Vuorokausi ilman sähköä

Kirjotetaanpa taas tärkeästä kotivarasta. Kotivara oli yhteiskirjoituksen aiheena ensimmäisen kerran viime marraskuussa, tästä pääset lukemaan silloisen postauksen. Tällä kertaa aivan niin moni blogi ei tarttunut aiheeseen, mutta mielenkiintoisia ja varmasti hyvin aiheeseen perehtyneitä kirjoituksia löytyy lopussa olevien linkkien takaa. Kotivarasta kirjoittamaan haastoivat Tsajut-blogin Satu sekä Omavarainen-blogin Johanna.

Tällä kertaa jaamme erityisesti myrsky tarinoita sekä aitoja kokemuksia, jolloin kotivara on tullut tarpeeseen.

Meidän kokemus on melko tuore eli palataan viime joulukuuhun ja keskiviikko iltapäivään 18.12.2019. Säätiedot olivat enteilleet sakeaa räntäsadetta ja aamulla totesinkin isännälle, että nyt kaikki virtapankit lataukseen, kännykät laturiin ja otsalamppuihin täydet patterit. Muuten emme kummemmin valmistautuneet etukäteen tulevaan lumisateeseen. Puolenpäivän aikaan räntäsade alkoi ja kahdelta katkesivat sähköt. Sähköt yrittivät hetken päästä tulla takaisin, mutta katkesivat heti uudestaan. Tämä on yleensä merkki siitä, että nyt alkaa pidempi katko. Jatkoimme töitä normaalisti tietokoneen akkujen varassa vielä tunnin, kunnes päätimme siirtyä lumitöihin ulos. Tässä vaiheessa märkää lunta oli kertynyt jo lähes 20 senttiä.

Joulukuussa aurinko laski aikaisin ja kolmen jälkeen alkoi jo hämärä hiipiä pihapiiriin. Pihalla seisoessa kuului lähimetsästä jatkuvaa rytinää, kun männyn oksat katkeilivat märän lumen painosta. Alkoi olla selvää, että sähköt tuskin palaavat ennen aamua. Sähköverkkoyhtiön tiedote varmisti oletuksen, että ennen aamua ei korjaustöitä voida aloittaa, pimeässä metsässä olosuhteet olivat liian vaaralliset.

Sisällä sytyteltiin kynttilät ja viriteltiin patterilla toimiva myrskylyhty valaisemaan pirttiä. Kaivosta kannettiin vettä sisälle, onneksi on käsipumpulla toimiva kaivo pihassa. Leivinuunia oli muutenkin lämmitetty päivällä, joten lämmityspuuhiin ei tarvinut erikseen ryhtyä. Huussi toimii hienosti myös sähkökatkon aikana. Illan aikana tyhjensin vielä jääkaapin sisällön kylmälaukkuihin kuistille, jossa oli sopivasti jääkaappilämpötila.

Sähkökatko ei meidän arkeen valtavasti vaikuta, mutta se oli selvää että seuraavana päivän ei kotona pysty töitä tekemään. Tietokoneiden akuissa ei riitä virta ja langaton verkko ei todennäköisesti toimi, kun linkkimastoista on myös virta loppunut. Verkkoyhtiön häiriökartta kertoi karun tilanteen, käytännössä koko kunta oli ilman sähköä, kirkonkylän keskustaa lukuunottamatta eikä tilanne naapurikunnissakaan valoisalta näyttänyt. Edessä olisi siis toimistopäivä kaupungissa.

Aamulla puhelimessa oli vielä muutama tolppa kenttää, mutta 4G:stä tai edes 3G:stä oli turha haaveilla. Hätäpuhelun olisi tarvittaessa vielä varmaan pystynyt soittamaan. Pitkissä laajan alueen sähkökatkoissa pelottavinta onkin juuri tuo puhelinverkon pimentyminen. Puhelinlangat kun on purettu jo vuosia sitten maaseudulta ja viimeisetkin lankapuhelinliittymät suljettu. Avun soittaminen on siis mahdotonta pitkän sähkökatkon aikana.

Sen verran laiskotti aamulla, ettei kahvia puuhellalla alettu keittämään vaan poikettiin työmatkalla ABC:llä aamukahvilla ja puurolla. Samalla asialla oli muitakin asiakkaita ja monet latailivat samalla kännyköitä.

Työpäivän aikana tuli häiriökarttaa vilkuiltua ahkerasti ja pikkuhiljaa häiriöistä kertovat täplät kartassa vähenivät, mutta meidän kylä pysyi pimeänä. Päivällä tuli myös isältäni huojentava viesti, että hän oli käynyt käynnistämässä agregaatin pakastimia varten. Arkkupakastimilla ei vielä mitään hätää olisi ollut, mutta kaappipakastimet olivat enemmän vaarassa sulaa. Syksyllä oli tehty se virhe, että molemmat agregaatit olivat jääneet vanhempieni mökille muutaman kilometrin päähän vaikkei niille siellä ollut mitään käyttöä talvella. Nyt tarpeen iskiessä yllättäen agregaatin haku mökiltä ei ollutkaan mikään helppo homma auraamatonta tietä pitkin ja kaatuneita puita raivaten. Ensi syksynä on huolehdittava, että toinen agregaatti on talven meidän varastossa.

Töistä kotiin ajellessa tuli vihdoin tieto, että sähköt ovat palanneet. Katko kesti siis 27 tuntia ja naapurikylässä vielä kolme tuntia pidempään. Kuten aiemmassa kotivara-kirjoituksessa kerroin, niin pakastimet ovat meillä se haavoittuvin osa pitkässä sähkökatkossa ja tämä tuli taas kerran todistettua käytännössä. Tuosta 27 tunnista olisi varmaan selvinnyt ilman agregaatin apuakin, mutta sähkökatkon vielä jatkuessa olisi pakastimien (joita meillä on siis viisi kappaletta...) sisältö menetetty. Kotitoimistossa työnteko on myös mahdotonta pitkän sähkökatkon aikana ja työnantaja tuskin hyväksyy poissaolon syyksi sähkökatkoa. Töihin on siis lähdettä vähintään lähimpään sellaiseen paikkaan, jossa sähköt vielä on tai pidettävä lomapäivä. Tällä kertaa toimistopäivä sattui oikein sopivasti, tarjolla oli joulukahvit herkkukakkuineen.

Vuorokaudesta ilman sähköä selvittiin loppujen lopuksi oikein hyvin ja samanlainen tunnelma oli muillakin kyläläisillä.  Naapurien kanssa jopa vitsailtiin, että 23 tunnin kohdalla alkoi jo toivoa että kunpa katko kestäisi vielä tunnin, jotta sähköyhtiön maksama korvaussumma nousee 25 %:n. Kyllä maalla pärjätään.

Minkälaisia myrskykokemuksia muilla on? Tai miten he myrskyyn varautuvat? Käy lukemassa alla olevista linkeistä.

Tsajut
https://tsajut.fi/myrsky/

Omavarainen
https://www.omavarainen.fi/l/myrskyvaroitus

Puutarhahetki
https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/02/kotivara-myrsky.html

Avaa silmäsi ja hengitä
https://avaasilmasijahengita.wordpress.com/2020/02/16/myrsky

Rakkautta ja maan antimia
https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/02/oli-synkka-ja-myrskyinen-yo.html

Oma tupa, tontti ja lupa
https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/02/puu-urakka.html

Koivun juurella
https://koivunjuurella.blogspot.com/2020/02/kotivara-myrsky.html

Airot ulapalla
https://airotulapalla.blogspot.com/2020/02/myrskysta-myrskyyn.html

Omavaraisempaa elämää 2020 osa 2

Helmikuun alku ja talvi näyttää viimein saapuvan tänne Päijät-Hämeeseenkin. Lunta on reilut 5 senttiä ja pakkastakin tänään jopa -5 astetta. Koko tammikuu meni oikeastaan talvea odotellassa, oli  vähän itselläkin sellainen vuodenaikarytmi kadoksissa. Olisi voinut puuhailla pihamaalla periaatteessa vaikka mitä "syystöitä", mutta ei osannut tarttua sellaisiin töihin puutarhassa joita ei normaalistikaan tee tammikuussa. Sitä vain jumittui sisälle sohvannurkkaan ja hoiti vaan pakolliset hommat ulkona. Nyt on monella tavalla helpottavaa, kun lumi ja pakkanen tuli ja on palattu normaaliin päiväjärjestetykseen. Kun talvi tuli, voi hyvillä mielin alkaa odottamaan kevättä.

Tämä on Suuntana omavaraisuus-sarjan toinen osa ja tällä kertaa yhteisenä aiheena on talven puhdetyöt ja esikasvatuksen aloittamisesta.

Esikasvatuksen aloittamisesta ei ole mitään kerrottavaa. Kylvöjä en ole vielä aloittanut. Lähipäivinä laitan kyllä paprikan siemenet multaan, mutta muilla ei ole vielä kiire, koska päätin unohtaa purjon kasvatuksen tänä vuonna.

Puhdetöitä sen sijaan on tehty enemmänkin. Talvi on minulle neulomisen aikaa ja tätä työtä ei ole sohvannurkkaan jumiutuminen hidastanut, päinvastoin. Puikoilla on ollut lähinnä sukkia ja lapasia. Minulla on kesät talvet villasukat jalassa, joten muutaman sukan verran on varastoa taas kasvatettu.

Lapasia olen tehnyt lähes urakkatahdilla ja niitä on riittänyt ihan myyntiin asti. Suunnittelin pohjanpystykorva-lapaset itselleni ja laitoin kuvan valmiista lapasista pohjanpystykorva harrastajien facebook-ryhmään. Kuva sai yllättävän positiivisen vastaanoton ja lapastilauksia alkoi tipahdella viestilaatikkoon. Neulon siis pohjislapasia tiivisti myös lopputalven.

Perinnekäsitöiden opettelukin on jatkunut, kun kalannahan parkkauskurssi alkoi pari viikkoa sitten. Ensimmäisellä kurssikerralla opimme parkkauksen historiaa, opettaja kertoi erilaisista parkkaustavoista ja kävimme läpi teoriassa kalannahan parkkauksen. Saimme myös listan tarvikkeista joita seuraavilla kurssipäivillä tarvitaan, kun pääsemme oikein tosi toimiin. Tärkein hankittava tarvike on tietenkin kalannahat. Vielä en ole kauppahallin kalatiskiin turvautunut vaan luotan, että järvi jäätyy ja pystyisimme itse kalastamaan ennen seuraavaa kurssikertaa.

Järven pysyminen näihin päiviin asti sulana on vaikuttanut myös paljon meidän talvielämän rytmiin. Aiempina talvina verkkokalastus on rytmittänyt viikkoa, kun verkkoja kokemaan on lähdetty kerran kaksi viikossa. Nyt tämä rutiini on puuttunut kokonaan ja se on tuntunut oudolta. Tämä on tietysti aiheuttanut myös sen, että kalaruoka on loistanut poissaolollaan ruokapöydästämme. Ei sitä kalaa oikein kaupasta osaa ostaa. Tämä tuleva viikko näyttää lupaavalta pakkasten suhteen, jospa järvi vihdoin jäätyisi kunnolla ja pääsisimme edes jotain pyydyksiä virittelemään.

Vaikka talvi vasta kunnolla alkoi, niin valon määrä lisääntyy ja kevättä kohti mennään kovaa vauhtia. Eiköhän meilläkin herätä kohta horroksesta ja aloiteta kunnolla valmistautuminen uuteen kasvukauteen.

Käyhän lukemassa, miten muiden bloggaajien tammikuu on sujunut. Onko esikasvatus jo vauhdissa ja millaisia puhdetöitä muualla on tehty?

Tsajut
https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-2/

Puutarhahetki
https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/02/unelmana-omavaraisempi-elama-kylvot.html

Harmaa torppa
https://www.harmaatorppa.fi/2020/02/omavaraisuutta-vuonna-2020-osa-2.html

Jovela
https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2020/

Sarin puutarhat
https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/02/esikasvatus-vai-valmiiit-taimet.html

Ku ite tekee
http://www.kuitetekee.com/2020/02/02/suuntana-omavaraisuus-puhdetoita-ja-kevaan-kylvojen-suunnittelua

Urban farming kaupunkiviljely
https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2020/01/yhteiskirjoitussarja-kylvovalmistelut.html

Kohti laadukkaampaa elämää
https://varmuusvara.blogspot.com/2020/02/helmikuun-yhteispostaus-2020.html

Caramellia
https://caramellia.fi/helmikuu-2020/

Oma tupa ja tontti
https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/02/muistojen-murusia.html

Korkeala
https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-kylvo,-esikasvatus-&-puhdetyot

Rakkautta ja maan antimia
https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/02/suuntana-omavaraisuus-2020-puhteet-ja.html

Riippumattomammaksi
https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2020/02/suuntana-omavaraisempi-elama-tyoleirin.html

Airot ulapalla
https://airotulapalla.blogspot.com/2020/01/suuntana-omavaraisuus-2020-puhdehommia.html

Villa Kotiranta
http://www.villakotiranta.fi/?p=3757

Pienenpieni farmi
https://pienenpienifarmi.com/?p=1109

Rouva Yrttinen
https://rouvayrttisen.blogspot.com/…/helmikuisia-hommia.html

Talvikalastuskausi peruttu?

Meidän omavaraisuuden yksi tärkeistä kulmakivistä on kalastus. Erityisesti talvikalastus verkkokalastuksen muodossa. Tänä talvena näyttää kuitenkin siltä, että koko talvikalastuskausi jää välistä. Syy tähän on se, että koko talvi taitaa jäädä välistä näillä leveysasteilla. Tänäänkin oli +6 astetta lämmintä, lumesta ei tietoakaan ja järvestä lähtivät ne vähätkin jäät, mitä siellä oli.

Kotijärvessämme rannat ovat kuitenkin jäässä pitkälle, joten kalastus ei onnistu veneelläkään. Päijänteellä ammattikalastajat kalastavat vielä täyttä päätä veneillä, mutta meidän kotitarvekalastus on umpikujassa.

Tämä on nyt neljäs talvi, kun kalastamme nykyisellä kotijärvellä.  Ensimmäisenä talvena saimme talviverkot jään alle jo 6.12, seuraavana 6.1, viime talvena 30.12 ja nyt näyttää siltä, että ainakaan tammikuun aikana järvi ei kunnolla jäädy. Jos järven jäätyminen venyy pitkälle helmikuuhun, ei verkkoja kannata viritellä pyyntiin ollenkaan. Kalat kuitenkin liikkuvat aktiivisimmin juuri joulu-tammikuussa, jolloin mahdollisuus saada saalista on suurempi.

Viime vuonna verkot saatiin pyytämään tosiaan aivan joulukuun lopulla, mutta siitä huolimatta tähän aikaan tammikuuta olimme verkoista saaneet 13 haukea, 5 madetta, 2 kuhaa, yhden taimenen, yhden ahvenen ja 3 lahnaa. Saalis jakautui useammalle perheelle, mutta paljon tuli meidänkin ruokapöytään kalaa. Nyt tämä kaikki on korvattava jollakin muulla ruualla (tai ostettava kalaa kaupasta).

Jatkossa syksyllä on kalastettava enemmän pakastimeen, koska ei voi enää luottaa siihen että talvi joka vuosi tulee. Surullista, mutta totta.

Emäntä

Omavaraisempaa elämää 2020 osa 1

Uusi vuosi, uudet suunnitelmat ja tavoitteet. Tervetuloa mukaan rakentamaan omavaraisempaa elämää. Pidempään mukana olleet lukijat tietävätkin, mistä tässä Suuntana omavaraisuus-sarjassa on kyse, mutta kerrataan vähän näin uuden vuoden alkajaisiksi. Tarkemmin sarjan ideasta voi lukea Tsajut-blogista, jonka kirjoittaja toimii sarjan kokoavana voimana.

Yksinkertaisuudessaan, joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina, mukana olevat bloggaajat julkaisevat blogeissaan omavaraisuutta käsittelevän kirjoituksen/videon ja linkittävät loppuun kaikki muut mukana olevat blogit. Yleensä meillä on jokin yhteinen aihe, josta jokainen kirjoittaa omasta näkökulmastaan. Sarjassa on mukana monenlaisia blogeja, osa on omavaraisuudessa todella pitkällä, osa aloittelee yrttejä kasvattamalla kaupunkikodissa.

Nyt alkaa jo sarjan kolmas tuotantokausi. Metsäläiset elämää osalta toinen kausi, ensimmäiselle emme ehtineet vielä mukaan. Näin kauden ensimmäisessä osassa lajittelemme linkit kasvuvyöhykkeittäin, jotta teidän lukijoidenkin on helpompi hahmottaa, minkälaisissa olosuhteissa kukakin yrittää ruokaa kasvattaa.

Me asumme kasvuvyöhykkeellä kolme, Päijät-Hämeen pohjoisosassa. Isännän kanssa kahdestaan asustellaan 1926 rakennetussa hirsitalossa pienessä maalaiskylässä. Perheeseen kuuluu myös pohjanpystykorva Pihka ja apuna hääräilevät myös minun vanhempani. Pihassa on pieni kasvimaa ja kasvihuone hankittiin viime keväänä. Mutta suurelta osalta omavaraisuutemme on sellaista metsästäjä-keräilijä tyyliä. Isäntä metsästää, kotitarvekalastamme yhdessä ja minä kerään sienet, marjat ja villiyrtit metsästä.

Suunnitelmia omavaraisempaan elämään 2020

1. Kasvimaa ja kasvihuone viime vuoden tapaan

Kasvimaan ja kasvihuoneen osalta ei ole tarve juurikaan muuttaa suunnitelmia viime vuodesta. Tuttuja ja varmoja valintoja porkkanaa, punajuurta, tilliä, salaattia, kelta- ja punasipulia kasvimaalle. Purjon kasvatuksen siemenestä asti taidan tänä vuonna unohtaa, viime vuoden sato oli työmäärään nähden surkea. Ehkä ostan valmiita taimia. Perunaa voisi välivuoden jälkeen laittaa vähän kasvimaalle ja maa-artisokat on istutettu ja syksyllä.

Kasvihuoneeseen tomaattia ja kurkkua. Ehkä yritän taas paprikaakin vaikka viime kesänä epäonnistuin. Lisäksi avomaankurkkua kasvilavoihin ja kesäkurpitsaa muutama taimi.

2. Perinteisten kädentaitojen opettelu

Olen tällä hetkellä todella innostunut vanhojen käsityötaitojen opettelusta. Opiskelu on aloitettu jo viime marraskuussa pärekoppakurssilla. Kurssista voit lukea täältä. Parin viikon päästä alkaa kalannahan parkkauskurssi ja kevään mittaan on ohjelmassa sekä tuohitöitä että kehräyskurssia. Mielenkiintoinen kurssikevät edessä.

3. Kellarin kunnostus

Maakellari on käytössä, mutta kaipaa vähän kunnostusta. Tämä oli työlistalla jo vuosi sitten, mutta eipä edistystä viime vuonna tapahtunut. Yritetään ensi kesänä uudella innolla.

4. Saaristolaissavustin

Saaristolaissavustimen rakentamista on suunniteltu jo monta vuotta, jotta pystyisi itse palvaamaan myös lihaa. Jospa suunnitelman tänne ylöskirjaaminen nopeuttaisi toteuttamista.

5. Metsänantimet talteen

Toivotaan hyvää marja- ja sienisatoa. Ja aikaa kerätä sato talteen. Nyt on kaksi heikkoa mustikkavuotta takana, joten toivottavasti tänä vuonna sato onnistuisi.

Tällaisilla suunnitelmilla ja tavoitteilla lähdetään tähän vuoteen. Toteutumista pääsette seuraamaan aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina.

Käykää lukemassa myös sarjan muiden blogien suunnitelmia.

Kasvuvyöhyke 1

Omavarainen
https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2020/

Wannabee Farmari
https://farmertobee.blogspot.com/2020/01/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2020-1.html

Iso-Orvokkiniitty
https://iso-orvokkiniitty.fi/blog/kuudes-vuosi-iso-orvokkiniitylla

Laura eli Javis
https://lauraelijavis.wordpress.com/2020/01/06/urbaania-omavaraisuutta

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat
https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/01/suunnitelmia-talle-vuodelle.html

Pienen pieni farmi
https://pienenpienifarmi.com/?p=1068

Urban Farming kaupunkiviljely
https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2020/01/omavarainen-puutarhan-maan-parantaminen.html

Rouva Yrttinen
https://rouvayrttisen.blogspot.com/2020/01/rouva-yrttinen-esittaytyy.html

Kohti laadukkaampaa elämää
https://varmuusvara.blogspot.com/2020/01/tammikuu-2020.html

Oma tupa, tontti ja lupa
https://omatupajatontti.blogspot.com/2019/12/rapparina-ja-nuohoojana.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut
https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2020-osa-1/

Harmaa torppa
https://www.harmaatorppa.fi/2020/01/omavaraisuutta-vuonna-2020-osa-1.html

Airot ulapalla
https://airotulapalla.blogspot.com/2020/01/suuntana-omavaraisuus-osa-1.html

Caramellia
https://caramellia.fi/tammikuu-2020/

Rakkautta ja maanantimia
https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/01/suuntana-omavaraisuus-2020-osa-1-keta.html

Villa Kotiranta
http://www.villakotiranta.fi/?p=3611

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogi
https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala
https://www.korkeala.fi/?p=3005

Kasvuvyöhyke 5

Sorakukka
http://www.sorakukka.fi/?p=972

Puolukkaglögi

Viikonlopun aikana saatiin vihdoin talvi tänne Hämeeseenkin. Toivottavasti lumi nyt pysyisi maassa ja järvet jäätyisivät kunnolla. Lumi, pakkanen ja marraskuun vaihtuminen joulukuuksi olivat hyvä syy aloittaa glögikausi. Ja mikäpä sen parempaa kuin itse tehty glögi syksyllä poimituista puolukoista.

Puolukkaglögi

5 dl puolukoita
1 l vettä
2 dl sokeri
1 rkl neilikoita
2 kanelitankoa
pala inkivääriä

Keitä puolukoita vedessä 20 min, siivilöi kuoret pois. Lisää mehuun sokeri ja mausteet, keitä vielä 10 min. Anna maustua tunti, siivilöi mausteet pois ja pullota.

Glögiä nauttiessasi laimenna juomaa 1:1.

Joulun salaisia reseptejä ovat paljastaneet myös muut Suuntana omavaraisuus- sarjan ja Kotivara-haasteeseen osallistuneet bloggaajat. Klikkaa lukemaan heidän reseptejä.

Jovelan talopäiväkirja/omavarainen.fi
https://www.omavarainen.fi/l/jouluruokia1?fbclid=IwAR2fM0BCljQjgym4c8Ur80DI-4rp9BWdnMGi-hjud70-kPQW_gDkQqzU9Pg

Sarin puutarhat
https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/12/luukku-2-joulun-salainen-kukkaresepti.html

Puutarhahetki
https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/12/2-luukku-joulun-salaiset-reseptit.html

Trio MiuMau ja Herra Nilsson
https://triomiumau.blogspot.com/2019/11/triolan-joulun-salainen-resepti.html

Tsajut
https://tsajut.fi/sinkkivoide-ja-talkki-askartelussa/

Korkeala
https://www.korkeala.fi/?p=2969&fbclid=IwAR0oX-ozyr0WHnGnTUM05vs-dsKknr85xmkgF1ESvDAde-s5WWi_VSkGayQ

Oma tupa, tontti ja lupa
https://omatupajatontti.blogspot.com/2019/11/joulukuu-alkoi.html

Kotivara arjen turvana

Tällä kertaa päätimme isommalla porukalla kirjoittaa tärkeästä aiheesta, nimittäin kotivarasta. Tsajuden Satu ja Jovelan Johanna ideoivat yhteiskirjoitussarjan, jossa me bloggaajat nostamme kotivaran esille omasta näkökulmastamme. Tiesithän nimittäin, että Suomessa on suositeltu, että jokaisen kotoa löytyy kotivara, jolla pärjää ilman ulkopuolista apua 72 tuntia poikkeustilanteessa esimerkiksi pitkän ja laajan sähkökatkon aikana. Kotivara voi tulla tarpeeseen myös sairauden iskiessä. Koko perhe saattaa olla samaan aikaan vatsataudissa, eikä kenestäkään ole lähtijäksi kauppaan muutamaan päivään.

Kotivaraan olisi hyvä kuulua ainakin säilyvää ruokaa, kynttilöitä, otsalamppu (pattereita), tulitikkuja, wc-paperia ja pattereilla toimiva radio.

Tarkemmin suosituksesta ja muutenkin kotivarasta voit lukea allaolevista linkeistä.

https://72tuntia.fi/#72

https://www.martat.fi/marttakoulu/ruoka/kotivara/

Lähestyn aihetta maaseudulla vanhassa talossa ilman kaikkia mukavuuksia asuvana ja omavaraisuuteen pyrkivänä. Koska kauppaan on 20 km, talo lämmitetään puilla ja ollaan enimmäkseen kantoveden ja ulkohuussin varassa, olosuhteet luovat kuin itsestään tietynlaisen kotivaran.

Kotivaraan kuuluu tietysti se, että kaapeista löytyy peruselintarvikkeita ja hygieeniatuotteita vähintään tuon 72 tunnin tarpeisiin, mutta myös se, että olosuhteet luodaan sellaisiksi, että pärjätään ilman sähköä pitkäkin aika. Sähköjen katkeaminen on varmasti se todennäköisin syy, että kotivaraa joutuu käyttämään ja muutenkin nyky-yhteiskunta lamaantuu nopeasti ilman sähköä. Tätä lamaantumista pitäisi omalla kohdalla välttää.  Olosuhteilla tarkoitan esimerkiksi lämmitystä. Meillä talo lämpiää muutenkin lähes yksinomaan puilla, joten tämä puoli on kunnossa. Vilu ei tule talvellakaan pitkän sähkökatkon aikana. Tulisijoja meillä on talossa yhteensä kuusi ja niihin sisältyy leivinuuni ja puuhella, jotka mahdollistavat myös ruuanvalmistuksen ilman sähköä. Jotta tulisijoja voi käyttää, on tietysti oltava puita. Meillä on varastossa puita aina vähintään kahden vuoden tarpeisiin. Myös tulitikkuja pitää olla aina hyvä varasto kotona.

Kuivia polttopuita on hyvä olla varastossa useamman kuukauden tarpeisiin.

Leivinuuni on meillä kovassa käytössä normaalioloissakin ja puuhellakin talvella. Mökillä olemme tehneet ruokaa myös ihan tavallisessa varaavassa takassa. Haudutettavat pataruuat onnistuvat oikein hyvin takassa. Onkin tärkeää opetella käyttämään kodin tulisijoja ruuanvalmistuksessa, jotta sitten poikkeustilanteen iskiessä päälle osaa niitä luontevasti käyttää. Mieleeni muistui eräs uutislähetys, jossa toimittaja oli tekemässä juttua sähkökatkoalueella jossain päin Suomea. Haastattelussa eräs mies valitteli, että joutuu syömään kylmää ruokaa, kun uuni ja mikro eivät toimi. Kuitenkin miehen takana kuvassa näkyi leivinuuni. Oliko tilanne vain se, että mies ei arkenakaan leivinuunia ikinä käyttänyt ruuanvalmistukseen, niin ei sitä osannut sitten sähkökatkonkaan aikana ajatella käyttävänsä ruuan lämmittämiseen.

Leivunuunilla pysyy pirtti lämpöisenä ja saa valmistettua ruokaa.

Puhtaan veden varastointia emme joudu erikseen miettimään, koska pihassa on oma kaivo käsipumpulla varustettun, joten vettä saa nostettu lihasvoimin. Järvikin on parin sadan metrin päässä, joten vettä voisi sieltäkin hätätapauksessa hakea ja keittää juomavedeksi. Pesuvedeksihän järvivesi kelpaa oikein hyvin sellaisenaan. Pesutilat sijaitsevat pihasaunassa, johon vesi kannetaan ihan ämpäreillä kaivolta eli peseytymismahdollisuudet ja olosuhteet pysyvät aivan ennallaan vaikka sähköt katkeaisivat.

Omasta kaivoista ei ole apua, jos sieltä ei saa vettä ilman sähköpumppua. Vanhanajan käsipumppu on toimintavarma myös kovalla pakkasella.

Meillä ei myöskään ole vesivessaa, joka sähköä ja vettä tarvitsisi vaan ulkohuussi löytyy pihan perältä. Toimii kaikissa olosuhteissa. Ulkohuussi ei tosin ole paras mahdollinen vaihtoehto silloin, kun päällä oleva kriisi onkin lähinnä henkilökohtainen esimerkiksi oksennustauti. Näihin tilanteisiin kannattaa varautua edes tilapäisellä sisävessaratkaisulla, joka voi yksinkertaisuudessaan olla kannellinen ämpäri.

Pyrimme tuottamaan osan ruuasta itse viljelemällä, kalastamalla ja metsästämällä. Meillä on siis melkoinen ruokavarasto aina kotona. Varsinkin tähän aikaan vuodesta, kun sadonkorjuu on ohi. Näistä parhaiten säilyvät sähköttömissä oloissa kellariin säilötyt perunat, muut juurekset ja hillot sekä kuivatut raaka-aineet kuten sienet. Mutta meillä on myös neljä pakastinta täynnä marjoja ja riistalihaa sekä kalaa. Ja nämä pakastimet ovat se haavoittuvin osa, jos sähköt on pitkään pois. Olemme varautuneet pitkiin sähkökatkoihin aggregaatilla, johon tietenkin pitää olla varattuna myös polttoainetta. Pakastimet ovat arkkupakastin mallia, jotka pysyvät vähän paremmin jäässä sähkökatkojen aikana kunhan ei availe kantta turhaan. Maakellari toimii myös tarvittaessa jääkaappina.

Hyvä maakellari toimittaa tarvittaessa myös jääkaapin virkaa

Kuivatut sienet ja yrtit säilyvät ilman sähköä

Sähkökatkon aikana pakastimien jäässä pitäminen on haaste. Aggregaatilla pärjää niin kauan, kun polttoainetta riittää.

Vaikka ruokaa on periaatteessa pakastimet ja kellarit pullollaan, ovat ne kuitenkin harvoin valmista ruokaa sellaisenaan. Oksennustaudissa ei jaksa alkaa karjalanpaistia leivinuunissa tekemään, vaan kaapissa on hyvä olla myös jotakin lämmittämistä vaille valmista ruokaa. Meiltä kaapista löytyy aina purkkihernekeittoa, Jalostajan pussikeittoja, nuudeleita ja lihasäilykettä. Näitä käytetään myös tavallista kiireisimpinä arkipäivinä ja näin eivät ehdi vanhenemaan. Kuiva-aine kaapissa on aina kaurahiutaleita sekä erilaisia gluteenittomia jauhoja, sokeria, suolaa, leivinjauhetta, kuivahiivaa, kahvia, riisiä ja pastaa.

Säilykkeet ovat hyviä kotivarassa, mutta niitäkin pitää muistaa käyttää säännöllisesti ja ostaa tilalle uusia. Pilaantunut ruoka ei auta ketään.

Tietynlaiseksi kotivaraksi lasken myös tämän meidän pienen kyläyhteisön. Naapuriapua annetaan muutenkin, mutta poikkeustilanteessa se nousee aivan uuteen arvoon. Maalla voi luottaa siihen, että naapureista pidetään huolta. Yksinäisiä mummoja ei varmasti unohdeta mökkiinsä sähkökatkon aina, vaan naapuri käy katsomassa onko kaikki hyvin. On myös hyvä tietää, kenellä naapureista on aggregaatteja, kenellä iso säiliö polttoainetta, kenen kaivosta saa käsipumpulla juomavettä, kenellä on ammattitaitoa raivata myrskyssä katkenneita puita jne.

Yhteenvetona voisin todeta, että me kyllä pärjätään. Ja tarvittaessa pystymme auttamaan myös muita.

Emäntä

Lopuksi pitkä lista linkkejä blogeihin, jotka ovat myös tarttuneet tähän tärkeään aiheeseen. Monipuolisia näkökulmia kotivaraan.

Tsajut
https://tsajut.fi/kotivara-perheen-arkea-helpottamassa/

Jovela eli omavarainen.fi
https://www.omavarainen.fi/l/kotivara/

Sarin Puutarhat
https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/11/puutarhurin-kotivara.html

Puutarhahetki
https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/11/kotivara-ja-puutarha.html

Oma tupa, tontti ja lupa
https://omatupajatontti.blogspot.com/2019/11/maalla-parjaa.html

Mummon päivitykset
https://mummon-kirja.blogspot.com/elaman-pitaa-sujua.html

Trio MiuMau ja Herra Nilsson
https://triomiumau.blogspot.com/2019/11/hashtag-72-tuntia.html

Harmaa torppa
https://www.harmaatorppa.fi/2019/11/selviaisitko-72h-ilman-ulkopuolista-apua.html

Kohti laadukkaampaa elämää
https://varmuusvara.blogspot.com/2019/11/kotivara.html

Pienenpieni farmi
https://pienenpienifarmi.com/?p=933&fbclid=IwAR3pwoHKZlc80RtHv9UVj4momUO1aFgONG8WQ8qwAklEHuAu0oDxA5ctxBU

Rakkautta ja maanantimia
https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/11/kotivara-omatoimista-varautumista.html

Helcleaner
https://helecleaner.com/kotivara-kodinhoidossa/

Ihme Ituhippi
http://ihmeituhippi.com/kotivara

Vauhtihirmun elämää
https://blogit.terve.fi/vauhtihirmunelamaa/allergiaperhe-kotivara/

Ihana maatuska
https://www.ihanamaatuska.fi/2019/11/lapsiperheen-kotivara-kaupunkikodissa.html

It's so mysigt
https://www.somysigt.com/blogi/17112019/kotivara-poikkeustilanteessa

Korkeala
https://www.korkeala.fi/?p=2956&fbclid=IwAR2QQlA2tQf5uyqWjljF7_ZJbp69XwehGhswufzl8fvoXhLGlxTRKXiMmPc

airot ulapalla
https://airotulapalla.blogspot.com/2019/11/kotivarasta-ja-sen-vieresta.html

Kalastaja kuivalla maalla
https://morgenstjerna.blogspot.com/2019/11/ruokakotivara.html

Pärekoppakurssilla

Lauantaiaamuna heräsin virkeänä ennen seitsemää ja nousin keräilemään puukkoja, hanskoja ja muita tarvikkeita kasaa. Työaamuina väsyttää aina tuhottomasti, mutta nyt oli tiedossa niin mielenkiintoista ohjelmaa, että mieli oli virkeä heti aamusta. Luvassa oli kaksi kokonaista päivää pärekoppien ihmeellisessä maailmassa.

Löysin pärekoppakurssin Valkeakoski-opiston kurssitarjonnasta syksyllä ja hetkeäkään miettimättä ilmoittauduin mukaan. Kiinnostus perinteisiä kädentaitoja kohtaan kasvaa vuosi vuodelta ja nyt löytyi sopiva kurssi yhden taidon oppimiseen ja vielä läheltä kotia naapurikunnan puolelta. Kurssille pakkasin mukaan kolme erikokoista puukkoa, sivuleikkurit ja viiltosuojahanskat. Puukot olin teroituttanut naapurin kyläsepällä aiemmin viikolla.

Pärekopan valmistusta olen kerran päässyt seuraamaan perinnepäivillä ja homma näytti mielenkiintoiselta ja helpolta. Kaikki työt näyttää helpolta, kun sitä ammattilainen tekee. No kurssipäivän ensimmäiset tunnit kyllä palauttivat todellisuuteen, päreiden kiskonta ei todellakaan ole helppoa, jos sitä ei osaa.

Opettajamme oli pärepuun käynyt kaatamassa edellisviikolla ja halkonut sen ns. sälepuiksi. Ne ovat vähän niin kuin kakkuviipaleita tukkipöllistä. Aivan sydänpuuta ei käytetä, mutta rungon reunoilta halotaan säleet. Pärepuu kaadetaan puun ollessa levossa eli marras-maaliskuussa ja erityisen tärkeää on pitää puu kosteana kokoajan. Se saa kuivaa ensimmäisen kerran vasta valmiina pärekoppana. Pärepuupöllejä voi varastoida vuosiksi esimerkiksi järveen tai ammeeseen, kunhan pysyvät veden alla kokoajan. Talvella niitä voi säilyttää myös lumihangessa. Perinnekäsityökirjasta luin pärepuun kaatamiseen vielä mielenkiintoisen yksityiskohdan. Entisaikaan uskottiin, että pärepuu täytyy metsässä kaataa latva kotiin päin, muuten puuta ei saa keskeltä halki.

Me pääsimme siis aloittamaan päreiden teon säleistä. Käytännössä homma eteni niin, että säle halkaistiin (syiden suuntaisesti) puolikai ja nämä taas puoliksi jne. kunnes lopputuloksena oli noin 1 mm paksuisia päreitä. Ensimmäiset halkaisut vaativat yllättävän paljon voimaa, viimeiset, lopullisen päreen, vetämiset taas kärsivällisyyttä, rauhallista vetämistä ja tuntumaa puuhun.

Ensimmäisten päreiden kiskonta tuntui tuskastuttavan vaikelta ja päreet katkeilivat liian aikaisin, niistä tuli toisesta päästä paksuja ja toisestä päästä seitin ohuita tai muuten vaan käyttökelvottomia. Mutta pikkuhiljaa homma alkoi sujua ja oli mahtavaa huomata, että oppi lukemaan puuta ja ohjailemaan päreen repeämistä. Onnistumisen elämyksiä tuli jokaisen onnistuneen päreen myötä.

Koko ensimmäinen kurssipäivä meni päreiden kiskonnassa. Päivän lopuksi jätesäkissä oli valmiita päreitä arviolta yhteen koppaan. Tavoitteena oli tehdä edes 20 cm x 30 cm kokoinen koppa. Siihen tarvittiin n. 15 pärettä, riippuen vähän päreiden leveydestä.

Sunnuntai aamuna tein vielä muutaman pitkän päreen lisää ja sitten pääsin kopan kokoamiseen. Kopan punonta aloitetaan sommittelemalla päreet jakkaran päälle ja sitten pujottelemalla pohja valmiiksi. Tärkeää on varmistaa, että päreet ovat oikein päin ns. mahapuoli eli sydänpuupuoli ylöspäin.

Laudan avulla pystypäreet taitetaan ylöspäin. Tämä vaihe tuntui hurjalta, että miten päre kestää 90 asteen taitoksen, mutta kyllä se kestää, jos päre on tarpeeksi ohut ja se ei ole päässyt kuivumaan. Koska teimme töitä sisällä, niin oli erityisen tärkeää huolehtia etteivät päreet pääse kuivumaan missään vaiheessa. Säilytimme päreitä jätesäkeissä, joihin suihkutimme vettä suihkepullolla. Myös keskeneräistä työtä piti suihkutella säännöllisesti.

Korin ensimmäiseen vaakakerrokseen taitettiin myös ihan 90 asteen kulmat ja se sidottiin narulla suorakaiteen muotoiseksi. Seuraaviin kerroksiin ei enää taitoksia tehty vaan ne pujoteltiin suoraan pystypäreiden väliin. Näin koppaan tulee luonnollinen pyöreä muoto. Alimmainen kerros on syytä saada hyvin pohjaan kiinni, jotta kopasta tulee kestävä. Tämä tehdään puukalikalla pieksemällä.

Työn päätteleminen oli aikaa vievä vaihe. Pystypäreet pääteltiin vaakatasoon tulevien ns. ulko- ja sisäpäreen avulla. Pärekopassa on siis aina ylimmäisessä vaakapärekierroksessa kolme vaakapärettä päällekäin ja siellä välissä pystypäre kaksinkerroin, yhteensä siis viisi pärekerrosta. Tässä vaiheessa viimeistään liian paksut päreet aiheuttavat harmaita hiuksia. Lopuksi tehdään vielä viimeistelyä mm. katkotaan liian pitkiä päreitä.

Sain ensimmäisen kopan kasaan jo ennen ruokatuntia ja omaan jätesäkkiin tehdyn inventaarion jälkeen totesin päreiden riittävän vielä toiseen koppaan. Tämä olikin loistavan homma jo senkin takia, että sain toisen kopan kanssa heti muistella itsenäisesti juuri oppimaani ja sainkin sen kasattua käytännössä ilman opettajan apua. Luulen, että tämän jälkeen muistan paljon paremmin punonnan kuin että olisin ehtinyt tehdä vain yhden kopan opettajan suurella avustuksella.

Ensimmäinen koppa oli perinteinen kauppakori tyylinen. Ja siihen tein vielä koivunoksasta kiertämällä kantokahvan.

Toisesta kopasta tuli tällainen korkea pyöreä.

Rakkautta ja maanantimia -blogin väki oli myös samalla kurssilla, joten kannattaa käydä lukemassa myös heidän kokemuksia kurssista. Omavaraisbloggaajista myös Harmaan torpan emäntä oli pärekoppakurssilla käynyt lähiaikoina ja hänen blogistansa löytyy myös havainnollistavat videot. Kaikki olemme olleet kokeneen kopantekijä Raija Tiivan opetuksessa.

Innostuin kyllä näistä päretöistä oikein kunnolla. Täytyy käydä lisää kursseja ja ehkä uskaltautua itsekin kaatamaan pärepuu ja tekemään työ ihan alusta asti. Olen jo aiemmin ollut ahkera pärekoppien käyttäjä. Koppa kulkee mukana niin sienimetsällä kuin kauppareissuillakin ja koppaan pakataan kesällä pyyhkeet ja saunajuomat, kun lähdetään mökille saunaan. Jatkossa aion kulkea ylpeästi itse tehty pärekoppa käsivarrella!

Emäntä