Talviverkoilla

Kalan suhteen me olemme lähes täysin omavaraisia. Kalaa ei siis kaupasta osteta vaan sitä syödään silloin, kun itse on onnistuttu kalastamaan. Talvi on aikaa jolloin meillä kalaruokia päästään syömään säännöllisesti. Talviverkkoja olemme itseasiassa pitäneet jo silloin, kun asuimme vielä kaupungissa, koska sielläkin järvi oli lähellä.

Talvinen verkkokalastus mielletään helposti vaikeaksi, hyytävän kylmäksi touhuksi, jota ei harrasta kuin eläkeläiset. Mutta oikeasti talvella kalastus on paljon helpompaa ja vapaampaa kuin kesällä. Riittää kun alkutalvesta uittaa verkot jään alle ja käy niitä sitten kokemassa vähintään kerran viikossa. Kesällä verkot on vietävä myöhään illalla ja aikaisin aamulla haettava pois, jottei kala pilaannu lämpimässä vedessä. Hyytävän kylmää talvella toki saattaa olla, mutta se on pitkälti vaatetus kysymys. Sulan veden aikaan saattaa myös kova tuuli estää järvelle pääsyn tai ainakin tehdä siitä vaarallista, mutta talvella ei kova tuulikaan periaatteessa haittaa.

Tänä talvena on verkkoreissuilla ollut välillä lähes myrsky tuulta, välillä kovaa pakkasta ja lumisadetta, mutta eilen oli viimeisen päälle komea keli.

Meillä on tänä talvena neljä verkkoa pyynnissä ja niitä koetaan parin muun kyläläisen kanssa yhdessä eli saaliskin jakautuu kolmeen perheeseen. Talvella verkoille on myös kesää helpompi ottaa kavereita enemmänkin mukaan ja se on varsinkin kevättalvella mukava ohjelmanumero vaikka lapsiperheen kanssa.

Verkolle siis tehdään suurempi kokemisavanto ja toisesta päästä verkkoon laitetaan vain kairan reiästä kelalla oleva naru kiinni. Kun verkkoa kokee, kelalla oleva naru menee jään alle verkon tilalle ja kun verkko on katsottu naru kelataan takaisin kelalla ja samalla verkko ui takaisin jään alle. Neopreenihanskat on hyvä hankinta, jos talvella kalastaa. Niissä pysyy kädet kuivina verkkoa kokiessa ja homma onnistuu kovallakin pakkasella. Eilen oli tosin niin lauha keli, että miehet tarkenivat paljain käsin selvitellä verkon sotkut.

Kalasaaliit eivät ole tänä vuonna kovin kummoisia olleet, mutta kyllä verkoissa yleensä jotain on. Useimmiten haukia, mutta myös ahvenia, mateita, lahnoja, siikoja, kuhia ja taimenia on verkkoon eksynyt. Tänään ei ollut kuin yksi pieni lahna ja yksi iso ahven.

Meiltä on verkoille matkaa reilu kilometri ja kuljemme yleensä hiihtäen. Viime talvena potkukelkalla, koska lunta oli niin vähän. Ja Pihka-koira on tottakai aina mukana :)

Emäntä