutta katsotaan ensin, mitä marraskuussa on touhuttu.


Sulan veden kalastuskausi jatkui marraskuussa ja talviteloille vene käännettiin vasta viime viikonloppuna. Saaliit eivät suuria viime aikoina olleet, mutta on useana päivänä kalaruokaa päästy syömään. Nyt toiveissa on pakkasta ja jäätä, jotta pääsisi talviverkkoja virittämään. Viime talvenahan talvikalastus jäi kokonaan väliin, kun järvi ei jäänyt kunnolla koko talvena.


Marraskuussa pakastimeen tuli täytetty myös riistalihasta, kun isäntä ampui peuran vasan. Toiveissa olisi vielä toinen peura, jotta lihaa olisi tarpeeksi koko vuodeksi. 


Puhdetöitä on myös aloiteltu. Olin viime vuoden tapaan parin päivän pärekoppakurssilla ja kalannahkojakin laitoin parkkaantumaan pienen erän. Muuten on tilauslapasten teko työllistänyt ja niiden neulonnassa täyttyy vielä loppukiri ottaa ennen joulua. Jospa joulun jälkeen olisi aikaa neuloa jotain itsellekin ja jatkaa pärekoppien tekoa.


Nyt alkaa vuoden työt olla tehty ja on aika hetken hengähtää. Joulua vietetään pienellä porukalla syöden, saunoen ja rentoutuen. Aattona sytytämme muutaman muun kyläläisen kanssa kynttilät koko kylänraitille joulutunnelmaa tuomaan. Tämä perinne aloitettiin muutama vuosi sitten ja tällä pienellä teolla saa hyvän mielen monelle ohikulkijalle.

Suuntana omavaraisuus -sarjan merkeissä tapaamme taas ensi vuonna. Lopuksi tuttuun tapaan linkit sarjan muihin blogeihin. 

Vyöhyke 1

Jovela

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat

Oma tupa ja tontti

Harmaa torppa

Vyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Vyöhyke 4

Puutarhahetki

Korkeala

maanantai 2. marraskuuta 2020

Omavaraisempaa elämää 2020 osa 8

Hiljaisuus blogissa päättyy nyt! Tauon aikana on oltu enimmäkseen metsässä ja vielä syvemmällä metsässä. Aika saattaa siis blogi ajantasalla ja kertoa meidän syksyn kuulumisia. Tämä on samalla Suuntana omavaraisuus-sarjan kimppapostaus, joten lopusta löytyy tuttuun tapaan linkit sarjan muihin blogeihin.

Viimeisin kirjoitus on elokuun alusta, jolloin sadonkorjuu oli oikeastaan vasta alkanut. Elokuu urakoitiinkin sitten sadon kanssa, jotta mahdollisimman paljon ennätettiin tehdä ennen syyskuun alkua. Syyskuussa nimittäin suuntamisemme Inarin mökille ja viivyimme siellä lokakuun puoleen väliin asti.

Kasvimaalta korjattiin talteen hyvä sipulisato ja vähemmän hyvä punajuurisato. Lappiin lähtiessä peltoon jäivät vielä porkkanat ja maa-artisokat. Porkkanat äiti nosti ylös meidän reissun aikana ja niitä tuli lähes lihalaatikollinen vaikka osa iti todella myöhään. Ennen maa-artisokkien nostotalkoita ehdittiin sitten itsekin takaisin kotiin.



Inarissa vietettiin aikaa enimmäkseen erämaassa kanalintujahdissa. Tehtiin useampi yön yli kestävä retki ja monta päiväretkeä. Näistä retkistä kirjoittelen ihan oman postauksen, mutta tässä hieman tunnelmakuvia.





Lapin reissun jälkeen on vähän kalastettu, kerätty suppilovahveroita, nostettu maa-artisokat ja istutettu pienet mukulat takaisin peltoon. 




Yhteisenä aiheena oli tällä kertaa, mitä opimme tästä vuodesta. Tämä kasvukausi opetti jälleen kerran nöyryyttä. Kevään säät oli haasteelliset, eikä niitä vastaan oikein voi taistella. Mutta aina joku kasvi menestyy ja tänä vuonna heikkoa viljelysatoa paikkasi mahtava marja- ja sienisato metsässä. Paljon suunniteltua jäi tekemättä, kun voimia vei muu elämä. Jotain kuitenkin on talvivarastoihin kertynyt ja vielähän tässä kalastus-, metsästys-, sienestys- ja marjastuskausi jatkuu, koska lunta on varmaan turha toivoa vielä kuukauteen.

Käy lukemassa, kuinka muiden omavaistelijoiden vuosi on sujunut.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

https://www.omavarainen.fi/l/siemenjoulukalenteri2020/

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/11/suojaa-myyrilta-rusakoilta-ja.html

Oma tupa ja tontti

https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/11/solmujen-sommittelua.html

Harmaa torppa

https://www.harmaatorppa.fi/2020/11/omavaraisuuspyrkimykset-vuonna-2020.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-11/

Rakkautta ja maan antimia

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/11/suuntana-omavaraisuus-osa-11-taman.html

Luomulaakso

https://luomulaakso.fi/?p=20548

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki

https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/11/unelmana-omavaraisempi-elama-opiksi.html

Korkeala

https://www.korkeala.fi/?p=3381