Viimeiset sadonkorjuut

Sääennusteet lupailivat lumisadetta ja pakkasta tälle viikolle, joten viikonlopun ohjelmassa oli viimeiset sadonkorjuut. Lisäksi perjantaiyönä riehunut myrsky oli vihdoin pudottanut kaikki lehdet koivuista, joten haravaankin täytyi taas tarttua.

Tärkein sadonkorjuu oli maa-artisokkien nostaminen. Siinä sitä olikin kuokkimista ennen kuin kaikki mukulat olivat maanpinnalla. Maa-artisokat olivat koko kesän vailla minkäänlaista hoitoa, en harventanut enkä kitkenyt, mutta hyvin olivat mukuloita kasvattaneet. Aivan tarpeeksi meidän tarpeisiin ja sai niitä jakaa vähän kylällekin.

Onneksi sain vanhempani apuun, isännän ollessa hirvimetsällä. Pihkaakin yritin valjastaa kaivuu avuksi, mutta kuopat ei ihan oikeaan kohtaa pellossa syntyneet.

Lajittelimme isommat mukulat erikseen ja pienet otin talteen siemenmukuloiksi.

Isäni muokkasi pellon puutarhajyrsimellä ja sitten istutimme mukulat maahan. Maa-artisokan voi hyvin istuttaa jo syksyllä, talvehtii hyvin pellossa. Istuttaminen suoritettiin aivan samalla tavalla kuin perunan istuttaminen. Sahralla vaot, mukulat vakoon ja sahralla vaot peittoon.

Sunnuntaina kävin vielä sienimetsässä keräämässä suppilovahveroita. Sieniä tuntui löytyvän parhaiten koko syksynä, mutta jäätyvät sormet pakottivat pois metsästä vajaan kopan kanssa. Oikein hyvä suppissato on tänäkin vuonna saatu.

Olihan minulla purjotkin vielä pellossa, mutta purjosadosta ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa.

Nyt on hyvä mieli, että sadonkorjuu on tehty ja muutkin syystyöt siihen malliin, että talvi saa tulla. Vielä ei ole lunta muutamaa hiutaletta enempää näkynyt, mutta pakkasta on yöllä ollut.

Emäntä

Omavaraistelija lähti kesken satokauden kuukaudeksi Inariin

Kuukausi sitten auto oli pakattu ääriään myöten täyteen ja nokka suunnattu kohti pohjoista. Olimme lähdössä kuukaudeksi Inarin mökille. Kyllä, kuukaudeksi pois kotoa kesken satokauden. Mitä ne tällaiset omavaraistelijat oikein on? Tätä mietin vähän itsekin ja surin jo etukäteen ohi menevää sienikautta. Toisaalta edessä olisi hieno kuukausi Lapissa.

Ennen reissua säilöin satoa talteen kuin viimeistä päivää. Tein etikkapunajuuria, keitin tomaattikastiketta, keräsin kanttarelleja, kuivasin kehäkukkia vaikken tiedä mitä niillä teen. Myös muutama sata rapua keitettiin pakkaamisen lomassa pakastimeen, kun rapujuhlia ei siinä kiireessä ehditty pitää. Viimeisenä aamuna keräsin vielä mukaan kasvihuoneesta kaikki kypsät tai edes melkein kypsät tomaatit, kurkut ja paprikat sekä pesin porkkanoita matkaevääksi.

Loppujen lopuksi peltoon ei jäänyt kuin porkkanat, purjot ja maa-artisokat. Lisäksi kasvihuoneeseen jäi melko paljon tomaatin raakileita ja avomaankurkutkin olisivat tehneet vielä jonkin verran satoa. Tiesin, että hukkaan nämäkään eivät mene, vaan vanhempani kyllä hyödyntävät kypsyvät tomaatit ja kurkut.

Mökille päästyämme ei etelään jäänyttä satoa enää harmiteltu vaan nautittiin kuukausi siitä, mitä Lapin luonto tarjoaa. Suurin syy kuukauden Lapin reissuun näin syksyllä, oli Pihka koiramme. Ajatus oli metsästää Pihkan kanssa mahdollisimman paljon. Isännällä oli lomaa koko aika, mutta minä jouduin välillä tekemään myös töitä. Onneksi etätyöt onnistuivat myös mökiltä.

Useana päivänä pääsin kuitenkin mukaan erämaaretkille. Hienoja hetkiä upeissa maisemissa. Eikä metsältä aina tyhjin käsin mökille palattu.

Sen verran talvivarastoa kartutin reissulla, että puolukoita keräsin ehkä 10 litraa. Osan keitin mökillä hilloksi, osan pakastin kokonaisena.

Kalastettiinkin sen verran, että reissun kalaruuat oli turvattu.

Kuukauden aikana saatiin kokea syksyn ensimmäiset pakkasaamut, ensilumi ja revontulia. Kannatti lähteä ja varmasti lähdemme ensi syksynäkin, jos se suinkin on mahdollista, jääkööt vaan porkkanat peltoon.

Kuinka peltoon jääneen sadon sitten kävi? Reissun aikana äitini oli nostanut porkkanat maasta, säilönyt osan kellariin ja osan keittänyt ja soseuttanut pakastimeen. Mahtavaa talonmies palvelua!  Maa-artisokat sekä purjot ovat sen sijaan pellossa edelleen vaikka olemme jo viikon verran olleet kotona. Tällä viikolla täytyy tämän sadon kimppuun käydä.

Mikä parasta, en sittenkään menettänyt sienikautta vaan metsät ovat vielä täynnä suppilovahveroita. Niitä on useampana iltana tullut kerättyä ja tänään jatketaan.

Emäntä

Kuinka keliakiani löytyi?

Keliakialiiton kannustamana ja keliakiaviikon kunniaksi kirjoitettu.

Nyt hypätään hetkeksi sivuun blogin varsinaisesta aihepiiristä ja kerron hiukan sairaudesta nimeltä keliakia. Ja nimenomaan sairaudesta vaikka se hyvin usein sekoitetaan tai ainakin rinnastetaan allergiaan. Keliakia on autoimmuunisairaus, jossa vehnän, ohran ja rukiin sisältämä valkuaisaine, gluteeni, aiheuttaa tulehduksen ohutsuolen limakalvoilla ja siitä seuraa suolinukan vaurio. Tämä taas aiheuttaa sen, että ravintoaineiden imeytyminen häiriintyy. Keliakian ainoa hoitokeino on elinikäinen gluteeniton ruokavalio.

Tämän vuoden Keliakiaviikon teemana on Oivalla oireet, kesytä keliakia ja tarkoituksena on nostaa esille keliakian erilaisia oireita myös meidän keliaakikkojen itsemme kertomana. On nimittäin arvioitu, että jopa 70 000 suomalaista sairastaa tietämättään keliakiaa. Hoitamattoman keliakian tyypillisiä oireita on vatsavaivat, aftat, nivelkivut, osteoporoosi, kutiseva ja rakkulainen ihottuma, koholla olevat maksa-arvot, hampaiden kiillevaurioit, laihtuminen, anemia, masennusoireet, kuukautishäiriöt, hermosto-oireet, hedelmättömyys, viivästynyt murrosikä ja kasvuhäiriöt lapsella. Keliakia on myös perinnöllinen sairaus ja se voi puhjeta minkä ikäisenä tahansa.

Kuva: Keliakialiitto

Keliakia voi olla myös täysin oireeton kuten itselläni oli. Minä sairastuin keliakiaan reilut kymmenen vuotta sitten parikymppisenä nuorena. Minulla ei ollut tyypillisiä vatsavaivoja eikä muitakaan tuntuvia oireita. Syy miksi keliakiaa alettiin epäillä, oli alhainen hemoglobiiniarvo, tosin sekään ei ollut niin matala, että minulla virallisesti mitään anemiaa olisi ollut. Itseasiassa minulla oli ollut aina melko alhainen hemoglobiini aivan kuten äidillänikin, eikä siihen oltu aiemmin kiinnitetty mitään huomiota.

Onneksi meidän perheessä on aina käyty luovuttamassa verta ja muutaman luovutusyrityksen epäonnistuttua omalla kohdallani liian alhaisen hemoglobiinin vuoksi Veripalvelun hoitaja kehoitti selvittämään syytä. Niinpä varasin ajan terveyskeskukseen ja onnekseni kohdalleni sattui lääkäri, joka tajusi heti muiden verikokeiden yhteydessä mittauttaa myös keliakiavasta-aineet. Ja kohollahan ne olivat. Siihen aikaan virallinen diagnoosi vaati ohutsuolen tähystyksessä käynnin, jossa otetusta koepalasta suolinukkavaurio vielä todennettiin. Nykyisin tähystystä ei tarvita, jos verikokeessa vasta-aineet ovat selvästi koholla.

Diagnoosin jälkeen alkoi sitten opettelu gluteenittomaan elämään ja siihen sain apuja ravitsemusterapeutilta, jolle sain lähetteen diagnoosin varmistuttua. Koska keliakia on perinnöllinen sairaus, kävivät verikokeissa heti myös vanhempani ja veljeni, mutta heiltä keliakiaa ei löytynyt. Muutenkaan suvussani ei muita keliaakikkoja ole lukuunottamatta yhtä serkun tytärtä.

Kontrolli verikokeissa ja tähystyksessä kävin vuoden päästä diagnoosista ja silloin suolinukka oli toipunut hyvin ja muutenkin vasta-aineet olivat normaalilla tasolla. Kontrolli verikokeissa olen työterveyden kautta käynyt säännöllisesti parin vuoden välein.

Vaikka ennen keliakian löytymistä, minulla ei ollut mitään vatsaoireita, niin nyt tilanne on toinen altistuessani gluteenille. Jos syön murunkin gluteenipitoista ruokaa, seurauksena on oksentamista niin kauan kunnes vatsalaukku on tyhjä. Pahoinvointi alkaa tarkalleen kaksi tuntia ruokailun jälkeen ja kestää muutaman tunnin. Ilmeisesti koska elimistöni on niin kauan ollut ilman gluteenia, niin siitä saadut oireet ovat nyt rajut.

Onneksi tällaisia tilanteita ei tule kovin usein ja tietysti niitä ei saisi tulla ollenkaan. Mutta valitettavasti keliaakikkokin joutuu silloin tällöin syömään kodin ulkopuolella, jonkun muun valmistamaa ruokaa ja silloin riski vahingolle kasvaa. Itselläni kaikki altistustapaukset ovat sattuneet tilanteissa, joissa ruuan on valmistanut ammattikeittiö, ravintola tai pitopalvelu. Siksi syönkin mieluiten kotona itse valmistettua ruokaa ja mielellään vielä ihan itse kasvatettua. Silloin tietää varmasti mitä suuhunsa laittaa.

Jos sinulla on selittämättömiä vatsavaivoja tai vaikka vain alhainen hemoglobiini tai rautavarastot, niin pyydä lähete keliakiakokeisiin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa keliakia todetaan, sitä parempi.

Ja gluteeniton elämä maistuu oikein hyvältä! Keliakiaviikon kunniaksi leivoin pitkästä aikaa gluteenitonta pullaa :)

Lopuksi muutama linkki vinkki:

Keliakialiitosta löydät lisätietoa keliakiasta, tuotevinkkejä, reseptejä jne.
https://www.keliakialiitto.fi/kuluttajat/

Hyviä gluteenittomia leivontareseptejä löytyy Helkan keittiöstä
http://vesiperhonen.blogspot.com/

Minun luottoresepti "Ei jaksa lähteä kauppaan"-leipäset löytyy tästä postauksesta:
http://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2018/04/ei-jaksa-lahtea-kauppaan-leipaset.html

Omavaraisempaa elämää 2019 osa 7

Suuntana omavaraisuus-sarjan aika. Elokuun alun postaus minulta jäikin väliin, joten kerrotaan nyt sitten lähes koko kesän kuulumiset omavaraisuuden saralla. Kiirettä on nytkin pitänyt kaiken sadonkorjuun kanssa, joten kuulumiset tulevat nyt lähinnä kuvien kertomana.

Elokuun loppu on ollut uskomattoman lämmin ja vielä eilen kävin sieniretken päätteeksi järvessä uimassa. Minä, joka en kyllä kovin herkästi ilman saunaa uimaan mene, jos vesi vähänkin viileää. Naapurin auringonkukkapellot alkavat olla parhaimmassa kukassa ja ilahduttavat meitä kaikkia kyläläisiä.

Heinäkuun lopun ja elokuun alkupuolen vietin marjametsässä kaiken liikenevän vapaa-ajan. Marjakausi alkoi naapurin mansikkamaalta, pari ämpärillistä pakastimeen ja yhden keiteillen hilloksi.

Mustikat olivat todella vähissä tänäkin vuonna enkä lopujen lopuksi saanut kerättyä mustikkaa kuin 12 litraa. Onneksi edes sen verran, monilla taisi tänä vuonna olla vielä heikompi mustikkasato. Ne mustikat mitä löytyi, olivat kyllä isoja ja maukkaita.

Villivadelmia sitä vastoin oli todella hyvin ja ne olivat isoja. Vadelmapuskissa tulikin vietettyä aikaa ja loppujen lopuksi sain kerättyä vadelmia jopa 11 litraa.

Viinimarjojen kanssa kävi niin, että kesälomaviikon aikana rastaat söivät jokaikisen punaisenviinimarjan samoin jokaisen kirsikan. Mustaherukat sentään säästyivät. Vanhempani kävivät kyllä punaisiaviinimarjoa keräämässä sukulaisten pensaista, joten loppujen lopuksi herukoita tuli oikein hyvä sato. Mehuomavaraisuus on turvattu ensi talvellekin.

Inarissa olimme kaksi viikkoa heinä- elokuun vaihteessa ja toiveissa oli, että hillasuolle olisi päässyt keräämään, mutta hillat eivät ehtineet kypsyä lomamme aikana ja muutenkin niitä näytti tulevan melko vähän. Epätoivoisella hillan etsintäretkellä ei saatu kuin mutanaamio Pihkalle :D

Avomaankurkut ovat tehneet hyvin satoa. Kurkkuja on syöty tuoreena mahdollisimman paljon, mutta useamman purkin sain tehtyä suolakurkkuviipaleita ja kurkkusalaattia. Satokausi kurkun osalta jatkuu edelleen.

Sipulisato on nostettu ja kuivatettu. Keltasipulista tuli kohtuullinen sato, mutta punasipulit jäivät tosi pieniksi.

Elokuun lopun helteet tekivät ihmeitä kasvihuoneessa ja nyt alkaa tulla kypsiä tomaatteja reilusti. Pelkäsin jo että suurin osa tomaateista jää kypsymättä, jos syksy olisi normaalin tapaan viilentynyt. Tähän mennessä kaikki kypsät tomaatit on syöty tuoreena, mutta tällä viikolla aion keittää myös tomaattikastiketta pakastimeen.

Paprikat eivät kyllä näytä mitään punastumisen merkkejä.

Viime viikkoina on vihdoin ehditty myös kalastamaan. Muikkuja on pyydetty verkoilla ja useampana iltana on istuttu pilkillä ja mato-ongella. Sain pilkillä oikein hyvän kokoisen ahvenen, tuollainen riitti hyvin lounaaksi.

Ja jotta kaloista ei mene mitään hukkaan, on perkuujätteet käytetty syötteinä rapumerroissa. Rapujakin on saatu hyvin ja nyt alkaa olemaan kasassa rapujuhlan ainekset.

Sienimetsässäkin on käyty, viimeksi eilen. Koriin on löytynyt kanttarelleja. Eilen toivoin löytäväni jo mustatorvisieniä, mutta ei näkyny yhtään ainakaan viime vuoden kasvupaikoilla. Sen sijaan pienen pieniä suppilovahveroita löytyi muutama. Saivat jäädä vielä kasvamaan.

Tämän viikon työlistalla on ainakin punajuurien säilöntä ja puolukoiden keräys.

Käy lukemassa sarjan muiden blogganien kuulumisia alla olevista linkeistä.

Tsajut
https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-8/

Puutarhaheti - suurien unelmien puutarhablogi
https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/09/unelmana-omavaraisempi-elama-kierratys.html

Omavarainen/ Jovelassa
https://www.omavarainen.fi/l/siemenpankki

Elämää korvessa
https://elamaakorvessa.blogspot.com/2019/09/suuntana-omavaraisuus-kierratys.html

Sorakukka
http://www.sorakukka.fi/?p=699

Caramellia
https://caramellia.fi/syyskuun-kuulumiset/

Laura eli Javis
https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/09/02/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-8-kierratysvinkit

Kah-Villakoira
https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/08/kesa-2019.html

Rakkautta ja maanantimia
https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/09/omavaraistelevaa-elamaa-osa-8-satoa.html

Luoulaakso
https://luomulaakso.fi/polyttajapenkin-kuulumisia/

Alussa oli Vehkosuo
https://vehkosuo.blogspot.com/…/09/kerta-kierron-paalle.html

Riippumattomammaksi
https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/09/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html

Pienen pieni farmi
https://pienenpienifarmi.com/?p=879

Korkeala
https://www.korkeala.fi/?p=2341

Kohti laadukkaampaa elämää
https://varmuusvara.blogspot.com/2019/09/suuntana-omavaraisuus-8.html

Harmaa torppa
https://www.harmaatorppa.fi