Metsäläisten elämää

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Omavaraisempaa elämää 2019 osa 6

Juhannus ohitettu ja kesä on kääntynyt syksyä kohti. Kuukausikin vaihtunut melkein huomaamatta ja taas on Suuntana omavaraisuus-sarjan aika. Nyt eletäänkin omavaraistelijan parasta aikaa ja tätä juhlaa jatkuu kolmisen kuukautta, kunnes viimeiset juurekset on kasvimaalta säilötty ja sienet metsästä kerätty.

Satoa on saatu jo kasvihuoneesta tomaattia ja kasvulavasta salaattia. Ensimmäiset tomaatit keräsin viikko sitten. Myös kurkkua päästään kohta syömään.

Avomaankurkku ja kesäkurpitsa kukkivat parasta aikaa.

Kasvimaalla porkkanat ja punajuuret on harvennettu. Tänä kesänä on ihan sopivasti tullut sadetta, joten kasvimaata ei ole tarvinut kastella. Helpottaa paljon, kun ainoastaan kasvihuone vaatii kastelua.

Kasvihuoneessa alkaakin olla aika rehevä tunnelma. Istutin ehkä omat pikkuruiset tomaatin taimet turhan tiuhaan, kun en oikein luottanut niiden kasvuun. No hyvin ovat kasvaneet ja kukkivat kovasti. Naapurilta saaduista taimista on siis satoakin jo päästy keräämään.

Villiyrttejä olen kerännyt koko kevään ja alkukesän ja edelleen kausi jatkuu. Valjastin vähällä käytöllä olleen saunakammarin villiyrttituotantotiloiksi. Kuivuri hurisee lähes tauotta ja kuivurin yläpuolella narulla roikkuu lisää yrttejä. Tällä hetkellä siankärsämöä ja yrttipenkistä mäkimeiramia. Isompi kuivuri on hankintalistalla, mutta ovat melko arvokkaita, joten en vielä ole raaskinut ostaa.

Tämän kuukauden yhteisenä aiheena oli resepti. Reseptin ajatus on, että raaka-aineet ovat ainakin osittain mahdollista tuottaa/kerätä omavaraisesti Suomen oloissa. Minä valitsin esiteltäväksi yhden meidän lempiresepteistä, reseptin jossa on peräti kolme raaka-ainetta.

Lihakeitto:

Harva suomalainen keittelee nykyään lihakeittoja ja vielä harvempi tekee sen kunnolla luullisesta lihasta. Poronhoitoalueella tämä ruoka tosin taitaa edelleen olla ihan arkipäivää ja toivoisi sen olevan sitä täällä etelämmässäkin. Kunnon lihakeittoon ei tarvitse mitään muuta kuin luullista lihaa tai paremminkin lihaisia luita, suolaa ja perunaa. Ei mitään muuta.

Luut voivat olla poroa, nautaa, hirveä, peuraa, villisikaa jne. Me keittelemme keiton yleensä peuran tai hirven luista, koska niitä isäntä saaliiksi syksyn mittaan yleensä saa. Lapin mökillä olessamme keitämme yleensä porokeiton, sieltä kaupasta saa keittoluita ostettua.

Luita keitetään vedessä useampi tunti, niin kauan että liha alkaa irtoamaan luista. Kun vesi alkaa ensimmäisen kerran kiehua, pinnalle kertyy verivaahtoa, joka kuoritaan pinnalta pois.

Kun lihat alkaa luista irrota, niin luut nostellaan liemestä ja rapsitaan lihat irti. Irrotetut lihat laitetaan takaisin liemeen ja lisätään suola sekä perunat (Suolan voi lisätä aiemmassakin vaiheessa). Sitten keittoa keitellään niin kauan että perunat ovat kypsiä.

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Omavaraisempaa elämää 2019 osa 5

Kuukausi vierähti vauhdilla eikä blogi näköjään päivittynyt kertaakaan edellisen Suuntana omavaraisuus-postauksen jälkeen. Onneksi kuitenkin on tämä kuukausittainen yhteistyö sarja, koska muuten blogi hiljenisi varmaan koko kesäksi. Niin paljon on nyt ulkona tehtävää ja touhuttavaa ettei koneella malta istua työpäivän jälkeen.

Tällä kertaa yhteisenä aiheena on puutarhan marjat ja tietenkin kuulumiset omavaraisuusprojektien osalta.

Marjat on osa-alue, jossa me olemme oikeasti omavaraisia. Voin ihan rehellisesti sanoa, että en osta ikinä kaupasta marjoja. Jos niitä ei itse ole saatu tuotettua tai kerättyä, niin sitten ei marjoja syödä. Mutta aina jokin marjasato onnistuu ja saa pakastimeen kerättyä talveksi vitamiineja. Ainoastaan mansikat ostan naapurin viljelijältä tai käyn itse pellolta keräämässä, mutta maksua vastaan. Joka vuosi ei mansikoita kyllä olla ostettu, jos muista marjoista on tullut hyvä sato.

Puutarhassa meillä on lähinnä viinimarjapensaita. Mustaherukkapensaita on 12 kappaletta, punaherukkaa 5 kappaletta ja karviaisia 6 pensasta. Lisäksi yksi kituliaasti kasvava valkoherukkapensas. Suurin osa pensaista on ikivanhoja ja uusimmatkin ehkä 10 vuotta vanhoja. Hyvin kuitenkin tuottavat satoa ja herukkamehua riittää sekä meidän että vanhempieni talouteen koko vuodeksi. Juomme laimeaa mehua janojuomana tosi paljon, joten oma herukkasato on oikeasti merkittävä jopa taloudellisesti, kun mehua ei tarvitse ostaa kaupasta. Tällä hetkellä tuleva herukkasato näyttää oikein hyvältä, varsinkin punaherukat ovat täynnä raakileita.

Tänä vuonna siirsimme neljä "uutta" pensasta puutarhaan vanhempieni mökiltä. Vanhoja pensaista nämäkin ovat, eivätkä oikein koskaan lähteneet mökillä kasvuun koivuen katveessa. Jospa ne nyt täällä meidän pihassa innostuisivat kasvamaan. Pensaista pari oli mustaherukkaa ja pari karviaista.

Muita marjoja ei puutarhastamme sitten löydykään eikä myöskään hedelmäpuita. Ainoastaan yksi suklaakirsikkapensas, joka kyllä tuottaa satoa sen verran, että säilömäänkin pääsee. Viime kesänä kirjoittelinkin kirsikkahillon ohjeen tänne blogiin talteen.

Muuten omavaraisuutemme marjojenkin osalta perustuu metsästä kerättyihin marjoihin. Mustikat, villivadelmat, puolukat ja karpalot kerätään lähimetsistä, hillat Lapista jos lomat sattuu oikeaan aikaan. Toivottavasti tästä kesästä tulisi viime kesää parempi marjakesä. Viime kesän kuivuus verotti satoa rajusti ja varsinkin puolukan sato epäonnistui todella pahasti.

Toukokuun aikana saimme vihdoin myös kasvihuoneen kasaan ja nyt siellä on jo tomaatit, kurkut, paprikat ja yrtit kasvamassa.

Toukokuun teemana on ollut myös vahvasti polttopuut. Olemme tehneet polttopuita sekä naapurille että itsellemme ja viime lauantaina saimme vihdoin urakan valmiiksi. Nyt on ensi talveksi puut pinossa kuivumassa.

Kasvimaista pienemmälle ehdin kylvää porkkanat ja punajuuret jo muutama viikko sitten, mutta isompi jäi odottamaan sopivaa aikaa. No sen ehtivät vallata rikkaruohot, joten olihan työ saada pelto muokattua ja rikkaruohot nypittyä pois. Työkaluna vain talikko ja harava... no sekin urakka valmistui eilen ja ehdin jopa sipulit istuttaa. Tänään ja huomenna loput kylvöt ja istutukset. Viime yö oli täällä vielä melko kylmä, mutta nyt näyttää yötkin lämpenevän kunnolla, joten enköhän tänään uskalla istuttaa ulos myös kesäkurpitsan että avomaankurkun taimet. En nimittäin jaksaisi pelata hallaharsojen kanssa, mieluummin venytän ulosistutus aikaa.

Tietysti villiyrttejä olen yrittänyt ehtiä keräämään vähän joka välissä. Uusi yrttisirppini on aivan mahtava. En kyllä enää saksiin vaihtaisi. Tilasin sirpin meidän kylän omalta kyläsepältä.

Kevät ja alkukesä on sellaista aikaa, ettei meinaa vuorokaudessa millään tunnit riittää. Niin paljon pitäisi ehtiä tekemään, istuttamaan, kylvämään ja kerämään. Ja töissäkin pitäisi käydä. Jotenkin pitäisi päästä siihen tilanteeseen, että voisi olla vapaalla vaikkapa toukokuun alusta syyskuun loppuun. Talven joutaisi olla palkkatöissä. Siinäpä motivaatiota nostaa omavaraisuusastetta :)

Veikkaan, että blogi ei kesän aikana kovin tiuhaan päivity, joten ota meidän seurantaan instagramissa. Sinne päivittelen ahkerammin välähdyksiä meidän metsäläisten arjesta.

Lopuksi vielä linkit sarjan muihin blogeihin :)

Sorakukka
https://sorakukka.com/?p=361

Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi
https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/06/unelmana-omavaraisempi-elama-puutarhan.html

Sarin puutarhat:
https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/06/vanhat-vadelmapensaat-ja-muut-marjat.html

Harmaa torppa
https://www.harmaatorppa.fi/2019/06/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-5.html

Tsajut
https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-5/

Palokankaan pientila
https://palokankaanpientila.blogspot.com/2019/06/yhteispostaussarja-eteneminen-ja.html

Kohti laadukkaampa elämää
https://varmuusvara.blogspot.com/2019/06/suuntana-omavaraisuus-osa-5.html

Metsäläisten elämää
https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/06/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-5.html

Urban Farming
https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/05/hillot-hyytelot-pakastemarjat-ja-muut.html

Elämää korvessa
https://elamaakorvessa.blogspot.com/2019/06/suuntana-omavaraisuus-puutarhan-marjat.html

Pienen pieni Farmi¨
https://pienenpienifarmi.com/?p=654

Korkeala
https://www.korkeala.fi/?p=2091

Torpan tyttö
http://torpantytto.com/2019/06/03/kesa-tulee-ja-pihahommat-etenee

Riippumattomammaksi
https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/06/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html

Maalaiskaupungin piha
https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/06/suuntana-omavaisuus-ja-puutarhan-marjat.html

Villa kotiranta
http://www.villakotiranta.fi/?p=1930

Alussa oli Vehkosuo
https://vehkosuo.blogspot.com/2019/06/kesa-se-tulla-jolkottaa.html

Laura eli Javis
https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/06/03/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-5-puutarhan-marjat

Iso-Orvokkiniitty
https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=1975

Jovelassa / Omavarainen
https://www.omavarainen.fi/l/puutarhanmarjat

Luomulaakso
https://luomulaakso.fi/?p=18217

Ku ite tekee
http://www.kuitetekee.com/2019/06/03/marjoja-omasta-maasta/

maanantai 6. toukokuuta 2019

Omavaraisempaa elämää 2019 osa 4

Toukokuun ensimmäinen maanantai eli on Suuntana omavaraisuus- sarjan aika. Tällä kertaa kirjoituksissa vilahtelevat aiheet maanparannuksesta, aitojen rakentamisesta vinkkeihin kasvimaan perustamiseen. Ja tietenkin kuulumisia siitä, miten omavaraisuus touhut ovat edenneet.

Meillä huhtikuu meni vielä melko talvisissa tunnelmissa, kun vietimme reilun viikon Lapin lumilla. Siellä ei omavaraisuusasiat paljon mielessä olleet, mutta saimme sentään parin päivän ruuat pilkittyä. Paistettuilla rauduilla pääsimme herkuttelemaan. Tuon Utsjoelle suuntautuneen pilkkireissun jälkeen voi todeta, että nyt on oikeasti talvikalastuskausi ohi.

Kotiin palattuamme kotijärvestä lähtivät jäät, mutta venettä emme ole ehtineet laskea vielä vesille. Onneksi naapuri oli ehtinyt kesäkalastuskauden aloittaa ja toi meillekin viikonloppuna kalaa.

Lomareissun ajan äitini huolehti taimien kastelusta ja hyvin huolehti. Purjot koulin ennen reissuun lähtöä ja niistä osa oli kuihtunut, mutta suurin osa on hengissä vielä. Nyt voin jo todeta, että purjoja olisi voinut kylvää enemmänkin tai ainakin nyt hengissä olevien taimien olisi syytä pysyäkin hengissä.

Taimet ovat olleet lasikuistilla valohoidossa päivät (paitsi viime päivinä, kun talvi päätti tulla takaisin) ja tämä onkin taimia virkistänyt ihan silminnähden. Yöksi olen kaikki vielä kiikuttanut sisälle, ettei pakkanen yllätä. Joka keväinen taimien juoksutus sisään ja ulos, on siis alkanut.

Onnettoman pieniltähän nuo itse kasvatetut tomaatin taimet näyttävät, kun vertaa näihin naapurin viljelijältä saatuihin... Naapuri tosiaan tarjosi ylijäämä taimia minulle ja tottahan toki ne kelpasivat. Taimet ovat asuneet saunakammarissa muutaman viikon ja lämpiminä päivinä ulkoilleet terassilla. Kohta pääsevät toivottavasti muuttamaan kasvihuoneeseen.

Kasvihuone tosin on vielä tässä mallissa. Kahtena päivänä ollaan sitä kasattu ja kehikko on melkein jo pystyssä. Ikean kalusteet jäävät kyllä osien määrässä ihan kakkoseksi tähän kasvihuoneeseen verrattuna. Usko on kuitenkin luja, että tämä vielä saadaan kasaan kevään aikana.

Viikko sitten ajattelin, että mitä ihmettä kirjoitan tänään, kun tuntui että ollaan vaan reissattu ympäri maata ja kaikki työt kotona on jäänyt tekemättä. Mutta otettiin viikonloppuna kunnon kiri kevättöissä ja paljon saatiinkin aikaan.

Tehtiin polttopuita naapurille, omat puut odottava vuorossa seuraavaksi.

Siirrettiin kasvulaatikot uuteen paikkaan pois kasvihuoneen tieltä.

Aloitettiin kasvihuoneen pystytys ja saatiin melkein runko pystyyn.

Toisaalta oli hyvä, että olimme Lapissa sen kaikkein lämpimimmän ajan, joten ei tullut kiusausta aloittaa istutus- ja kylvötöitä. Ne olisivat menneet ihan hukkaan, kun raju takatalvi iski viime viikolla. Lunta täällä ei mahdottomasti satanut, mutta kunnon pakkasöitä oli muutama. Onneksi luontokaan ei ollut ehtinyt puhjeta kukkaan, joten esimerkiksi mustikat säästyivät näiltä pakkasilta. Alla oleva kuva on eiliseltä aamulta ja viime yönäkin oli neljä astetta pakkasta.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Joka keväinen puuha

Eilen kaivoimme pensselit varastosta ja suuntamisemme rantaan, joka keväiseen puuhaan eli veneen tervaukseen. Olimme tänä vuonna kerrankin ajoissa liikkeellä ja toiveissa on, että terva ehtii kuivaa ennen kuin jäät sulavat järvestä. Pääsisimme sitten heti aloittamaan kesäkalastuskauden. Edelliskeväinä ollaan tervattu vene myöhemmin ja sitten malttamattomana odotettu kuivamista, kun järvi on jo lainehtinut vapaana.

Emäntä

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Omavaraisempaa elämää 2019 osa 3

Kuukausi hujahti vauhdilla ja on taas Suuntana omavaraisuus-sarjan aika.

Omavaraisuusprojektien etenemisten seuraamisen lisäksi kuukauden aiheena oli kirja/lehti/ohjelma suositus. Itse valitsen yleensä mieluummin kirjan kuin esim. tv-ohjelma, joten suositus tulee kirjojen parista. Odotan kyllä mielenkiinnolla muiden bloggaajien suosituksia, jospa joukossa olisi myös mielenkiintoisia ohjelmia/YouTube-kanavia.

Kirjahyllyssäni on jonkin verran omavaraisuuteen liittyvää kirjallisuutta varsinkin villiyrttikirjoja. Uskoisin, että näitä samoja kirjoja on monen muunkin sarjaan osallistuvan ja ehkä teidän lukijoidenkin kirjahyllyssä, joten en ota tarkempaan esittelyyn näistä mitään.

Valitsen esittelyyn kirjan, jota ei itseasiassa omasta kirjahyllystä löydy, mutta kirjastosta olen sen pari kertaa lainannut. Kirja on Tuntematon emäntä (Hintikka Onerva, Häppölä Kirsti). Kirja ei ole varsinainen omavaraisuusopas, vaan kirjassa kerrotaan suomalaisista maaseudun naisista talvi- ja jatkosodan aikana. Naisista, jota pitivät työllään tämän kansakunnan elossa.

Suomen maatalous menetti Talvisodan alettua miehensä rintamalle seuraaviksi viideksi satokaudeksi. Emäntien ennestäänkin kuormitetuille harteille kaatui valtava taakka. Oman selviämisen lisäksi pelissä oli olemassaolostaan kamppailevan maan ruokkiminen.

Kirjassa maaseudun naiset muistelevat selviämistään lähes mahdottomasta, tärkeydessään tulirintaman taistelun veroisesta kotirintaman taistelusta, joka ei koskaan saanut ansaitsemaansa arvostusta.
Kertomukset tarjoavat ainutlaatuisen elävän, yksityiskohtaisen rikkaan kuvan tuosta poikkeuksellisesta ajasta maaseudulla ja poikkeuksellisen sisukkaista ja neuvokkaista suomalaisista maaseudun naisista

Tuohon aikaan maaseudulla elävät elivät käytännössä omavaraistaloudessa eikä kaupungistuminen ollut vielä voimakasta. Ihmisillä oli taito pärjätä ilman ostotavaroita ja -ruokaa. Tuotettiin ruoka itse ja osattiin valmistaa käyttöesineet, työkalut ja vaatteet itse. Osattiin hyödyntää myös luonnonantimia. Nykyään näitä taitoja kovin harva hallitsee, suurin osa suomalaisista elää ilman mahdollisuutta tuottaa omaa ruokaa ja kaikki ostetaan valmiina kaupasta. Kirjaa lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että jos Suomi ajautuisi sotaan nyt, kuinka me pärjäisimme. Luulen, että todella huonosti.

Tämä kirja on antanut minulle omalla tavallaan motivaatiota pyrkiä omavaraisempaa elämään. Tuo turvallisuudentunnetta, että tietää pystyvänsä hankkimaan ja kasvattamaan ruokaa itse ja tietää pärjäävänsä joten kuten vaikka sähköt katkeaisivat pidemmäksikin aikaa. Tämä nykyinen yhteiskunta on niin haavoittuvainen jo ihan sille, että sähköt katkeavat vaikka myrskyn seurauksena. Kirjaa lukiessa myös havahtuu siihen, kuinka helppoa meidän elämä nykyään on. Nuo tuntemattomat emännät ovat venyneet aivan käsittämättömiin suorituksiin sodan aikana, jossei se elämä laiskottelua tuohon aikaan ole rauhan aikanakaan ollut.

Suosittelen lämpimästi tuota kirjaa, mielenkiintoista historiaa ja luettuaan osaa laittaa nykyiset omat pikkuongelmat oikeaan mittakaavaan. Vinkkinä kirjastosta kirjaa lainaaville, jostain syystä kirja löytyy historiahyllystä T-kirjaimen kohdalta eikä tekijöiden mukaan H-kirjaimesta.

Sitten tähän meidän omavaraisuus projektin etenemiseen. Melko hiljaista on ollut tämäkin kuukausi, lumien sulamista odotellaan. Taimien kasvatus on toki jatkunut ja taimipurkit ovatkin vallanneet kaikki mahdolliset ikkunalaudat. Meillä on harmittavan vähän etelän suunnan ikkunoita käytettävissä taimille, suurin osa joutuu sinnittelemään pirtin pohjois- ja itäikkunalla.

Taimia varten toin ylimääräisen pöydän ikkunan eteen ja sijoitin keskelle ikkunaa. Pihka kuitenkin katsoi puuhaa niin syyllistävästi, että pöytää oli pakko siirtää hieman sivuun, jotta Pihkan päivystystuoli mahtui viereen.

Tomaatin ensimmäiset kylvetyt siemenet eivät itäneet ollenkaan tai olen nyt odotellut itämistä jo neljä viikkoa ja menettänyt toivoni. Laitoin uudet siemenet multaa viikko sitten ja nyt jotain näyttää tapahtuvan, toivottavasti ehtivät kasvaa. Tomaatin lisäksi huomaan kylväneeni paprikaa ja kasvihuonekurkkua, joten näyttää pahasti siltä, että kasvihuone on pakko tavalla tai toisella hankkia. Tällä hetkellä varteenotettavin vaihtoehto on se, että ostan kasvihuoneen. Varsinkin kun töistä tuli pieni ylimääräinen palkka, joten eikös kasvihuone ole ihan hyvä sijoituskohde?

Talvikalastus jatkui koko maaliskuun ja pientä piristymistä saaliissa oli loppukuuta kohden havaittavissa. Tässä välissä oli muutama viikko, että verkoissa oli vain yksi tai kaksi haukea, mutta nyt parina viime viikkona on kalaa tullut taas paremmin ja monipuolisemmin. Eilen päätimme talvikalastuskauden, jää alkaa vauhdilla heiketä, joten katsottiin parhaaksi nostaa verkot ylös. Kausi päättyi mainiosti, kun verkkoihin oli uinut talven neljäs taimen. Nyt jäädään odottelemaan jäiden lähtöä ja kesäkalastuskauden alkua. Onneksi talven aikana kalaa on vähän pakastimeenkin kertynyt, joten saamme kalaruokia syödä myös rospuutto aikana.

Sarjan ensimmäistä osaa kirjoittaessa kerroin, että lihan suhteen olemme melko omavaraisia ja se perustuu isännän metsästämään riistaan. Käytännössä syömämme liha on valkohäntäpeuraa ja hirveä. Suurin osa lihasta on paisteina ja jauhelihana pakastimessa, mutta osan veimme nyt maaliskuussa palvaamoon ja purkitukseen. Peurapalvia on nyt useampi kilo ja purkkejakin ihan riittävästi. Lihapurkit ovat käteviä ottaa mukaan retkille ja viedä mökille ruokavarastoon, koska säilyvät huoneenlämmössä.

Maaliskuussa meidän kylältä ammuttiin myös ensimmäinen villisika ja koska isäntä oli auttamassa nylkemisessä ja paloittelussa, päätyi lihaa myös meidän pakastimeen. Toki osa kokkailtiin ruuaksi heti.

Pihkalle on kevätpäiväntasaus merkki siitä, että on aika vaihtaa kesäturkki. Aluskarva lähtee tuppoina irti ja vaikka kuinka ahkerasti harjaa, on koko huusholli karvoja täynnä. Olen kerännyt karvat harjatessa talteen, ajatuksena hyödyntää niitä jotenkin. Melko lyhyttähän pohjanpystykorvan karva on, mutta voisikohan siitä huovuttaa vaikka pohjalliset?

Muuten täällä vaan odotellaan malttamattomina kevään etenemistä, yritetään hakata jäätä pihasta ja levitellä tuhkaa lumen sulamisen nopeuttamiseksi.