Vuorokausi ilman sähköä

Kirjotetaanpa taas tärkeästä kotivarasta. Kotivara oli yhteiskirjoituksen aiheena ensimmäisen kerran viime marraskuussa, tästä pääset lukemaan silloisen postauksen. Tällä kertaa aivan niin moni blogi ei tarttunut aiheeseen, mutta mielenkiintoisia ja varmasti hyvin aiheeseen perehtyneitä kirjoituksia löytyy lopussa olevien linkkien takaa. Kotivarasta kirjoittamaan haastoivat Tsajut-blogin Satu sekä Omavarainen-blogin Johanna.

Tällä kertaa jaamme erityisesti myrsky tarinoita sekä aitoja kokemuksia, jolloin kotivara on tullut tarpeeseen.

Meidän kokemus on melko tuore eli palataan viime joulukuuhun ja keskiviikko iltapäivään 18.12.2019. Säätiedot olivat enteilleet sakeaa räntäsadetta ja aamulla totesinkin isännälle, että nyt kaikki virtapankit lataukseen, kännykät laturiin ja otsalamppuihin täydet patterit. Muuten emme kummemmin valmistautuneet etukäteen tulevaan lumisateeseen. Puolenpäivän aikaan räntäsade alkoi ja kahdelta katkesivat sähköt. Sähköt yrittivät hetken päästä tulla takaisin, mutta katkesivat heti uudestaan. Tämä on yleensä merkki siitä, että nyt alkaa pidempi katko. Jatkoimme töitä normaalisti tietokoneen akkujen varassa vielä tunnin, kunnes päätimme siirtyä lumitöihin ulos. Tässä vaiheessa märkää lunta oli kertynyt jo lähes 20 senttiä.

Joulukuussa aurinko laski aikaisin ja kolmen jälkeen alkoi jo hämärä hiipiä pihapiiriin. Pihalla seisoessa kuului lähimetsästä jatkuvaa rytinää, kun männyn oksat katkeilivat märän lumen painosta. Alkoi olla selvää, että sähköt tuskin palaavat ennen aamua. Sähköverkkoyhtiön tiedote varmisti oletuksen, että ennen aamua ei korjaustöitä voida aloittaa, pimeässä metsässä olosuhteet olivat liian vaaralliset.

Sisällä sytyteltiin kynttilät ja viriteltiin patterilla toimiva myrskylyhty valaisemaan pirttiä. Kaivosta kannettiin vettä sisälle, onneksi on käsipumpulla toimiva kaivo pihassa. Leivinuunia oli muutenkin lämmitetty päivällä, joten lämmityspuuhiin ei tarvinut erikseen ryhtyä. Huussi toimii hienosti myös sähkökatkon aikana. Illan aikana tyhjensin vielä jääkaapin sisällön kylmälaukkuihin kuistille, jossa oli sopivasti jääkaappilämpötila.

Sähkökatko ei meidän arkeen valtavasti vaikuta, mutta se oli selvää että seuraavana päivän ei kotona pysty töitä tekemään. Tietokoneiden akuissa ei riitä virta ja langaton verkko ei todennäköisesti toimi, kun linkkimastoista on myös virta loppunut. Verkkoyhtiön häiriökartta kertoi karun tilanteen, käytännössä koko kunta oli ilman sähköä, kirkonkylän keskustaa lukuunottamatta eikä tilanne naapurikunnissakaan valoisalta näyttänyt. Edessä olisi siis toimistopäivä kaupungissa.

Aamulla puhelimessa oli vielä muutama tolppa kenttää, mutta 4G:stä tai edes 3G:stä oli turha haaveilla. Hätäpuhelun olisi tarvittaessa vielä varmaan pystynyt soittamaan. Pitkissä laajan alueen sähkökatkoissa pelottavinta onkin juuri tuo puhelinverkon pimentyminen. Puhelinlangat kun on purettu jo vuosia sitten maaseudulta ja viimeisetkin lankapuhelinliittymät suljettu. Avun soittaminen on siis mahdotonta pitkän sähkökatkon aikana.

Sen verran laiskotti aamulla, ettei kahvia puuhellalla alettu keittämään vaan poikettiin työmatkalla ABC:llä aamukahvilla ja puurolla. Samalla asialla oli muitakin asiakkaita ja monet latailivat samalla kännyköitä.

Työpäivän aikana tuli häiriökarttaa vilkuiltua ahkerasti ja pikkuhiljaa häiriöistä kertovat täplät kartassa vähenivät, mutta meidän kylä pysyi pimeänä. Päivällä tuli myös isältäni huojentava viesti, että hän oli käynyt käynnistämässä agregaatin pakastimia varten. Arkkupakastimilla ei vielä mitään hätää olisi ollut, mutta kaappipakastimet olivat enemmän vaarassa sulaa. Syksyllä oli tehty se virhe, että molemmat agregaatit olivat jääneet vanhempieni mökille muutaman kilometrin päähän vaikkei niille siellä ollut mitään käyttöä talvella. Nyt tarpeen iskiessä yllättäen agregaatin haku mökiltä ei ollutkaan mikään helppo homma auraamatonta tietä pitkin ja kaatuneita puita raivaten. Ensi syksynä on huolehdittava, että toinen agregaatti on talven meidän varastossa.

Töistä kotiin ajellessa tuli vihdoin tieto, että sähköt ovat palanneet. Katko kesti siis 27 tuntia ja naapurikylässä vielä kolme tuntia pidempään. Kuten aiemmassa kotivara-kirjoituksessa kerroin, niin pakastimet ovat meillä se haavoittuvin osa pitkässä sähkökatkossa ja tämä tuli taas kerran todistettua käytännössä. Tuosta 27 tunnista olisi varmaan selvinnyt ilman agregaatin apuakin, mutta sähkökatkon vielä jatkuessa olisi pakastimien (joita meillä on siis viisi kappaletta...) sisältö menetetty. Kotitoimistossa työnteko on myös mahdotonta pitkän sähkökatkon aikana ja työnantaja tuskin hyväksyy poissaolon syyksi sähkökatkoa. Töihin on siis lähdettä vähintään lähimpään sellaiseen paikkaan, jossa sähköt vielä on tai pidettävä lomapäivä. Tällä kertaa toimistopäivä sattui oikein sopivasti, tarjolla oli joulukahvit herkkukakkuineen.

Vuorokaudesta ilman sähköä selvittiin loppujen lopuksi oikein hyvin ja samanlainen tunnelma oli muillakin kyläläisillä.  Naapurien kanssa jopa vitsailtiin, että 23 tunnin kohdalla alkoi jo toivoa että kunpa katko kestäisi vielä tunnin, jotta sähköyhtiön maksama korvaussumma nousee 25 %:n. Kyllä maalla pärjätään.

Minkälaisia myrskykokemuksia muilla on? Tai miten he myrskyyn varautuvat? Käy lukemassa alla olevista linkeistä.

Tsajut
https://tsajut.fi/myrsky/

Omavarainen
https://www.omavarainen.fi/l/myrskyvaroitus

Puutarhahetki
https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/02/kotivara-myrsky.html

Avaa silmäsi ja hengitä
https://avaasilmasijahengita.wordpress.com/2020/02/16/myrsky

Rakkautta ja maan antimia
https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/02/oli-synkka-ja-myrskyinen-yo.html

Oma tupa, tontti ja lupa
https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/02/puu-urakka.html

Koivun juurella
https://koivunjuurella.blogspot.com/2020/02/kotivara-myrsky.html

Airot ulapalla
https://airotulapalla.blogspot.com/2020/02/myrskysta-myrskyyn.html

Kukkaloistoa kylänraitilla

Blogitauko on venynyt ennätyspitkäksi, jopa Suuntana omavaraisuus-sarjan elokuun osa jäi välistä lomakiireiden vuoksi. Tämäkin postaus piti kirjoittaa jo kuukausi sitten, mutta palataan nyt hetkeksi heinäkuun helteisiin.

Tänä vuonna on paljon käyty keskustelua tienvarsilla kasvavista lupiineista ja kurtturuusuista, kun ne luokiteltiin kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi. Sosiaalisessa mediassa jopa sellaisissa ryhmissä, joissa luonnonmukaisuutta edistetään ja kannatetaan, on löytynyt lupiinin puolustajia ja ymmärrystä lajien hävittämiselle ei ole löytynyt. Olen suurella ihmetyksellä seurannut kommetteja, joissa näitä vieraslajeja puolustellaa ja pidetään kauniimpa kuin meidän omia luonnonkukkia tien varsilla.

Kuukausi sitten kiersin meidän vakiolenkin kameran kanssa ja kuvasin kylänraittia kukkaloistossaan. Kyllä tämä monipuolinen kukkaloisto on minusta vieraslajeilta suojelemisen arvoinen.

Emäntä

Omavaraisempaa elämää 2019 osa 2

Kuukausi hujahti vauhdilla ohi ja on taas omavaraisblogien yhteispostauksen aika. Helmikuussa on päästy nauttimaan kauniista aamuruskoista aamulenkeillä ja epätavallisenkin lämpimistä lähes keväisistä päivistä. Kuitenkin on pitänyt muistuttaa itseään, että on todella vasta helmikuu ja kevät ei oikeasti tule vielä pariin kuukauteen. Vaikka sormia syyhyttää jo puutarhahommiin, niin helmikuu on ollut vielä hyvin rauhallinen kuukausi omavaraisuushommien suhteen. Niinpä päätimme porukalla, että nyt on hyvä hetki vähän esitellä itseämme. Blogeihin on varmasti myös tämän sarjan myötä eksynyt uusia lukijoita, joten senkin suhteen on paikallaan vähän kertoa ketä täällä blogin takana oikein puuhailee.

Metsäläisten elämää viettää päijäthämäläisessä maalaiskylässä emäntä ja isäntä. Touhussa mukana myös pohjanpystykorva Pihka. Muita kotieläimiä ei meiltä löydy. Asumme vuonna 1926 rakennetussa hirsitalossa ilman kaikkia nykyajan mukavuuksia. Vakituisesti täällä emännän mummolassa, olemme asuneet kohta kolme vuotta, sitä ennen vietimme täällä paljon vapaa-aikaa.  Emännän vanhemmat asuvat lähistöllä ja ovat kaikessa puuhassa paljon mukana oli kyse sitten polttopuiden teosta tai kasvimaan kitkemisestä.

Pihassa meillä on kasvimaa ja marjapensaita, mutta muuten omavaraisuutemme perustuu ympäröivän luonnonantimien hyödyntämiseen. Metsiä täällä riittää ja kalaisa järvi on aivan vieressä. Metsästä kerätään villiyrtit, marjat ja sienet sekä isäntä metsästää. Kalastus on iso osa omavaraisuuttamme, lähinnä verkkokalastamme.

Vapaa-aikaa vietämme myös Inarissa, johon olemme pari vuotta rakentaneet mökkiä. Niinpä pääsemme hyödyntämään myös pohjoisen hillasoita ja villiyrtti apajia. Erämaavaellukset sekä kesällä että talvella kuuluvat harrastuksiimme. Metsässä siis viihdymme arkena ja vapaalla.

Sitten helmikuun kuulumisiin, onko mitään tapahtunut omavaraisuuden edistämiseksi? No täytyy myöntää, että eipä juuri ole.

Talvikalastus on toki jatkunut, verkoilla on käyty kerran viikossa. Tyhjin käsin ei ole jäältä kotiin tarvinut tulla vaan aina on jotain saalista verkoissa ollut. Enimmäkseen haukia, mutta on verkkoihin uinut myös muutama taimen, kuha ja made. Monipuolia kalaruokia on päästy syömään. Nyt kevättä kohti kalasaaliit yleensä pienevät, kala ei oikein liiku aktiivisesti, mutta eiköhän haukia verkkoihin eksy jatkossakin. Jäällä keli on vaihdellut 20 cm vesisohjosta tämän hetken mainioihin potkukelkkakeleihin.

Taimien esikasvatus on aloitettu paprikalla, basilikalla, purjolla, tomaatilla sekä mäkimeiramilla. Jotta saisi jotain tuoretta vihreää leivän päälle ja salaatteihin, laitoin myös herneitä versomaan. Ensimmäisen versot saa lähipäivinä napsaista käyttöön.

Kasvihuoneen rakentaminen on ollut mielessä paljonkin ja kävin jo vähän penkomassa ladossa ikkunavarastoja sekä pyörin pihamaalla miettien sopivaa paikka kasvihuoneelle. Kasvihuoneen rakentaminen piti kyllä olla tavoitelistan häntäpäässä, mutta katsotaan kiilaako sieltä kevään edetessä ylemmäs listalla.

Katseet on käännetty myös kohti seuravaa talvea vaikka tätä nykyistäkin on vielä jäljellä. Nyt on nimittäin oikea aika kaataa puita polttopuiksi ja kevään aikana tehdä ne klapeiksi, jotta ehtivät kesän aikana kuivaa. Meillä tosin on liiterissä puita niin paljon, että voisimme hyvin pitää parikin välivuotta polttopuiden teossa. Sattui kuitenkin niin, että naapurissa oli ammattilaiset kaatamassa puita, joten kaadatimme samalla meiltä muutaman ongelma puun. Puut olivat lähellä sähkölinjaa tai maantietä, eikä niitä auttanut amatöörin itse lähteä kaatamaan. Ammattilaiset hoitivat homman turvallisesti ja ajoivat vielä rangat pinoon valmiiksi. Siinä ne nyt odottavat klapeiksi tekoa.

Siinäpä ne helmikuun kuulumiset ja edistysaskeleet sitten olikin. Kevättä kohti mennään vauhdilla ja eiköhän kuukauden päästä ole jo paljon enemmän kerrottavaa :)

Emäntä

Tässä linkit sarjan muihin blogeihin :)

Farmer to bee: https://farmertobee.blogspot.com/2019/03/farmarin-esittely-ja-polulla-eteneminen.html

Urban Farming kaupunkiviljely: https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/03/omavaraisuus-ja-me-seka-lierot.html

Tsajut: https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-2/

Sarin puutarhat: https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/03/mina-sariw-omavaraisuus-kotipihalla.html‎

Maalaiskaupungin piha: https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/03/eteneminen-ja-esittely.html

Laura eli Javis: https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/03/04/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-2

Ku ite tekee: http://www.kuitetekee.com/2019/03/04/osittainen-omavaraistalous/

Riippumattomammaksi: https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/03/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html

Korkeala: https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-mutta-millainen-porukka-taalla-suunnistaa

Saman otavan alla: https://www.samanotavanalla.fi/?p=1799

Airot ulapalla: https://airotulapalla.blogspot.com/2019/03/suuntana-omavaraisuus-kuka-mita-ja-miksi.html

Villa Koira: https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/03/omavaraisesti-oma-itseni.html

Torpan Tyttö: http://torpantytto.com/2019/03/02/inventaario-pakastimessa

Caramellia: https://caramellia.fi/pysaytyskuvassakaikkihyvin/

Villa Kotiranta: http://www.villakotiranta.fi/?p=1114

Alussa oli Vehkosuo: https://vehkosuo.blogspot.com/2019/03/mita-kuuluu-kevaan-odotukseen.html

Luomulaakso: https://luomulaakso.fi/luomulaaksossa-elellaan-astetta-ekologisemmin-muttei-unohdeta-nykymukavuuksia/

Kohti laadukkaampaa elämää: https://varmuusvara.blogspot.com/2019/03/askeleita-kohti-omavaraisuutta-2.html

Rakkautta ja maanantimia: https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/03/omavaraistelevaa-elamaa-2019-osa-2-keta.html

Iso-Orvokkiniitty: https://iso-orvokkiniitty.fi/blog/punainen-mokki-ja-perunamaa/(avaa uuden välilehden)

Jovelan talopäiväkirja: https://jovelassa.blogspot.com/2019/03/vaaran-vankyran-talon-vaki.html

Mrs Sinn: https://mrssinn.blogspot.com/2019/03/arvot-ja-aika-values-and-time.html

Pienen pieni Farmi: https://pienenpienifarmi.com/?p=390

Talvikalastus kausi alkaa

Oikein hyvää uutta vuotta! Tulipa pitkä tauko blogiin kirjoittelusta. Joulukuu täyttyi kaikesta muusta touhusta ja blogi jäi taka-alalle. Nyt on arki rauhoittunut, joten kirjoittamisellekin löytyy taas aikaa. Metsäläisten elämää löytyy nyt myös instagramin puolelta, joten liittykää seuraan sielläkin.

Täällä on järven jäätymistä ja jään vahvistumista odoteltu jo viikkoja, jotta saataisiin verkot järveen. Sunnuntaina vihdoin pakattiin verkkotavarat ahkioihin ja lähdettiin porukalla verkon heittoon. Jäätä oli noin kymmenen senttiä.

Verkon paikkoja oli suunniteltu kartan ääressä jo valmiiksi ja nyt vaan yritettiin löytää jäällä suunniteltuun kohtaa. GPS-paikantimen avulla ja kairan reiästä kaikuluotainta käyttäen yritimme osua sopivan vedenalaisen penkan kohdalle. Siellä ne isot kuhat toivottavasti asustelevat.

Verkko uitettiin jään alle uittolaudan avulla. Tai oikeastaan laudalla uitettiin ensin naru jään alle ja narulla vedettiin sitten verkko paikoilleen. Jäällä oli pieni kerros lunta, joten jään alla etenevää lautaa ei suoraa nähnyt kokoajan vaan täytyi lapioida lumeen kurkistus aukkoja. Edellisvuonna päästiin verkot heittämään kirkkaalla jäällä ja silloin lauta näkyi todella hyvin.

Kun lauta oli vetänyt narua halutun matkan, niin tehtiin avanto ja nostettiin lauta ylös. Narun toiseen päähän sidotiin verkko kiinni ja sitten vaan kiskottiin verkko jään alle. Molemmista päistä verkko sidotiin keppeihin kiinni.

Laitoimme yhteensä neljä verkkoa järveen, kaikki vähän eri syvyyksiin ja eri suuntaisesti. Tällä paikalla ei ennen olla talviverkkoja pidetty, joten jännityksellä jäädään odottamaan ensimmäistä kokemista. Talviverkkoja käymme kokemassa noin viiden päivän välein.

Pihka koiran mielestä verkoilla käynti on vähän tylsää puuhaa ja välillä täytyy kiivetä emännän syliin lämmittelemään tassuja :) 

Viime talvi oli kalasaaliiden osalta aika heikko, toivottavasti tänä vuonna ahti suo antejaan paremmin.

Emäntä

Purjosato pussiin ja pakkaseen

Muutama kunnon pakkasyö takana, joten päätin nostaa jo purjot kasvimaalta. Viime vuonna nostin vasta lokakuun puolessa välissä, mutta nyt alkoi pakkaset pelottamaan. Mukavasti purjot olivatkin kasvaneet näin kuivanakin kesänä.

Purjon siemenet kylvin helmikuun lopulla ja koulin huhtikuun alussa. Silloin taimet näyttivät lähinnä harvalta rairuoholta :)

Toukokuun loppupuolella istutin taimet kasvimaalle ja hentoja ne olivat edelleen. Purjo penkkiä kastelin ahkerasti kesällä vaikka muuten koko kasvimaan kasteleminen olikin toivoton urakka.

Mutta niin vain hentoisista taimista kasvoi kunnon purjoja. Elokuun lopussa tilanne näytti jo hyvältä.

Yksi penkki purjoja minulla vain kasvoi, mutta ihan mukava kasa siitäkin tuli.

Pilkoin kaikki purjot ja pakastin pusseihin. Näin on helppo talvella ottaa pakastimesta valmiiksi pilkottua purjoa ruokiin ja leivonnaisiin. Kokemuksesta, ei tarvitse edes koko pussia ottaa sulamaan, vaan jäisestäkin pussista saa murennettua tarvittavan määrän purjoa käyttöön.

Taas on talven purjo omavaraisuus turvattu :)

Emäntä

Aamulenkin tunnelmia

Ensimmäinen kesältä tuntuva aamu. Seitsemän aikaan jo niin lämmintä, että ei tarvinnut laittaa hanskoja käteen ja pitkät kalsaritkin sai jättää kaappiin. Meillä on reilun kolmen kilometrin vakioaamulenkki, joka koiran kanssa kierretään. Joka päivä luonto on hiukan toisen näköinen ja aamuisin parhaiten huomaa vuodenaikojen vaihtelun, valon lisääntymisen keväisin ja vähenemisen syksyisin.

Otin tänään kameran lenkille mukaan ja kuvailin, miltä toukokuinen tiistaiaamuna näytti.



Onneksi on tuo lenkkikaveri, joka pakottaa lenkille joka aamu. Muuten jäisi monta hienoa aamua näkemättä ja kokematta.

Emäntä