Vuorokausi ilman sähköä

Kirjotetaanpa taas tärkeästä kotivarasta. Kotivara oli yhteiskirjoituksen aiheena ensimmäisen kerran viime marraskuussa, tästä pääset lukemaan silloisen postauksen. Tällä kertaa aivan niin moni blogi ei tarttunut aiheeseen, mutta mielenkiintoisia ja varmasti hyvin aiheeseen perehtyneitä kirjoituksia löytyy lopussa olevien linkkien takaa. Kotivarasta kirjoittamaan haastoivat Tsajut-blogin Satu sekä Omavarainen-blogin Johanna.

Tällä kertaa jaamme erityisesti myrsky tarinoita sekä aitoja kokemuksia, jolloin kotivara on tullut tarpeeseen.

Meidän kokemus on melko tuore eli palataan viime joulukuuhun ja keskiviikko iltapäivään 18.12.2019. Säätiedot olivat enteilleet sakeaa räntäsadetta ja aamulla totesinkin isännälle, että nyt kaikki virtapankit lataukseen, kännykät laturiin ja otsalamppuihin täydet patterit. Muuten emme kummemmin valmistautuneet etukäteen tulevaan lumisateeseen. Puolenpäivän aikaan räntäsade alkoi ja kahdelta katkesivat sähköt. Sähköt yrittivät hetken päästä tulla takaisin, mutta katkesivat heti uudestaan. Tämä on yleensä merkki siitä, että nyt alkaa pidempi katko. Jatkoimme töitä normaalisti tietokoneen akkujen varassa vielä tunnin, kunnes päätimme siirtyä lumitöihin ulos. Tässä vaiheessa märkää lunta oli kertynyt jo lähes 20 senttiä.

Joulukuussa aurinko laski aikaisin ja kolmen jälkeen alkoi jo hämärä hiipiä pihapiiriin. Pihalla seisoessa kuului lähimetsästä jatkuvaa rytinää, kun männyn oksat katkeilivat märän lumen painosta. Alkoi olla selvää, että sähköt tuskin palaavat ennen aamua. Sähköverkkoyhtiön tiedote varmisti oletuksen, että ennen aamua ei korjaustöitä voida aloittaa, pimeässä metsässä olosuhteet olivat liian vaaralliset.

Sisällä sytyteltiin kynttilät ja viriteltiin patterilla toimiva myrskylyhty valaisemaan pirttiä. Kaivosta kannettiin vettä sisälle, onneksi on käsipumpulla toimiva kaivo pihassa. Leivinuunia oli muutenkin lämmitetty päivällä, joten lämmityspuuhiin ei tarvinut erikseen ryhtyä. Huussi toimii hienosti myös sähkökatkon aikana. Illan aikana tyhjensin vielä jääkaapin sisällön kylmälaukkuihin kuistille, jossa oli sopivasti jääkaappilämpötila.

Sähkökatko ei meidän arkeen valtavasti vaikuta, mutta se oli selvää että seuraavana päivän ei kotona pysty töitä tekemään. Tietokoneiden akuissa ei riitä virta ja langaton verkko ei todennäköisesti toimi, kun linkkimastoista on myös virta loppunut. Verkkoyhtiön häiriökartta kertoi karun tilanteen, käytännössä koko kunta oli ilman sähköä, kirkonkylän keskustaa lukuunottamatta eikä tilanne naapurikunnissakaan valoisalta näyttänyt. Edessä olisi siis toimistopäivä kaupungissa.

Aamulla puhelimessa oli vielä muutama tolppa kenttää, mutta 4G:stä tai edes 3G:stä oli turha haaveilla. Hätäpuhelun olisi tarvittaessa vielä varmaan pystynyt soittamaan. Pitkissä laajan alueen sähkökatkoissa pelottavinta onkin juuri tuo puhelinverkon pimentyminen. Puhelinlangat kun on purettu jo vuosia sitten maaseudulta ja viimeisetkin lankapuhelinliittymät suljettu. Avun soittaminen on siis mahdotonta pitkän sähkökatkon aikana.

Sen verran laiskotti aamulla, ettei kahvia puuhellalla alettu keittämään vaan poikettiin työmatkalla ABC:llä aamukahvilla ja puurolla. Samalla asialla oli muitakin asiakkaita ja monet latailivat samalla kännyköitä.

Työpäivän aikana tuli häiriökarttaa vilkuiltua ahkerasti ja pikkuhiljaa häiriöistä kertovat täplät kartassa vähenivät, mutta meidän kylä pysyi pimeänä. Päivällä tuli myös isältäni huojentava viesti, että hän oli käynyt käynnistämässä agregaatin pakastimia varten. Arkkupakastimilla ei vielä mitään hätää olisi ollut, mutta kaappipakastimet olivat enemmän vaarassa sulaa. Syksyllä oli tehty se virhe, että molemmat agregaatit olivat jääneet vanhempieni mökille muutaman kilometrin päähän vaikkei niille siellä ollut mitään käyttöä talvella. Nyt tarpeen iskiessä yllättäen agregaatin haku mökiltä ei ollutkaan mikään helppo homma auraamatonta tietä pitkin ja kaatuneita puita raivaten. Ensi syksynä on huolehdittava, että toinen agregaatti on talven meidän varastossa.

Töistä kotiin ajellessa tuli vihdoin tieto, että sähköt ovat palanneet. Katko kesti siis 27 tuntia ja naapurikylässä vielä kolme tuntia pidempään. Kuten aiemmassa kotivara-kirjoituksessa kerroin, niin pakastimet ovat meillä se haavoittuvin osa pitkässä sähkökatkossa ja tämä tuli taas kerran todistettua käytännössä. Tuosta 27 tunnista olisi varmaan selvinnyt ilman agregaatin apuakin, mutta sähkökatkon vielä jatkuessa olisi pakastimien (joita meillä on siis viisi kappaletta...) sisältö menetetty. Kotitoimistossa työnteko on myös mahdotonta pitkän sähkökatkon aikana ja työnantaja tuskin hyväksyy poissaolon syyksi sähkökatkoa. Töihin on siis lähdettä vähintään lähimpään sellaiseen paikkaan, jossa sähköt vielä on tai pidettävä lomapäivä. Tällä kertaa toimistopäivä sattui oikein sopivasti, tarjolla oli joulukahvit herkkukakkuineen.

Vuorokaudesta ilman sähköä selvittiin loppujen lopuksi oikein hyvin ja samanlainen tunnelma oli muillakin kyläläisillä.  Naapurien kanssa jopa vitsailtiin, että 23 tunnin kohdalla alkoi jo toivoa että kunpa katko kestäisi vielä tunnin, jotta sähköyhtiön maksama korvaussumma nousee 25 %:n. Kyllä maalla pärjätään.

Minkälaisia myrskykokemuksia muilla on? Tai miten he myrskyyn varautuvat? Käy lukemassa alla olevista linkeistä.

Tsajut
https://tsajut.fi/myrsky/

Omavarainen
https://www.omavarainen.fi/l/myrskyvaroitus

Puutarhahetki
https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/02/kotivara-myrsky.html

Avaa silmäsi ja hengitä
https://avaasilmasijahengita.wordpress.com/2020/02/16/myrsky

Rakkautta ja maan antimia
https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/02/oli-synkka-ja-myrskyinen-yo.html

Oma tupa, tontti ja lupa
https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/02/puu-urakka.html

Koivun juurella
https://koivunjuurella.blogspot.com/2020/02/kotivara-myrsky.html

Airot ulapalla
https://airotulapalla.blogspot.com/2020/02/myrskysta-myrskyyn.html