Metsäläisten elämää: huhtikuuta 2019

Kuukausi hujahti vauhdilla ja on taas Suuntana omavaraisuus-sarjan aika.

Omavaraisuusprojektien etenemisten seuraamisen lisäksi kuukauden aiheena oli kirja/lehti/ohjelma suositus. Itse valitsen yleensä mieluummin kirjan kuin esim. tv-ohjelma, joten suositus tulee kirjojen parista. Odotan kyllä mielenkiinnolla muiden bloggaajien suosituksia, jospa joukossa olisi myös mielenkiintoisia ohjelmia/YouTube-kanavia.

Kirjahyllyssäni on jonkin verran omavaraisuuteen liittyvää kirjallisuutta varsinkin villiyrttikirjoja. Uskoisin, että näitä samoja kirjoja on monen muunkin sarjaan osallistuvan ja ehkä teidän lukijoidenkin kirjahyllyssä, joten en ota tarkempaan esittelyyn näistä mitään.

Valitsen esittelyyn kirjan, jota ei itseasiassa omasta kirjahyllystä löydy, mutta kirjastosta olen sen pari kertaa lainannut. Kirja on Tuntematon emäntä (Hintikka Onerva, Häppölä Kirsti). Kirja ei ole varsinainen omavaraisuusopas, vaan kirjassa kerrotaan suomalaisista maaseudun naisista talvi- ja jatkosodan aikana. Naisista, jota pitivät työllään tämän kansakunnan elossa.

Suomen maatalous menetti Talvisodan alettua miehensä rintamalle seuraaviksi viideksi satokaudeksi. Emäntien ennestäänkin kuormitetuille harteille kaatui valtava taakka. Oman selviämisen lisäksi pelissä oli olemassaolostaan kamppailevan maan ruokkiminen.

Kirjassa maaseudun naiset muistelevat selviämistään lähes mahdottomasta, tärkeydessään tulirintaman taistelun veroisesta kotirintaman taistelusta, joka ei koskaan saanut ansaitsemaansa arvostusta.
Kertomukset tarjoavat ainutlaatuisen elävän, yksityiskohtaisen rikkaan kuvan tuosta poikkeuksellisesta ajasta maaseudulla ja poikkeuksellisen sisukkaista ja neuvokkaista suomalaisista maaseudun naisista

Tuohon aikaan maaseudulla elävät elivät käytännössä omavaraistaloudessa eikä kaupungistuminen ollut vielä voimakasta. Ihmisillä oli taito pärjätä ilman ostotavaroita ja -ruokaa. Tuotettiin ruoka itse ja osattiin valmistaa käyttöesineet, työkalut ja vaatteet itse. Osattiin hyödyntää myös luonnonantimia. Nykyään näitä taitoja kovin harva hallitsee, suurin osa suomalaisista elää ilman mahdollisuutta tuottaa omaa ruokaa ja kaikki ostetaan valmiina kaupasta. Kirjaa lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että jos Suomi ajautuisi sotaan nyt, kuinka me pärjäisimme. Luulen, että todella huonosti.

Tämä kirja on antanut minulle omalla tavallaan motivaatiota pyrkiä omavaraisempaa elämään. Tuo turvallisuudentunnetta, että tietää pystyvänsä hankkimaan ja kasvattamaan ruokaa itse ja tietää pärjäävänsä joten kuten vaikka sähköt katkeaisivat pidemmäksikin aikaa. Tämä nykyinen yhteiskunta on niin haavoittuvainen jo ihan sille, että sähköt katkeavat vaikka myrskyn seurauksena. Kirjaa lukiessa myös havahtuu siihen, kuinka helppoa meidän elämä nykyään on. Nuo tuntemattomat emännät ovat venyneet aivan käsittämättömiin suorituksiin sodan aikana, jossei se elämä laiskottelua tuohon aikaan ole rauhan aikanakaan ollut.

Suosittelen lämpimästi tuota kirjaa, mielenkiintoista historiaa ja luettuaan osaa laittaa nykyiset omat pikkuongelmat oikeaan mittakaavaan. Vinkkinä kirjastosta kirjaa lainaaville, jostain syystä kirja löytyy historiahyllystä T-kirjaimen kohdalta eikä tekijöiden mukaan H-kirjaimesta.

Sitten tähän meidän omavaraisuus projektin etenemiseen. Melko hiljaista on ollut tämäkin kuukausi, lumien sulamista odotellaan. Taimien kasvatus on toki jatkunut ja taimipurkit ovatkin vallanneet kaikki mahdolliset ikkunalaudat. Meillä on harmittavan vähän etelän suunnan ikkunoita käytettävissä taimille, suurin osa joutuu sinnittelemään pirtin pohjois- ja itäikkunalla.

Taimia varten toin ylimääräisen pöydän ikkunan eteen ja sijoitin keskelle ikkunaa. Pihka kuitenkin katsoi puuhaa niin syyllistävästi, että pöytää oli pakko siirtää hieman sivuun, jotta Pihkan päivystystuoli mahtui viereen.

Tomaatin ensimmäiset kylvetyt siemenet eivät itäneet ollenkaan tai olen nyt odotellut itämistä jo neljä viikkoa ja menettänyt toivoni. Laitoin uudet siemenet multaa viikko sitten ja nyt jotain näyttää tapahtuvan, toivottavasti ehtivät kasvaa. Tomaatin lisäksi huomaan kylväneeni paprikaa ja kasvihuonekurkkua, joten näyttää pahasti siltä, että kasvihuone on pakko tavalla tai toisella hankkia. Tällä hetkellä varteenotettavin vaihtoehto on se, että ostan kasvihuoneen. Varsinkin kun töistä tuli pieni ylimääräinen palkka, joten eikös kasvihuone ole ihan hyvä sijoituskohde?

Talvikalastus jatkui koko maaliskuun ja pientä piristymistä saaliissa oli loppukuuta kohden havaittavissa. Tässä välissä oli muutama viikko, että verkoissa oli vain yksi tai kaksi haukea, mutta nyt parina viime viikkona on kalaa tullut taas paremmin ja monipuolisemmin. Eilen päätimme talvikalastuskauden, jää alkaa vauhdilla heiketä, joten katsottiin parhaaksi nostaa verkot ylös. Kausi päättyi mainiosti, kun verkkoihin oli uinut talven neljäs taimen. Nyt jäädään odottelemaan jäiden lähtöä ja kesäkalastuskauden alkua. Onneksi talven aikana kalaa on vähän pakastimeenkin kertynyt, joten saamme kalaruokia syödä myös rospuutto aikana.

Sarjan ensimmäistä osaa kirjoittaessa kerroin, että lihan suhteen olemme melko omavaraisia ja se perustuu isännän metsästämään riistaan. Käytännössä syömämme liha on valkohäntäpeuraa ja hirveä. Suurin osa lihasta on paisteina ja jauhelihana pakastimessa, mutta osan veimme nyt maaliskuussa palvaamoon ja purkitukseen. Peurapalvia on nyt useampi kilo ja purkkejakin ihan riittävästi. Lihapurkit ovat käteviä ottaa mukaan retkille ja viedä mökille ruokavarastoon, koska säilyvät huoneenlämmössä.

Maaliskuussa meidän kylältä ammuttiin myös ensimmäinen villisika ja koska isäntä oli auttamassa nylkemisessä ja paloittelussa, päätyi lihaa myös meidän pakastimeen. Toki osa kokkailtiin ruuaksi heti.

Pihkalle on kevätpäiväntasaus merkki siitä, että on aika vaihtaa kesäturkki. Aluskarva lähtee tuppoina irti ja vaikka kuinka ahkerasti harjaa, on koko huusholli karvoja täynnä. Olen kerännyt karvat harjatessa talteen, ajatuksena hyödyntää niitä jotenkin. Melko lyhyttähän pohjanpystykorvan karva on, mutta voisikohan siitä huovuttaa vaikka pohjalliset?

Muuten täällä vaan odotellaan malttamattomina kevään etenemistä, yritetään hakata jäätä pihasta ja levitellä tuhkaa lumen sulamisen nopeuttamiseksi.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Joka keväinen puuha

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Omavaraisempaa elämää 2019 osa 3