Koivunmahlasima

Koivussa mahla juoksee nyt sellaisella vauhdilla, että pulloa saa olla tyhjentämässä tiuhaan. Mahla on luonnon oma terveysjuoma ja sitä voi käyttää vaikkapa urheilujuomana. Mahlan keruu on helppoa ja yhdestä koivusta valuu mahlaa useita litroja päivässä. Mahlan valuttaminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin vaan vaatii aina maanomistajan luvan. Mahla on huonoa säilymään, joten jos sitä ei heti käytä, se kannattaa pakastaa. Itse pakastan mahlaa jonkun verran varastoon ja näin vapun alla olen tehnyt mahlasta simaa. Jaan tässä nyt teille käyttämäni reseptin.

Koivunmahlasima

3 l koivunmahlaa
1 l vettä
500 g fariinisokeria
2 kpl sitruunaa
1/4 tl hiivaa (herneen kokoinen pala)
rusinoita
sokeri 1 tl/simapullo

Kiehauta ensin vesi ja sekoita fariinisokeri veteen. Lisää sitruunaviipaleet ja mahla. Liota hiiva pieneen vesimäärää ja lisää kädenlämpöiseen simaseokseen.

Anna käydä huoneenlämmössä vuorokauden ajan. Poista sitruunaviipaleet ja pullota sima. Lisää pulloihin 1 tl sokeria ja rusinoita.

Sima valmistuu huoneenlämmössä noin kolmessa vuorokaudessa ja viileässä noin viikossa. Sima on valmista, kun rusinat ovat nousseet pintaan. Säilytä viileässä ja juo viikon kuluessa.

Vielä ehtii vapuksi laittaa siman käymään :)

Emäntä

Veneen tervaus

Parin viikon Lapin loma ohi ja sillä välin oli kevät saapunut kotikulmille. Kyllä Suomi on vaan pitkä maa, Lapissa lunta oli lähtiessä varmaan lähes metri ja täällä Hämeessä on täysi kevät. Olimme siis keväthangilla hiihtelemässä juuri etelän pahimman rospuutto ajan ja nyt pääsi heti kevättöiden kimppuun.

Kevättyöt aloitettiin tänään veneen tervauksella, jotta se ehtisi kuivua ennen kuin jäät sulaa järvestä ja sulan veden kalastuskausi alkaa. Meillä on isohko puusoutuvene, joten tervaus on jokakeväinen tehtävä. Kotijärvemme on kivikkoinen, joten puuvene on täällä kyllä ihan ehdoton. Ei ole niin arka kolhuille kuin lasikuituvene. Ja on tuo vene sen verran painava ja kookas, että uskaltaa vähän isompiinkin aaltoihin lähteä. Onhan puuveneessä myös oma tunnelmansa ja hyvin huollettuna se on todella pitkäikäinen.

Sisäpuolelta vanha terva oli talven aikana kuivunut melkoisesti, raaputimme sitä kevyesti irti ja imuroimme muutkin roskat pois. Ulkopuolella vain uutta tervaa vanhan päälle.

Terva oli talven jäljiltä vähän jähmeää, joten lämmitimme sitä vähän risukeittimellä. Tervan joukkoon sekoitimme pellavaöljyä ja havupuutärpättiä. Veneen sisäpuolen tervaseokseen laitoimme hiukan enemmän pellavaöljyä ja ulkopuolelle sitten vähän vahvempaa tervaseosta.

Sitten vaan pensseli heilumaan.

Välillä työasento ei ollut kovin ergonominen.

Parin tunnin puuhastelun jälkeen vene kiiltää komeasti ja tervan tuoksu leviää laajalle ympäristöön.

Sitten saunaan ja pesulle, onnistuin nimittäin uittamaan hiuksenikin tervassa...

Emäntä

Tunturissa

Juuri kun etelässä kevät alkaa ottamaan voiton talvesta, niin me suuntaamme vielä hangille Lappiin. Näin tänäkin keväänä. Tällä kertaa suuntana Enontekiön Hetta, jossa ensin muutama päivä työhommia ja sitten vihdoin suuntasimme suksien kärjet kohti tuntureita.

Retki suuntautui Pöyrisjärven erämaa-alueelle. Yleensä olemme liikkeellä vaelluskodan kanssa ja yövymme siinä maastossa ja välillä autiotuvissa, jos reitille sellaisia osuus. Nyt olimme varsinaisella luksuslomalla, koska pääsimme pariksi yöksi paikallisen poromiehen mökkiin ja yhden yön olimme autiotuvassa. Hiihdimme 16 kilometrin matkan Näkkälästä Pöyrisjärvelle ja vietimme sillä alueella kaksi päivää hiihdellen ja pilkkien, neljäntenä päivänä hiihtelimme takaisin autolle. Aurinko paistoi joka päivä ja päivälämpötila kohosi reilusti plussan puolella.

Pihka on aina niin innoissaan retkellä, että vedollaan keventää kummasti ahkion painoa, vaikka ei varsinaisesti mikään vetokoira olekaan.

Evästauko

Pöyrisjoesta yritettiin pilkkiä harjusta, mutta ilman saalista jäätiin tällä kertaa.

Alue on suurimmaksi puhelinverkkojen katvealuetta, joka omalta osaltaan lisää vapauden tunnetta. Ei tarvitse kännykkää kaivaa esille, kun tietää että kuuluvuutta ei ole. Voi sataprosenttisesti keskittyä maisemiin ja elää vain siinä hetkessä. Muutaman mäen päällä Norjan verkko toimi, joka oli tietysti hyvä tietää jos hätäpuhelua olisi täytynyt soittaa.

 Alueella on paljon paikallisten mökkejä, joita he käyttävät porohommissa.

Matkalla meidät ohitti pororaito. Ilmeisesti olivat koulutuslenkillä.

Vinkki vitonen: punaviiniä myydään nykyään myös muovipullossa, kevyt kantaa tyhjä pullo pois erämaasta ;)

Pihka nauttii kevätauringosta.

Autiotupaan saimme seuraksi 16 hengen retkiseurueen. Lukioikäiset nuoret kahden ohjaajan kanssa olivat viikon vaelluksella. Heillä oli kolme telttayötä takana ja nyt saivat yhden yön nukkua tuvassa ja kuivatella varusteita. Todella mukavia ja reippaita nuoria.

Pidempäänkin olisi tunturissa viihdytty, mutta nyt työt pakotti takaisin ihmisten ilmoille. Onneksi saamme vielä muutaman päivän tehdä töitä täällä Lapissa ja sitten vasta auton nokka käännetään kotia kohti.

Emäntä

Purjojen kouliminen

Purjon siemeniä tuli kylvettyä runsaalla kädellä aiemmin keväällä, viime kesän onnistumisesta innostuneena. Koko viikon on tehtävälistalla ollut taimien kouliminen, mutta flunssa kuumeineen sotki suunnitelmat. Tänään vihdoin oli vähän parempi olo ja jaksoin toisen laatikon taimet siirtää omiin yksiöihin.

Olin jo aiemmin kyllä saksinut taimia lyhemmiksi ja tässä vaiheessa saksin reilusti juuriakin pois. Molemmista päistä vaan reilusti taimi lyhemmäksi.

Kylvin samalla myös lisää samettikukkaa. Edellisestä erästä vain puolet siemenistä iti, toivottavasti nämä vähän paremmalla prosentilla.

Toinen purjon taimilaatikko jäi vielä koulimatta, mutta se nyt saa luvan pärjätä pari viikkoa. Tai jos eivät pärjää, niin ei sekään haittaa, yksi laatikko olisi muutenkin ehkä riittänyt. Aamulla auton nokka kääntyy kohti pohjoista ja pari viikkoa vierähtää sitten Lapissa. Äiti onneksi käy kastelemassa taimia sillä välin.

Loppuun motivaatiokuva viime kesäisestä elämäni ensimmäisestä purjosadosta :)

Emäntä

"Ei jaksa lähteä kauppaan"-leipäset

Meillä on lähimpään kauppaan matkaa 18 km, joten ihan yhden tai kahden puuttuvan ruoka-aineen takia ei kauppaan tule lähdettyä. Keskimäärin käymme pari kertaa viikossa kaupassa, joskus pärjätään yhdelläkin käynnillä. Peruselintarvikkeita yritetään pitää kohtuullinen varasto kotona ja kauppaan lähdetään aina ostoslistan kanssa, koska muuten aina jotain unohtuu.

Kun edellisestä kauppareissusta on jo aikaa, alkaa tekemään mieli tuoretta leipää. Jaan nyt teille luottoreseptini helppoihin, nopeisiin ja herkullisiin rieskoihin/teeleipiin. Näihin leipäsiin tulee niin perusraaka-aineita, että niitä yleensä aina kaapista löytyy. Itse teen leivät gluteenittomina oman keliakian takia, mutta hyvin maistuvat myös "tavisleipää" syövälle isännälle. Aivan yhtä hyvin voi leivonnassa käyttää vehnäjauhojakin. Tämä on myös ainoa resepti, jonka muistan ulkoa, koska kaikkia raaka-aineita tulee kaksi vain mittayksikkö pitää muistaa.

"Ei jaksa lähteä kauppaan"- leipäset

2 dl kaurahiutaleita (puhdasta kauraa, jos teet gluteenittomia)
2 dl vaaleita jauhoja (gluteenittomia tai vehnäjauhoja tai oikeastaan mitä jauhoja vaan)
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa (itse jätän usein pois, jos on suolaista juustoraastetta)
2 dl juustoraastetta
2 rkl öljyä
2 dl maitoa, jogurttia, kermaviiliä tai näitä sekaisin. Vedelläkin onnistuu.¨

Sekoita kuivat aineet ja juustoraaste keskenään. Lisää joukkoon öljy ja maito. Ihan lusikalla voi sekoittaa taikinan. Nostele lusikoilla taikina nokareet pellille ja painele ohuiksi leipäsiksi. Itse painelen lusikalla, jota kastelen välillä vedessä. Paista 225 asteisessa uunissa n. 15 min.

Ja taas kauppareissua voi venyttää päivällä eteenpäin :)

Emäntä