Omavaraisempaa elämää 2022 osa 1

Hei, pitkästä aikaa. Blogi on ollut tauolla lähes vuoden ja tänä aika meidän perhe on kasvanut pienellä tytöllä. Ajankäyttö mullistui perheenlisäyksen myötä ja blogille ei aikaa löytynyt. Mutta yritetään nyt pikkuhiljaa herätellä blogia unilta. Mikäpä sen mukavampi tapa palata tauolta kuin osallistua Suuntana omavaraisuus -sarjan yhteiskirjoitukseen. Sarjassa omavaraisuusbloggaajat kirjoittavat yhteisesti sovitusta teemasta kukin tyylillään kuukauden ensimmäisenä maanantaina.

Omavaraisuus onkin nyt ajankohtaisempaa kuin pitkään aikaan. Niin kotitalouksien kuin koko Suomen omavaraisuus. Pelkästään ruoan hinnannousu kannustaa tuottamaan edes pienen osan ruoasta itse. Suuntana omavaraisuus-sarjan blogeista löytyy valtavasti tietoa, vinkkejä ja kokemuksia omavaraisemmasta elämästä. Kannattaa lukea ja ottaa vinkkejä omaan käyttöön.

Pitkän tauon jälkeen on varmasti pieni esittely paikallaan. Perheeseemme kuulu minun lisäkseni mieheni ja puolivuotias tyttäremme. Touhuissa mukana myös pohjanpystykorva Pihka. Asumme lähes satavuotiaassa talossa pienessä maalaiskylässä Päijät-Hämeen luoteisnurkassa. Vietämme lisäksi pari kuukautta vuodesta mökillämme Inarissa. Mökiltä käsin kirjoitan nyt tätäkin. Omavaraistelussa olemme sellaisia metsästäjä-keräilijöitä. Metsästämme, kalastamme ja keräämme metsästä marjat ja sienet. Kotona meillä on toki pieni kasvimaa, kasvihuone ja marjapensaita. Lihan ja kalan suhteen olemme melko omavaraisia ja marjoja tai sieniä en osta kaupasta koskaan.

Talviverkkoja kokemassa.

Suuntana omavaraisuus -sarjan yhteisenä teemana on tällä kertaa kotieläinten pidon se ikävin puoli, teurastus. Miten tähän pitää varautua ja valmistautua jo siinä vaiheessa, kun harkitsee kotieläinten ottoa omille tiluksille.

Meillä ei kotieläimiä ole, joten omakohtaista kokemusta sellaisen eläimen lopettamisesta, johon olisi muodostunut tunneside, ei ole. Metsästyksessä tilanne on aika erilainen, vaikka siinäkin on toki kyse elävän eläimen tappamisesta. Minä en ole tätäkään itse kokenut vaan tähän asti isäntä on hoitanut liipasimesta vetämisen. Minä olen tullut työhön mukaan vasta siinä vaiheessa, kun eläin on jo hengetön.

Tässä vaiheessa minäkin olen usein mukana. Kiskomassa saalista metsästä lähimmälle tielle.

Laukauksen jälkeen se työ vasta alkaan ennen kuin lihat ovat siisteissä vakuumipaketeissa pakastimessa. Tämä työ on samanlaista oli kyseessä sitten lammas, lehmä, hirvi tai peura. Jokaisen lihaa syövän henkilön olisi joskus hyvä olla tätä työtä tekemässä. Silloin arvostus kaupasta ostettua jauhelihapakettia kohtaan olisi paljon suurempi. Ainakin itse ajattelen usein jauhelihapakettia pakastimesta ottaessani ja siitä ruokaa laittaessani sitä, kuinka monta tuntia sen eteen on tehty työtä. Riistalihaa syödessä sentään säästyy eläimen kasvattamiseen menevältä työltä, ajalta ja rahalta. Silti tunteja kuluu melkoinen määrä ennen kuin peura on suolistettu, nyljetty, riiputettu, paloiteltu, leikattu paistit ja fileet, jauhettu jauhelihat, sahattu luut sopiviksi keittoluiksi, vakumoitu lihat ja lopuksi ihmiselle kelpaamattomat palat jauhettu koiralle jauhelihaksi. 

Me kuulumme paikalliseen metsästysseuraan, jolla on hyvät tilat lihojen käsittelyyn. On iso kylmiö, suuret leikkuulaudat, teollisuusvakuumikone ja iso lihamylly. Kauriin ja peuran vasan olemme joskus paloitelleet kotona pirtin pöydällä, mutta isomman eläimen kanssa se olisi hankalaa. Pieni lihamylly meiltä löytyy, jolla jauhamme enimmäkseen kaloja. Myös kotitalouksille tarkoitettu vakuumikone löytyy, mutta nopeammin ja paremmin vakuumiin saa seuran koneella. 

Useita tunteja myöhemmin peura on paloiteltu siisteihin vakuumipusseihin.

Metsästysseuran kylmiötä käyttävät joskus myös lähiseudun maitotilalliset ja karjankasvattajat, jos joutuvat lehmän hätäteurastamaan kesähelteillä. Näin liha saadaan ihmisravinnoksi näissäkin tapauksissa. Kannattaakin kysellä paikallisilta metsästysseuroilta saisiko heidän kylmiöitään ja lihankäsittelytilojaan käyttää vaikka maksua vastaan, jos esimerkiksi hätäteurastus tilanne tulee eteen. Harvalla harrastuksenaan muutamaan lammasta pitävällä on itsellään sellaisia kylmiötä, johon ruhon saisi, jos lampaan joutuu lopettamaan heinäkuun helteillä. Muutenkin yllättäviä lopetustilanteita (eläin loukkaantuu vakavasti) varten kannattaa muutaman metsästäjän puhelinnumero tallentaa ja keskustella tietysti etukäteen heidän kanssaan, saako soittaa apuun. Jos siis itsellä ei ole taitoa ja aseita eläimen lopetukseen. Meillä ihmisillä on kuitenkin velvollisuus päästää eläin nopeasti tuskistaan, jos eläintä ei voida pelastaa. Oli sitten kyseessä lammas, hevonen, kana tai loukkaantunut villieläin.

Meillä tosiaan syödään lihaa ja se on suurimmaksi osaksi hirveä ja peuraa. Silloin tällöin pienriistaa kuten kyyhkyjä, metsäkanalintuja tai jäniksiä. Kaupasta ostamme kuitenkin leivän päälle leikkeleitä ja makkaroita. Tässä olisi parantamisen varaa omavaraisuuden osalta. Täytyisi opetella palvaamaan lihaa leikkeleeksi ja miksei makkaran tekoa voisi opetella. Myös erilaisia kalasäilykkeitä olisi tehtävä jatkossa enemmän ja korvata näillä kaupasta ostetut leivänpäälliset. Tässä tavoitetta tulevaisuudelle.

Nyt me jatkamme Lapin kevät hangista nauttimisesta, pilkkimisestä ilman saalistavoitteita ja keräämme energiaa alkavaa kasvukautta varten.

Lopuksi vielä linkit muihin sarjaan osallistuviin blogeihin kasvuvyöhykkeittäin.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

https://www.omavarainen.fi/l/perunamaa/

Kakskulma

http://kakskulma.com/ensi-kesana-meilla-syodaan

Multavarpaan maailma

https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2022/04/huhtikuu.html

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/04/viisi-varmaa-kasvia-kasvimaalle.html

Pilkkeitä Pilpalasta

https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/04/suuntana-omavaraisuus-osa-4-elainten.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-4/

Rakkautta ja maanantimia

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/04/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-4.html

Kohti laadukkaampaa elämää

https://varmuusvara.blogspot.com/2022/04/huhtikuun-ensimmainen-maanantai.html

Villa Varmo

https://www.villavarmo.com/post/teurastus-ja-muita-asioita-farmilta

Luomulaakso

https://luomulaakso.fi/?p=21605

Sanni ja farmi

http://www.sannijafarmi.fi/2022/04/suuntana-omavaraisempi-elama-2022.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala

https://www.korkeala.fi/itselle-kasvattaminen/

Puutarhahetki

https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/04/unelmana-omavaraisempi-elama-kasvimaan.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

https://korpitalo.wordpress.com/2022/04/04/huhtikuu-22-kasvien-top-5

Peura tarkasti talteen

Olen aiemminkin kertonut, että omavaraisuutemme lihan suhteen perustuu pitkälti riistaan. Emme kasvata itse mitään eläimiä syödäksemme ne, vaan pyrimme metsästämään tarvitsemamme lihan. Isäntä hoitaa lähinnä metsästyksen vaikka minullakin on tuore metsästyskortti taskussa. Mutta ennenkuin riistaliha on siisteissä vakuumipakkauksissa pakastimessa, vaati se työpanosta meiltä molemmilta.

"Helpoin" tapa täyttää pakastin riistalihalla on kuulua hirviporukkaan, jolloin jahti on seuruejahtia ja myös ruhon paloittelu hoidetaan isommalla porukalla. Tänä vuonna emme kuitenkaan hirviporukassa ole vaan lihan hankinta jää peura- ja kaurisjahdin varaan. Metsästysseurassamme saa lähtökohtaisesti ampua yhden peuran/jäsen, niin kauan kuin lupia riittää. Emme asu kaikkein peuratiheimmällä alueella, joten peuran metsästys vaatii tuuria ja sitkeyttä istua kyttäämässä.

Kuukausi sitten isännän sinnikkyys palkittiin ja hän pääsi peuran vasan ampumaan. Koska tämä saattaa olla tämän syksyn ainoa saaliiksi saatu isompi riistaeläin, niin yritimme hyödyntää saaliin mahdollisimman tarkkaan. Näin tosin pitäisi aina tehdä, että ihmistä varten tapetusta eläimestä hyödynnetään kaikki mahdollinen eikä heitetä mitään hukkaan.

Paistit ja fileet otettiin tarkkaan talteen ja loput lihat jauhettiin jauhelihaksi. Metsästyseuralla on onneksi hyvät lihankäsittelytilat vakuumikoneineen, mutta on sitä joskus peuraa paloiteltu kotona pirtin pöydälläkin. Peuran vasa painoi suolistettuna ja nyljettynä 23 kg ja siitä tuli loppujen lopuksi paisteja 5 kg, fileitä 2,2 kg ja jauhelihaa 3,7 kg eli 11 kg puhdasta lihaa. 

Vaikka lihat yrittää ottaa tarkasti talteen, niin luihin sitä aina jää. Niinpä on tärkeää hyödyntää myös luut. Oikeastaan ainoa keino saada kaikki liha luista irti, on keittää ne. Selkärangan paloista keitettiin perinteinen lihakeitto. Luita keitetään niin kauan, että lihat irtoavat helposti, rapsitaan lihat irti luista liemen sekaan ja heitetään perunoita joukkoon. Pari päivää syötiin tätä keittoa.

Lopuista luista keitettiin vielä lihalientä. Pilkoin luiden kaveriksi porkkanoita ja sipulia uunipellille ja laitoin leivinuuniin ruskistumaan puoleksi tunniksi. Sen jälkeen kaikki kattilaan, sekaan suolaa, pippuria, yrttejä ja tietysti vettä. Tuoreita yrttejä löytyi vielä ulkoa yrttipenkistä, kiitos lauhan alkutalven. Sitten keitetään lientä useampi tunti (keitin 3 tuntia). Lopuksi siivilöidään liemi erikseen ja annetaan jäähtyä. Jäähtyneen liemen pintaan nousee rasva ja jähmettyy, jolloin sen saa kaavittua pois. Lopuksi liemi pakastetaan sopivina annoksina. Tätä voi sitten käyttää keittojen ja kastikkeiden pohjana. Ja irtosi näistäkin luista sen verran lihaa, että niistä yhden kastikkeen tekee.

Lihojen ja luiden lisäksi otin talteen peuran nahan. Aion itse parkita sen pajuparkilla. Nahka on nyt suolattuna varastossa odottassa kevättä. Lisäksi rasvat ja muut "roippeet" käytetään syöttinä minkkiloukuissa. 

Entisaikaan tämäkin peura olisi hyödynnytte vielä tarkemmin suolia myöten, mutta olen ihan tyytyväinen, että näinkin tarkkaan saatiin peura talteen. 

Emäntä

Punajuuri-homejuustopaistos

Elokuun loppupuoli on kyllä omavaraistelijan kulta-aikaa. Kasvimaalta alkaa löytyä hyvän kokoisia juureksia, kasvihuoneessa tomaatit kypsyvät ja metsästyskausikin on jo alkanut. Riistaa ollaan päästy syömään jo useampana päivänä kyyhkyn ja sorsan muodossa.

Tänään ruokalistalla oli paistettua sorsan rintaa ja aloin miettimään sille sopivaa lisuketta. Jääkaapista löytyneen vajaan sinihomejuustopaketin ja punajuurien yhdistelmästä syntyi oikein herkullinen paistos. 

Punajuuri-homejuustopaistos:

6-8 kpl punajuuria

n. 100 g sinihomejuustoa

2 dl kermaa

timjamia muutama oksa

mustapippuria

Viipaloi punajuuret ohuiksi viipaleiksi. Lado uunivuuan pohjalle kerros punajuuriviipaleita. Murenna päälle homejuustoa ja ripottele mustapippuria ja timjamia. Toista kaksi tai kolme kerrosta. Kaada lopuksi kerma päälle. Paista 200 asteessa noin tunti.

Lautaselle vielä tomaattia ja kurkkua kasvihuoneesta, niin lähiruokalounas on valmis.

Emäntä