maanantai 28. lokakuuta 2019

Viimeiset sadonkorjuut

Sääennusteet lupailivat lumisadetta ja pakkasta tälle viikolle, joten viikonlopun ohjelmassa oli viimeiset sadonkorjuut. Lisäksi perjantaiyönä riehunut myrsky oli vihdoin pudottanut kaikki lehdet koivuista, joten haravaankin täytyi taas tarttua.
Tärkein sadonkorjuu oli maa-artisokkien nostaminen. Siinä sitä olikin kuokkimista ennen kuin kaikki mukulat olivat maanpinnalla. Maa-artisokat olivat koko kesän vailla minkäänlaista hoitoa, en harventanut enkä kitkenyt, mutta hyvin olivat mukuloita kasvattaneet. Aivan tarpeeksi meidän tarpeisiin ja sai niitä jakaa vähän kylällekin.
Onneksi sain vanhempani apuun, isännän ollessa hirvimetsällä. Pihkaakin yritin valjastaa kaivuu avuksi, mutta kuopat ei ihan oikeaan kohtaa pellossa syntyneet.
Lajittelimme isommat mukulat erikseen ja pienet otin talteen siemenmukuloiksi.
Isäni muokkasi pellon puutarhajyrsimellä ja sitten istutimme mukulat maahan. Maa-artisokan voi hyvin istuttaa jo syksyllä, talvehtii hyvin pellossa. Istuttaminen suoritettiin aivan samalla tavalla kuin perunan istuttaminen. Sahralla vaot, mukulat vakoon ja sahralla vaot peittoon.
Sunnuntaina kävin vielä sienimetsässä keräämässä suppilovahveroita. Sieniä tuntui löytyvän parhaiten koko syksynä, mutta jäätyvät sormet pakottivat pois metsästä vajaan kopan kanssa. Oikein hyvä suppissato on tänäkin vuonna saatu.
Olihan minulla purjotkin vielä pellossa, mutta purjosadosta ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa.
Nyt on hyvä mieli, että sadonkorjuu on tehty ja muutkin syystyöt siihen malliin, että talvi saa tulla. Vielä ei ole lunta muutamaa hiutaletta enempää näkynyt, mutta pakkasta on yöllä ollut.

Emäntä

1 kommentti:

  1. Ihanaa kun muillakin tuo purjosato on hukkasen alikehittynyttä. Mie en saa koskaan tuon kummoisempi, vaikka olen monesti kuullut purjon olevan helppo kasvattaa.

    VastaaPoista