Omavaraistelija lähti kesken satokauden kuukaudeksi Inariin

Kuukausi sitten auto oli pakattu ääriään myöten täyteen ja nokka suunnattu kohti pohjoista. Olimme lähdössä kuukaudeksi Inarin mökille. Kyllä, kuukaudeksi pois kotoa kesken satokauden. Mitä ne tällaiset omavaraistelijat oikein on? Tätä mietin vähän itsekin ja surin jo etukäteen ohi menevää sienikautta. Toisaalta edessä olisi hieno kuukausi Lapissa.

Ennen reissua säilöin satoa talteen kuin viimeistä päivää. Tein etikkapunajuuria, keitin tomaattikastiketta, keräsin kanttarelleja, kuivasin kehäkukkia vaikken tiedä mitä niillä teen. Myös muutama sata rapua keitettiin pakkaamisen lomassa pakastimeen, kun rapujuhlia ei siinä kiireessä ehditty pitää. Viimeisenä aamuna keräsin vielä mukaan kasvihuoneesta kaikki kypsät tai edes melkein kypsät tomaatit, kurkut ja paprikat sekä pesin porkkanoita matkaevääksi.

Loppujen lopuksi peltoon ei jäänyt kuin porkkanat, purjot ja maa-artisokat. Lisäksi kasvihuoneeseen jäi melko paljon tomaatin raakileita ja avomaankurkutkin olisivat tehneet vielä jonkin verran satoa. Tiesin, että hukkaan nämäkään eivät mene, vaan vanhempani kyllä hyödyntävät kypsyvät tomaatit ja kurkut.

Mökille päästyämme ei etelään jäänyttä satoa enää harmiteltu vaan nautittiin kuukausi siitä, mitä Lapin luonto tarjoaa. Suurin syy kuukauden Lapin reissuun näin syksyllä, oli Pihka koiramme. Ajatus oli metsästää Pihkan kanssa mahdollisimman paljon. Isännällä oli lomaa koko aika, mutta minä jouduin välillä tekemään myös töitä. Onneksi etätyöt onnistuivat myös mökiltä.

Useana päivänä pääsin kuitenkin mukaan erämaaretkille. Hienoja hetkiä upeissa maisemissa. Eikä metsältä aina tyhjin käsin mökille palattu.

Sen verran talvivarastoa kartutin reissulla, että puolukoita keräsin ehkä 10 litraa. Osan keitin mökillä hilloksi, osan pakastin kokonaisena.

Kalastettiinkin sen verran, että reissun kalaruuat oli turvattu.

Kuukauden aikana saatiin kokea syksyn ensimmäiset pakkasaamut, ensilumi ja revontulia. Kannatti lähteä ja varmasti lähdemme ensi syksynäkin, jos se suinkin on mahdollista, jääkööt vaan porkkanat peltoon.

Kuinka peltoon jääneen sadon sitten kävi? Reissun aikana äitini oli nostanut porkkanat maasta, säilönyt osan kellariin ja osan keittänyt ja soseuttanut pakastimeen. Mahtavaa talonmies palvelua!  Maa-artisokat sekä purjot ovat sen sijaan pellossa edelleen vaikka olemme jo viikon verran olleet kotona. Tällä viikolla täytyy tämän sadon kimppuun käydä.

Mikä parasta, en sittenkään menettänyt sienikautta vaan metsät ovat vielä täynnä suppilovahveroita. Niitä on useampana iltana tullut kerättyä ja tänään jatketaan.

Emäntä

Viikkoraportti osa 3: Evästä Inarin erämaasta

Viime viikko vierähti loman merkeissä Inarin mökillä. Näin ollen omavaraistelu ruuan suhteen jäi vähän heikommaksi ja kaupasta joutui ostamaan enemmän ruokaa. Loman pääpaino oli kuitenkin Pihka koiramme kanssa metsästäminen ja tämä tuotti sen verran tulosta, että metsopaistilla päästiin herkuttelemaan muutamana päivänä.

Mökillä ei keittiö ole olenkaan valmis, ei ole kaappeja, ei hellaa, ei jääkaappia, joten ruoka tehtiin kamiinalla, takassa tai retkikeittimellä. Takassa valmistimme metsopataa valurautapadassa hauduttaen. Ensin ruskistettiin lihat ja sitten padassa takkaan hautumaan reiluksi tunniksi. Pataan laitoimme lisäksi sipulia ja ihan lopuksi tilkan konjakkia sekä mustapippurijuustoa. Tuli todella herkullista.

Neljä päivää vietimme erämaassa, nukkuen vaelluskodassa. Kotaa lämmitti Juuvi-risukeitin, mutta kokkailut hoidettiin nuotiolla ulkona. Ensimmäisenä aamuna maa oli kuurassa, joten sai laittaa kunnolla vaatetta päälle, että tarkeni aamupalaa valmistaa. Puuroa syötiin aamuisin ja kahvit tietenkin keitettiin.

Yksi metsopoika keitettiin ja sitten vielä paistettiin pannulla keitetyt lihat. Vanha sanonta "Joka keitetyn paistaa, se makian maistaa" pitää kyllä paikkansa.

Myös aiemmin kuivaamaani kanttarellirisottoa päästiin testaamaan retkellä ja oikein herkullista oli. Ohje risoton kuivaamiseen löytyy täältä.

Muuten retkellä syötiin tietysti makkaraa, pikaruokana nuudelia sekä kasvispihvejä.

Neljän maastopäivän jälkeen käytiin Ivalon keskustassa pitsalla :) Näin pohjoiseen ei onneksi ketjupaikat ole rantautuneet vaan kylältä löytyy sympaattiset Anjan pizza ja Lauran grilli. Ei löydy Kotipizzaan eikä Hesburgeria.

Naapurimökkiläiset kalastivat verkoilla lähijärvellä ja toivat meillekin pari siikaa. Ne paistettiin vielä ennen kotiin lähtöä. Rahaa kului ruokaa tällä viikolla arkiviikkoa enemmän, mutta kyllähän lomalla kuuluu herkutellakin. Mutta jotain sentään onnistuttiin luonnosta saamaan ruokapöytää tälläkin viikolla.

Emäntä

Käy lukemassa myös aikaisemmat viikkoraportit:
Viikkoraportti osa 1: Peuraa, puuroa ja pottuja
Viikkoraportti osa 2: Kanttarelleja koko viikko

Sienestystä hirvikärpäsiä uhmaten

Sateita on saatu ja sieniä nousee vauhdilla. Tällä viikolla on metsässä viihdytty sienikopan kanssa lähes joka päivä. Sienestämisestä suurimman nautinnon vie valitettavasti ne sadat pikkukaverit siellä metsässä. Hirvikärpäsiä on nimittäin aivan valtavasti. Metsään on pakko mennä verkkotakki päällä, niin että verkkohuppukin on tiukasti kiinni, vaikka verkon läpi näkeekin huonommin. Yöpakkaset vasta helpottavat tilannetta.

Vakiotorvisienipaikka ei pettänyt tänäkään vuonna. Muutaman kerran olin jo aiemmin paikalla käynyt katsomassa, joko sienet olisivat nousseet ja tällä viikolla vihdoin ensimmäiset torvisienet löytyi.

Kanttarellipaikkoja kiersin jo toiseen kertaan, kuukausi sitten keräsin samoilta paikoilta ensimmäiset kanttarellit ja nyt odotti samanlainen saalis. Laitoin osan kanttarelleista torvisienien kaveriksi kuivuriin. Kuivaaminen on minusta paras tapa säilöä sienet. Kanttarellikin kuivaa hyvin, kun viipaloi sen ohuiksi siivuiksi.

Kaikkea ei toki ole säilötty vaan syöty myös tuoreena mm. kanttarellipastaa ja -munakasta.

Karvarouskuja olen kerännyt sen verran, että on saanut säilöttyä suolasieniä muutamaa sienisalaattia varten. Joulupöytään sienisalaatti omista sienistä kuuluu ainakin tehdä.

Tämän illan metsälenkillä löytyi myös syksyn ensimmäiset suppilovahverot.

Hirvikärpäsistä huolimatta syksy on mahtavaa aikaa :)

Emäntä

Satoa ja saalista

Tällä viikolla ollaan päästy keräämään vähän satoa puutarhasta ja metsästä ja saalistakin saatu verkoista.

Mustikka on kypsynyt metsissä, joten kävin tänään ämpärillisen keräämässä. Kuivuus on mustikkasatoa aika paljon verottanut, joten marjapaikkoja saa tosissaan etsiä. Helle ajoi metsästä pois kesken kaiken, paikalle on palattava vielä lähipäivinä.

Kesä on ollut kiireinen ja aikaa kalastamiselle ei ole meinannut löytyä. Nyt ollaan kuitenkin parina yönä ehditty muikkuverkkoja pitää. Vaikkakin se tarkoittaa aikaisia aamuja, jotta verkot ehtii kokea ennen töiden alkua. .

Muikkua on päästy syömään savustettuna ja paistettuna. Viime yönä saalis oli sen verran hyvä, että siitä riitti naapureillekin

Kasvimaalta ensimmäiset omat kurkut on syöty ja kypsiä kirsikoitakin on saanut jo napostella. Tästä se sadonkorjuuaika pikkuhiljaa alkaa.

Emäntä

Suon laidalla

Viikonloppu oli touhua täynnä. Saimme luoksemme kylään ystäviä ja sukulaisia, joita emme aikoihin olleet ehtineet nähdä. Vaikka oli todella mukava viettää heidän kanssa aikaa, niin silti sunnuntai iltana kaipasi pieni rauhoittumishetken. Joskus puolen tunninkin metsälenkki riittää lataamaan akut täyteen alkavaa viikkoa varten.

Tänään kävelimme pitkästä aikaa läheisen suon laitaan. Suo on melko iso ja harvoja luonnontilaisia soita täälläpäin. Suurin osa soista on aikoinaan ojitettu ja raivattu pelloiksi. Nykyään toki kasvavat taas metsää, mutta ojitettuina eivät koskaan palaa luonnontilaisiksi.

Tällä suolla on mukava vierailla kaikkina vuodenaikoina ja aina se on hiukan erinäköinen. Suomaisemaa katsellessa voi myös hetken kuvitella olevansa pohjoisessa ja pahin Lapinkuume hetkeksi helpottaa.

Jänikset olivat kovasti pomppineet ristiin rastiin hangella. Muutamia oravan jälkiä lukuunottamatta muita jälkihavaintoja ei tällä kertaa tehty.

Pihka-koira nautti myös metsälenkistä, vaikka sen mielestä lenkki oli aivan liian lyhyt. Eikä se voinut ymmärtää, miksei saanut juosta vapaana vaikka yleensä näissä maisemissa on saanut. Yritä siinä nyt koiralle selittää, että koirien kiinnipitoaika alkoi 1.3. ja nyt tehdään vain hihnalenkkejä pitkälle elokuun puolelle.

Metsässä mieli virkistyneenä on hyvä suunnata katseet alkavaan viikkoon.

Emäntä