Omavaraistelija lähti kesken satokauden kuukaudeksi Inariin

Kuukausi sitten auto oli pakattu ääriään myöten täyteen ja nokka suunnattu kohti pohjoista. Olimme lähdössä kuukaudeksi Inarin mökille. Kyllä, kuukaudeksi pois kotoa kesken satokauden. Mitä ne tällaiset omavaraistelijat oikein on? Tätä mietin vähän itsekin ja surin jo etukäteen ohi menevää sienikautta. Toisaalta edessä olisi hieno kuukausi Lapissa.

Ennen reissua säilöin satoa talteen kuin viimeistä päivää. Tein etikkapunajuuria, keitin tomaattikastiketta, keräsin kanttarelleja, kuivasin kehäkukkia vaikken tiedä mitä niillä teen. Myös muutama sata rapua keitettiin pakkaamisen lomassa pakastimeen, kun rapujuhlia ei siinä kiireessä ehditty pitää. Viimeisenä aamuna keräsin vielä mukaan kasvihuoneesta kaikki kypsät tai edes melkein kypsät tomaatit, kurkut ja paprikat sekä pesin porkkanoita matkaevääksi.

Loppujen lopuksi peltoon ei jäänyt kuin porkkanat, purjot ja maa-artisokat. Lisäksi kasvihuoneeseen jäi melko paljon tomaatin raakileita ja avomaankurkutkin olisivat tehneet vielä jonkin verran satoa. Tiesin, että hukkaan nämäkään eivät mene, vaan vanhempani kyllä hyödyntävät kypsyvät tomaatit ja kurkut.

Mökille päästyämme ei etelään jäänyttä satoa enää harmiteltu vaan nautittiin kuukausi siitä, mitä Lapin luonto tarjoaa. Suurin syy kuukauden Lapin reissuun näin syksyllä, oli Pihka koiramme. Ajatus oli metsästää Pihkan kanssa mahdollisimman paljon. Isännällä oli lomaa koko aika, mutta minä jouduin välillä tekemään myös töitä. Onneksi etätyöt onnistuivat myös mökiltä.

Useana päivänä pääsin kuitenkin mukaan erämaaretkille. Hienoja hetkiä upeissa maisemissa. Eikä metsältä aina tyhjin käsin mökille palattu.

Sen verran talvivarastoa kartutin reissulla, että puolukoita keräsin ehkä 10 litraa. Osan keitin mökillä hilloksi, osan pakastin kokonaisena.

Kalastettiinkin sen verran, että reissun kalaruuat oli turvattu.

Kuukauden aikana saatiin kokea syksyn ensimmäiset pakkasaamut, ensilumi ja revontulia. Kannatti lähteä ja varmasti lähdemme ensi syksynäkin, jos se suinkin on mahdollista, jääkööt vaan porkkanat peltoon.

Kuinka peltoon jääneen sadon sitten kävi? Reissun aikana äitini oli nostanut porkkanat maasta, säilönyt osan kellariin ja osan keittänyt ja soseuttanut pakastimeen. Mahtavaa talonmies palvelua!  Maa-artisokat sekä purjot ovat sen sijaan pellossa edelleen vaikka olemme jo viikon verran olleet kotona. Tällä viikolla täytyy tämän sadon kimppuun käydä.

Mikä parasta, en sittenkään menettänyt sienikautta vaan metsät ovat vielä täynnä suppilovahveroita. Niitä on useampana iltana tullut kerättyä ja tänään jatketaan.

Emäntä

Omavaraisempaa elämää 2019 osa 4

Toukokuun ensimmäinen maanantai eli on Suuntana omavaraisuus- sarjan aika. Tällä kertaa kirjoituksissa vilahtelevat aiheet maanparannuksesta, aitojen rakentamisesta vinkkeihin kasvimaan perustamiseen. Ja tietenkin kuulumisia siitä, miten omavaraisuus touhut ovat edenneet.

Meillä huhtikuu meni vielä melko talvisissa tunnelmissa, kun vietimme reilun viikon Lapin lumilla. Siellä ei omavaraisuusasiat paljon mielessä olleet, mutta saimme sentään parin päivän ruuat pilkittyä. Paistettuilla rauduilla pääsimme herkuttelemaan. Tuon Utsjoelle suuntautuneen pilkkireissun jälkeen voi todeta, että nyt on oikeasti talvikalastuskausi ohi.

Kotiin palattuamme kotijärvestä lähtivät jäät, mutta venettä emme ole ehtineet laskea vielä vesille. Onneksi naapuri oli ehtinyt kesäkalastuskauden aloittaa ja toi meillekin viikonloppuna kalaa.

Lomareissun ajan äitini huolehti taimien kastelusta ja hyvin huolehti. Purjot koulin ennen reissuun lähtöä ja niistä osa oli kuihtunut, mutta suurin osa on hengissä vielä. Nyt voin jo todeta, että purjoja olisi voinut kylvää enemmänkin tai ainakin nyt hengissä olevien taimien olisi syytä pysyäkin hengissä.

Taimet ovat olleet lasikuistilla valohoidossa päivät (paitsi viime päivinä, kun talvi päätti tulla takaisin) ja tämä onkin taimia virkistänyt ihan silminnähden. Yöksi olen kaikki vielä kiikuttanut sisälle, ettei pakkanen yllätä. Joka keväinen taimien juoksutus sisään ja ulos, on siis alkanut.

Onnettoman pieniltähän nuo itse kasvatetut tomaatin taimet näyttävät, kun vertaa näihin naapurin viljelijältä saatuihin... Naapuri tosiaan tarjosi ylijäämä taimia minulle ja tottahan toki ne kelpasivat. Taimet ovat asuneet saunakammarissa muutaman viikon ja lämpiminä päivinä ulkoilleet terassilla. Kohta pääsevät toivottavasti muuttamaan kasvihuoneeseen.

Kasvihuone tosin on vielä tässä mallissa. Kahtena päivänä ollaan sitä kasattu ja kehikko on melkein jo pystyssä. Ikean kalusteet jäävät kyllä osien määrässä ihan kakkoseksi tähän kasvihuoneeseen verrattuna. Usko on kuitenkin luja, että tämä vielä saadaan kasaan kevään aikana.

Viikko sitten ajattelin, että mitä ihmettä kirjoitan tänään, kun tuntui että ollaan vaan reissattu ympäri maata ja kaikki työt kotona on jäänyt tekemättä. Mutta otettiin viikonloppuna kunnon kiri kevättöissä ja paljon saatiinkin aikaan.

Tehtiin polttopuita naapurille, omat puut odottava vuorossa seuraavaksi.

Siirrettiin kasvulaatikot uuteen paikkaan pois kasvihuoneen tieltä.

Aloitettiin kasvihuoneen pystytys ja saatiin melkein runko pystyyn.

Toisaalta oli hyvä, että olimme Lapissa sen kaikkein lämpimimmän ajan, joten ei tullut kiusausta aloittaa istutus- ja kylvötöitä. Ne olisivat menneet ihan hukkaan, kun raju takatalvi iski viime viikolla. Lunta täällä ei mahdottomasti satanut, mutta kunnon pakkasöitä oli muutama. Onneksi luontokaan ei ollut ehtinyt puhjeta kukkaan, joten esimerkiksi mustikat säästyivät näiltä pakkasilta. Alla oleva kuva on eiliseltä aamulta ja viime yönäkin oli neljä astetta pakkasta.

Huomaan, että en sitten kirjoittanut mitään maanparannuksesta tai kasvimaan perustamisesta. Sen verran sentään maanparannuksen eteen viikonloppuna tein, että kasvihuoneen perustuksia kaivettaessa löytyneet kastemadot kiikutin jälkikompostointi kompostiin töihin :D

Onneksi maanparannuksesta, kasvimaan perustamisesta ja aitojen rakentamisesta löytyy varmasti luettavaa sarjan muista blogeista. Tässä linkit, käykäänhän lukemassa!

Tsajut: https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-4

Sarin puutarhat: https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/05/maanparannus-omavaraisuus-kotipihalla.html

Metsäläisten elämää: https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/05/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-4.html

Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi: https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/05/unelmana-omavaraisempi-elama-kasvimaa.html

Kohti laadukkaampaa elämää: https://varmuusvara.blogspot.com/2019/05/suuntana-omavaraisuus-osa-4.html

Urban Farming: https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/05/maa-ratkaisee-onnistumisesi.html

Palokankaan pientila: https://palokankaanpientila.blogspot.com/2019/05/yhteispostaussarja-kasvimaa-ja.html

Elämää korvessa: https://elamaakorvessa.blogspot.com/2019/05/suuntana-omavaraisuus-2019.html

Korkeala: https://www.korkeala.fi/?p=2042

Maalaiskaupungin piha: https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/05/suuntana-omavaraisuus-osa-4.html

Alussa oli Vehkosuo: https://vehkosuo.blogspot.com/2019/05/kyykyhaaste.html

Riippumattomammaksi: https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/05/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html

Laura eli Javis: https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/05/06/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-4

Torpan tyttö: http://torpantytto.com/2019/05/06/jarvikalaa-ja-kevatjuttuja

Sorakukka: https://sorakukka.com/?p=209

Villa Koira: https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/05/haasteita-ilmassa.html

Ku ite tekee: http://www.kuitetekee.com/2019/05/06/suuntana-omavaraisuus/

Maatiaiskanasen elämää: https://maatiaiskananen.blogspot.com/2019/05/varikasta-omavaraistelua-osa-2.html

Luomulaakso: https://luomulaakso.fi/?p=17718

Stellan kolmas luonto: https://www.kolmasluonto.fi/2019/05/maanparannusta-elainten-ehdoilla.html

Jovelan Talopäiväkirja/ omavarainen.fi: https://www.omavarainen.fi/l/kasvimaanperustaminen

Rakkautta ja maanantimia: https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/05/omavaraistelevaa-elamaa-2019-osa-4.html

Harmaa torppa: https://www.harmaatorppa.fi/2019/05/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-4.html

Viikkoraportti osa 3: Evästä Inarin erämaasta

Viime viikko vierähti loman merkeissä Inarin mökillä. Näin ollen omavaraistelu ruuan suhteen jäi vähän heikommaksi ja kaupasta joutui ostamaan enemmän ruokaa. Loman pääpaino oli kuitenkin Pihka koiramme kanssa metsästäminen ja tämä tuotti sen verran tulosta, että metsopaistilla päästiin herkuttelemaan muutamana päivänä.

Mökillä ei keittiö ole olenkaan valmis, ei ole kaappeja, ei hellaa, ei jääkaappia, joten ruoka tehtiin kamiinalla, takassa tai retkikeittimellä. Takassa valmistimme metsopataa valurautapadassa hauduttaen. Ensin ruskistettiin lihat ja sitten padassa takkaan hautumaan reiluksi tunniksi. Pataan laitoimme lisäksi sipulia ja ihan lopuksi tilkan konjakkia sekä mustapippurijuustoa. Tuli todella herkullista.

Neljä päivää vietimme erämaassa, nukkuen vaelluskodassa. Kotaa lämmitti Juuvi-risukeitin, mutta kokkailut hoidettiin nuotiolla ulkona. Ensimmäisenä aamuna maa oli kuurassa, joten sai laittaa kunnolla vaatetta päälle, että tarkeni aamupalaa valmistaa. Puuroa syötiin aamuisin ja kahvit tietenkin keitettiin.

Yksi metsopoika keitettiin ja sitten vielä paistettiin pannulla keitetyt lihat. Vanha sanonta "Joka keitetyn paistaa, se makian maistaa" pitää kyllä paikkansa.

Myös aiemmin kuivaamaani kanttarellirisottoa päästiin testaamaan retkellä ja oikein herkullista oli. Ohje risoton kuivaamiseen löytyy täältä.

Muuten retkellä syötiin tietysti makkaraa, pikaruokana nuudelia sekä kasvispihvejä.

Neljän maastopäivän jälkeen käytiin Ivalon keskustassa pitsalla :) Näin pohjoiseen ei onneksi ketjupaikat ole rantautuneet vaan kylältä löytyy sympaattiset Anjan pizza ja Lauran grilli. Ei löydy Kotipizzaan eikä Hesburgeria.

Naapurimökkiläiset kalastivat verkoilla lähijärvellä ja toivat meillekin pari siikaa. Ne paistettiin vielä ennen kotiin lähtöä. Rahaa kului ruokaa tällä viikolla arkiviikkoa enemmän, mutta kyllähän lomalla kuuluu herkutellakin. Mutta jotain sentään onnistuttiin luonnosta saamaan ruokapöytää tälläkin viikolla.

Emäntä

Käy lukemassa myös aikaisemmat viikkoraportit:
Viikkoraportti osa 1: Peuraa, puuroa ja pottuja
Viikkoraportti osa 2: Kanttarelleja koko viikko

Rakennusloma

Kolmen viikon kesäloma takana, vaikka varsinainen lomailu jäi kyllä olemattomiin. Aloitimme viime kesänä mökin rakentamisen Inariin ja tätä rakennusprojektia lähdettiin nyt taas jatkamaan loman ajaksi. Työlistalla oli mökissä sisäkattojen teko, maalausta, terassin ja rappusten tekoa. Saunalla oli myös sisätöitä tekemättä.

Ensimmäinen viikko rakennettiin kahdestaan isännän kanssa sisäkattoa mökkiin. Myös kattolistojen kanssa päästiin tuskailemaan.

Toiselle viikolle saimme kirvesmiehen työmaalle ja sitten tehtiinkin pitkiä päiviä ja valmistakin alkoi tulla. Saunalla villoitettiin katto ja laitettiin paneelit. Mökin ja saunan terassit ja rappuset tehtiin tällä viikolla, samoin rappuset saunalta jokirantaan. Näistä rappusista tulikin melko pitkät ja jyrkät. Siinä saa muodikasta porrastreeniä saunavesiä kantaessa :)

Tämä viikon aikana kävi myös muurari muuraamassa takan. Kuvassa ensimmäiset tulet takassa, seuravana päivänä vielä saumattiin laatat ja rapattiin pinta toiseen kertaan.

Kolmas viikko oltiin taas kahdestaan työmaalla ja nyt pääsimme jo muuttamaan mökille ja ensimmäisen kerran saunaan.

Katto- ja lattialistojen laitto jatkui, samoin vuorilaudat laitettiin paikalleen. Tällaiset viimeistelytyöt on kyllä hitaita ja pitkän päivän jälkeen tuntui että mitään näkyvää ei saatu aikaiseksi. Toista se oli viime kesänä kun pystytettiin hirsikehikkoa.

Mutta niin vain päästiin loman lopulla kantamaan huonekaluja tupaan. Sohvan ostimme uutena, mutta muuten tori.fi-sivusto on ollut kovassa käytössä. 160 cm leveä kerrossänky löytyi torista, samoin kelohonkainen pirttikalusto. Kerrossängyn alasänky saatiin mökkinaapurilta ja annettiin vaihdossa meille ylimääräisiä rakennustarvikkeita.

Keittiökaapit mökistä vielä puuttuvat ja aurinkosähköjärjestelmä on ensi kesän työlistalla. Mutta eiköhän seuraavalla lomalla jo ehdi tekemään muutakin kuin rakentamaan.

Emäntä

Tunturissa

Juuri kun etelässä kevät alkaa ottamaan voiton talvesta, niin me suuntaamme vielä hangille Lappiin. Näin tänäkin keväänä. Tällä kertaa suuntana Enontekiön Hetta, jossa ensin muutama päivä työhommia ja sitten vihdoin suuntasimme suksien kärjet kohti tuntureita.

Retki suuntautui Pöyrisjärven erämaa-alueelle. Yleensä olemme liikkeellä vaelluskodan kanssa ja yövymme siinä maastossa ja välillä autiotuvissa, jos reitille sellaisia osuus. Nyt olimme varsinaisella luksuslomalla, koska pääsimme pariksi yöksi paikallisen poromiehen mökkiin ja yhden yön olimme autiotuvassa. Hiihdimme 16 kilometrin matkan Näkkälästä Pöyrisjärvelle ja vietimme sillä alueella kaksi päivää hiihdellen ja pilkkien, neljäntenä päivänä hiihtelimme takaisin autolle. Aurinko paistoi joka päivä ja päivälämpötila kohosi reilusti plussan puolella.

Pihka on aina niin innoissaan retkellä, että vedollaan keventää kummasti ahkion painoa, vaikka ei varsinaisesti mikään vetokoira olekaan.

Evästauko

Pöyrisjoesta yritettiin pilkkiä harjusta, mutta ilman saalista jäätiin tällä kertaa.

Alue on suurimmaksi puhelinverkkojen katvealuetta, joka omalta osaltaan lisää vapauden tunnetta. Ei tarvitse kännykkää kaivaa esille, kun tietää että kuuluvuutta ei ole. Voi sataprosenttisesti keskittyä maisemiin ja elää vain siinä hetkessä. Muutaman mäen päällä Norjan verkko toimi, joka oli tietysti hyvä tietää jos hätäpuhelua olisi täytynyt soittaa.

 Alueella on paljon paikallisten mökkejä, joita he käyttävät porohommissa.

Matkalla meidät ohitti pororaito. Ilmeisesti olivat koulutuslenkillä.

Vinkki vitonen: punaviiniä myydään nykyään myös muovipullossa, kevyt kantaa tyhjä pullo pois erämaasta ;)

Pihka nauttii kevätauringosta.

Autiotupaan saimme seuraksi 16 hengen retkiseurueen. Lukioikäiset nuoret kahden ohjaajan kanssa olivat viikon vaelluksella. Heillä oli kolme telttayötä takana ja nyt saivat yhden yön nukkua tuvassa ja kuivatella varusteita. Todella mukavia ja reippaita nuoria.

Pidempäänkin olisi tunturissa viihdytty, mutta nyt työt pakotti takaisin ihmisten ilmoille. Onneksi saamme vielä muutaman päivän tehdä töitä täällä Lapissa ja sitten vasta auton nokka käännetään kotia kohti.

Emäntä