sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Purjosato pussiin ja pakkaseen

Muutama kunnon pakkasyö takana, joten päätin nostaa jo purjot kasvimaalta. Viime vuonna nostin vasta lokakuun puolessa välissä, mutta nyt alkoi pakkaset pelottamaan. Mukavasti purjot olivatkin kasvaneet näin kuivanakin kesänä.

Purjon siemenet kylvin helmikuun lopulla ja koulin huhtikuun alussa. Silloin taimet näyttivät lähinnä harvalta rairuoholta :)

Toukokuun loppupuolella istutin taimet kasvimaalle ja hentoja ne olivat edelleen. Purjo penkkiä kastelin ahkerasti kesällä vaikka muuten koko kasvimaan kasteleminen olikin toivoton urakka.

Mutta niin vain hentoisista taimista kasvoi kunnon purjoja. Elokuun lopussa tilanne näytti jo hyvältä.

Yksi penkki purjoja minulla vain kasvoi, mutta ihan mukava kasa siitäkin tuli.

Pilkoin kaikki purjot ja pakastin pusseihin. Näin on helppo talvella ottaa pakastimesta valmiiksi pilkottua purjoa ruokiin ja leivonnaisiin. Kokemuksesta, ei tarvitse edes koko pussia ottaa sulamaan, vaan jäisestäkin pussista saa murennettua tarvittavan määrän purjoa käyttöön.


Taas on talven purjo omavaraisuus turvattu :)


Emäntä

tiistai 25. syyskuuta 2018

Viikkoraportti osa 3: Evästä Inarin erämaasta

Viime viikko vierähti loman merkeissä Inarin mökillä. Näin ollen omavaraistelu ruuan suhteen jäi vähän heikommaksi ja kaupasta joutui ostamaan enemmän ruokaa. Loman pääpaino oli kuitenkin Pihka koiramme kanssa metsästäminen ja tämä tuotti sen verran tulosta, että metsopaistilla päästiin herkuttelemaan muutamana päivänä.


Mökillä ei keittiö ole olenkaan valmis, ei ole kaappeja, ei hellaa, ei jääkaappia, joten ruoka tehtiin kamiinalla, takassa tai retkikeittimellä. Takassa valmistimme metsopataa valurautapadassa hauduttaen. Ensin ruskistettiin lihat ja sitten padassa takkaan hautumaan reiluksi tunniksi. Pataan laitoimme lisäksi sipulia ja ihan lopuksi tilkan konjakkia sekä mustapippurijuustoa. Tuli todella herkullista.


Neljä päivää vietimme erämaassa, nukkuen vaelluskodassa. Kotaa lämmitti Juuvi-risukeitin, mutta kokkailut hoidettiin nuotiolla ulkona. Ensimmäisenä aamuna maa oli kuurassa, joten sai laittaa kunnolla vaatetta päälle, että tarkeni aamupalaa valmistaa. Puuroa syötiin aamuisin ja kahvit tietenkin keitettiin.



Yksi metsopoika keitettiin ja sitten vielä paistettiin pannulla keitetyt lihat. Vanha sanonta "Joka keitetyn paistaa, se makian maistaa" pitää kyllä paikkansa.


Myös aiemmin kuivaamaani kanttarellirisottoa päästiin testaamaan retkellä ja oikein herkullista oli. Ohje risoton kuivaamiseen löytyy täältä.


Muuten retkellä syötiin tietysti makkaraa, pikaruokana nuudelia sekä kasvispihvejä.

Neljän maastopäivän jälkeen käytiin Ivalon keskustassa pitsalla :) Näin pohjoiseen ei onneksi ketjupaikat ole rantautuneet vaan kylältä löytyy sympaattiset Anjan pizza ja Lauran grilli. Ei löydy Kotipizzaan eikä Hesburgeria.

Naapurimökkiläiset kalastivat verkoilla lähijärvellä ja toivat meillekin pari siikaa. Ne paistettiin vielä ennen kotiin lähtöä. Rahaa kului ruokaa tällä viikolla arkiviikkoa enemmän, mutta kyllähän lomalla kuuluu herkutellakin. Mutta jotain sentään onnistuttiin luonnosta saamaan ruokapöytää tälläkin viikolla.


Emäntä


Käy lukemassa myös aikaisemmat viikkoraportit:
Viikkoraportti osa 1: Peuraa, puuroa ja pottuja
Viikkoraportti osa 2: Kanttarelleja koko viikko



perjantai 14. syyskuuta 2018

Viikkoraportti osa 2: Kanttarelleja koko viikko

Syyskuun tavoite syödä mahdollisimman paljon itse kasvatettua, kerättyä, kalastettua ja metsästettyä ruokaa on jatkunut kaksi viikkoa. Nyt on toisen viikkoraportin aika. Ensimmäisen viikon raportti löytyy täältä. Flunssa on vaivannut vähän koko viikon, joten kuuma mustaherukkajuoma on ollut suosittu juoma.

Viime lauantaina pääsimme herkuttelemaan naapurileipomon pitsoilla, kun paikallinen kyläyhdistys tarjosi illan vieton ruokineen kesän aikana talkoissa olleille. Vietettiin mukava ilta kyläläisten kanssa. Pitsoja saimme vielä mukaankin, joten näitä syötiin vielä sunnuntaina.

Muuten viikon ruokalistassa on kanttarelli ollut pääosassa, kun niitä metsästä on kerätty monena iltana. Maanantaina tein meille kanttarellimunakasta, johon sienien lisäksi pilkoin sipulia kasvimaalta. Kananmunat on muuten ostettu suoraan tuottajalta naapurikunnan puolelta.

Tiistaina tein kanttarellipastaa, jota söinkin sitten kolme päivää. koska isäntä oli työreissulla eikä näin ollen auttamassa syömisessä. Kyllähän se kolmantena päivänä jo vähän kyllästytti, mutta koska nyt vietettiin myös hävikkiviikkoa, niin pois ei hyvää ruokaa heitetty. Eipä meillä muutenkaan paljon ruokaa pois heitätä ja samaa ruokaa syödään yleensä kaksi päivää.

Viimeisen sieniretken saaliin upotin täytettyihin sämpylöihin. Sämpylöitä söin perjantaina ja loput pakataan evääksi, kun aamulla lähdetään ajamaan Inaria kohti. Täytteeseen laitoin pari punasipulia ja aurinkokuivattutomaattituorejuustopurkin joka löytyi jääkaapista.

Viikolla leivoin myös "Ei jaksa lähteä kauppaan"-leipäsiä, kun leipä oli loppu.

Aamuisin olen syönyt kaurapuuroa sekä mansikkatuorepuuroa.


Huomenna tosiaan lähdemme ajamaan Inarin mökille ja tapanani on tehdä aina eväitä matkalle. Eväiden syönti on halvempaa, kuin pysähtyä syömään huoltoasemalle ja vielä suurempi syy suosia eväitä on, että matkalla syömään pysähtyminen vie paljon aikaa. Vakioeväs on pitsa, joka maistuu hyvältä myös kylmänä. Tällä kertaa tein kinkku-ananaspitsaa, kun kinkkusuikale pussi oli menossa vanhaksi. Lisäksi tein naposteltavaksi siemennäkkäriä. Täytetyt kanttarellisämpylät ei ehkä kylmänä maistu, mutta perillä ne voi heti lämmittää kamiinan päällä tai takassa.



Emäntä

torstai 13. syyskuuta 2018

Sienestystä hirvikärpäsiä uhmaten

Sateita on saatu ja sieniä nousee vauhdilla. Tällä viikolla on metsässä viihdytty sienikopan kanssa lähes joka päivä. Sienestämisestä suurimman nautinnon vie valitettavasti ne sadat pikkukaverit siellä metsässä. Hirvikärpäsiä on nimittäin aivan valtavasti. Metsään on pakko mennä verkkotakki päällä, niin että verkkohuppukin on tiukasti kiinni, vaikka verkon läpi näkeekin huonommin. Yöpakkaset vasta helpottavat tilannetta.



Vakiotorvisienipaikka ei pettänyt tänäkään vuonna. Muutaman kerran olin jo aiemmin paikalla käynyt katsomassa, joko sienet olisivat nousseet ja tällä viikolla vihdoin ensimmäiset torvisienet löytyi.

Kanttarellipaikkoja kiersin jo toiseen kertaan, kuukausi sitten keräsin samoilta paikoilta ensimmäiset kanttarellit ja nyt odotti samanlainen saalis. Laitoin osan kanttarelleista torvisienien kaveriksi kuivuriin. Kuivaaminen on minusta paras tapa säilöä sienet. Kanttarellikin kuivaa hyvin, kun viipaloi sen ohuiksi siivuiksi.


Kaikkea ei toki ole säilötty vaan syöty myös tuoreena mm. kanttarellipastaa ja -munakasta.

Karvarouskuja olen kerännyt sen verran, että on saanut säilöttyä suolasieniä muutamaa sienisalaattia varten. Joulupöytään sienisalaatti omista sienistä kuuluu ainakin tehdä.


Tämän illan metsälenkillä löytyi myös syksyn ensimmäiset suppilovahverot.

Hirvikärpäsistä huolimatta syksy on mahtavaa aikaa :)

Emäntä








perjantai 7. syyskuuta 2018

Viikkoraportti osa 1: Peuraa, puuroa ja pottuja




Otin syyskuun tavoitteeksi syödä mahdollisimman paljon itse kasvatettua, kerättyä, kalastettua ja metsästettyä ruokaa. Nyt on ensimmäisen viikkoraportin aika.

Perjantai-iltana heitimme verkot järveen toiveena saada kalaa viikonlopun ruokapöytään. Laskimme sekä muikkuverkot että harvemmat verkot. Lauantai-aamuna olikin ilo nostaa verkkoja ylös, kun harvoissa verkoissa oli isoja ahvenia ja pari kuhaa. Muikkujakin oli verkkoon uinut kiitettävästi. Kalaa tuli sen verran paljon, että annoimme naapureille osan ja kutsuimme vanhempani syömään myös. Tällä kertaa savustimme kaikki kalat. Muikunperkeet säästimme rapumertoihin syötiksi, mitään ei siis mennyt hukkaan. Savukalaa söimme lauantaina ja sunnuntaina, kaveriksi keitettiin perunoita omasta maasta.



Maanantaina isäntä oli työmatkalla, joten minä söin vielä viikonlopun jämäruokia. Tiistaina tein lihakastiketta peuranlihasta. Pakastimesta käsiin osui vakuumipussi, johon olin syksyllä peuraa paloitellessa kirjoittanut ”Peura karjalanpaisti” eli ei mikään iso kokonainen paisti vaan pienempiä paloja, jotka soveltuivat hyvin myös tällaisen kastikkeen tekoon. Ruskistin pilkotut lihat pannulla ja sitten haudutin niitä kattilassa, kunnes olivat murean kypsiä. Sitten suurustin kastikkeen ja maustoin. Kastiketta nautittiin oman maan perunoiden ja porkkanaraasteen kanssa. Tätä syötiin myös torstaina.



Keskiviikon ja perjantain ruokana olikin sitten kasvissosekeittoa. Pakastimesta viime vuoden maa-artisokkasosetta ja pellosta porkkanoita, sekaan vähän koskenlaskija-sulatejuustoa.



Aamuisin on syöty kaurapuuroa mustikoilla ja raejuustolla sekä jonain aamuina itse leivottuja sämpylöitä. Minulla on keliakia, joten yritän leipoa mahdollisimman paljon itse gluteenitonta leipää. Itse leivottu on paremman makuista ja yleensä myös edullisempaa. Käytän paljon Virtasalmen Viljatuotteen jauhoja, joita saa ostettua 5 kg pusseissa. Keliakiaviikon kunniaksi kaupassa oli gluteenittomat riisipiirakat tarjouksessa, joten niitä syöty myös parina aamuna.



Viime viikonlopun herkuksi tein pannukakkua ternimaidosta, kun pakastimesta yksi purkki vielä löytyi. Gluteenittoman ternimaitopannarin ohje löytyi Helkan keittiössä blogista. Ternimaito on saatu kylän lypsykarjatilalta. Loppuviikon jälkiruokana/välipalana on syöty hillarahkaa ohjeella; purkki vaniljarahkaa, purkki tavallista maitorahkaa ja rasia hilloja pakastimesta.



Viikon osalta voin todeta, että tavoitteet ovat täyttyneet hyvin. Pakastin on muutamaa rasiaa ja pussia tyhjempi ja monen viikon tauon jälkeen oli aikaa kalastaa ja pääsi kalalla herkuttelemaan. Varsinkin viikon varsinaiset pääruoat ovat olleen hyvinkin omavaraisia. Kaupassakin on toki käyty, ostoslistalla on ollut mm. maitoa, juustoa, makkaraa, kermaa, jogurttia, maitorahkaa, hiivaa ja ruisleipää isännälle.



Tänä iltana herkuttelemme itse pyydetyillä ravuilla :)

Emäntä