maanantai 7. elokuuta 2023

Suuntana omavaraisuus 2023: Kotitarvekalastus

Omavaraisuusblogiyhteisön Suuntana omavaraisuus-sarjassa puhutaan tänään kotitarvekalastuksesta ja kotitarve-eläimistä. Kotitarvekalastus näyttelee melko isoa osaa meidän omavaraistelussa. Olen muutama vuosi sitten tehnyt laskelman kalastuksen taloudellisesta puolesta. Käy tästä lukemassa vanha teksti, jos kiinnostaa onko itse kalastamisessa taloudellisesti mitään järkeä.

Meillä aktiivisinta kalastusaikaa on talvi. Jos vain jääolosuhteet sallivat, pyydämme talviverkoilla joulukuusta maaliskuulle. Verkot käydään kokemassa pari kertaa viikossa. Saaliina on haukia, kuhaa, ahvenia, mateita ja joskus siikaa. Viime talvena pikkumetsäläinen oli mukana verkoilla lähes joka kerta ja hyvin viihtyi säässä kuin säässä. Räntää lähes vaakatasossa sataessa sadattelin mielessäni, että miksi me tällaiseen keliin lapsen kanssa lähdimme. Sitten vilkaisin lasta ja hän tepsutti huppu silmillä ja hymy huulilla jäällä. Ei lapsi osaa ajatella, että onpa kurja sää. Kunhan vaatteet ja muut varusteet on keliin sopivat.

Kesällä kalastus painottuu loppukesää ja muikun pyyntiin. Keväällä pidämme yleensä muutamia öitä harvoja verkkoja.

Heinäkuussa alkavat kylän kahvilan terassilla joka kesäiset puheet "Onkohan kukaan saanut jo muikkua?" ja "Onko muikku jo parveutunut?". Sitten alkaa tietoja tippua "Pekka sai kuulemma alkuviikosta 15 kpl", mutta "viime yönä Jounilla oli jo 40 muikkua verkoissa". Seuraavaksi keskustellaan, missä syvyydessä muikkuparvet ovat eli toisin sanoa, minkä mittaisilla naruilla pyydetään. Joku on pyytänyt 12 metrin naruilla ja viereisessä pöydässä vannotaan 10 metrin narujen nimeen. Heinäkuun loppu ja elokuu ovat parasta muikku aikaa ja samalla voi myös ravustaa. Syksyistä kutumuikku emme ole pyytäneet. Syksyllä aika kuluu metsästäessä.

Viimeinen kuva on eiliseltä aamulta, kun veneilimme muikkuverkkoja kokemaan. Saalis ei ollut suuri, mutta kyllä niistä yhden rantakalan keitteli. Meidän versiossa on kyllä sipulin ja muikkujen lisäksi perunaa. Tämä on pikkumetsäläisen lempiruokaa.
Tässä vielä linkit sarjan muihin blogeihin. 
Kasvuvyöhyke 1
Kasvuvyöhyke 2
Kasvuvyöhyke 3
Kasvuvyöhyke 4

torstai 13. heinäkuuta 2023

Päiväretki Päijänteen kansallispuistoon

Päijänteen kansallispuisto sijaitsee kotikunnassamme ja ehkä siksi siellä tulee käytyä hävettävän harvoin. Olinkin heti innostunut, kun mökkinaapuri ehdotti päiväretkeä Kelventeeseen. Heinäkuussa Kelventeeseen pääsee reittialuksella, mutta jos saaressa haluaa viettää vähän pidemmän päivän on vaihtoehtoina venetaksi tai joku oma vesikulkuneuvo. Reittialuksella kulkeminen sopii hyvin yhden yön retkien tekoon.


Päiväretkelle pakkasin mukaan eväitä (pieneen kylmälaukkuun), varavaatteet, kuoritakin, uimapuvut, ohuen pyyhkeen, vaippoja, kosteuspyyhkeitä ja wc-paperia, aurinkorasvaa, puukon, tulitikut ja ensiaputarvikkeita. Lisäksi hyttysverkko kantorinkkaan ja matkatyyny rinkassa nukuttavia päiväunia varten. Nämä kaikki sain mahdutettua kantorinkan alataskuun ja ulkopuolella roikkuvaan kanoottisäkkiin (wc-paperi ja vaipat). Lisäksi venematkalle lähtivät omat pelastusliivit.
Eväiksi otettiin pitsaa, Onni-puuro, smoothiepusseja, välipalapatukoita ja karkkia sekä kuvasta puuttuvat croisantit ja muffinssit.
Rinkan lantiovyöhön kädenulottoville kiinnitettävä herkkupussi.

Me pakkauduimme Padasjoen satamassa maanantaiaamuna venetaksin kyytiin, kolme naista, yksi taapero ja yksi koira. Lisäksi samalla kyydillä saaren matkusti pariskunta, joka jäi sinne yhdeksi yöksi. Suunnitelmana oli kävellä seitsemän tunnin aikana Kelvenne saari päästä päähään. Matkaa kertyisi 8 km. Venetaksi jätti meidän saaren pohjoispäähän. Ensimmäiset eväät syötiin 200 metrin kävelyn jälkeen, kun istuimme ihailemaan maisemaa Likolahden nuotiopaikalle.



Kelventeessä on virallisia taukopaikkoja huusseineen ja nuotiopaikkoineen lähes kilometrin välein. Kävelimme kaikki ensimmäistä, mutta ei varmasti viimeistä, kertaa saareen päästä päähän. Polku on suurelta osin helppokulkuista, muutamia lyhyitä kivikkoisia välejä lukuunottamatta. Korkeuseroja löytyy jonkin verran, mutta nousuista osan pystyy välttämään valitsemalla rannassa kulkevan polun. 


Likolahden jälkeen saavuimme Kelventeen kuuluisalle hiekkarannalle Isohiedalle. Onhan se vaikuttava kokemus tupsahtaa yhtäkkiä sammaleisesta peikkometsästä upealle hiekkarannalle.

Karhunkämmenen tulipaikan jälkeen saavuimme rauhalliseen Koukunlahteen. Koukunlahdessa leiriytyminen on kielletty, mutta rauhallisen tauon viettoon paikka on, varsinkin aamupäivän auringon sinne paistaessa, täydellinen. Lahden suulla on paljon kiviä, joten isommalla veneellä tänne rantautuminen ei onnistu ja se selittää, miksi paikalla ei ollut yhtään venettä. Päätimme viettää täällä vähän pidemmän evästauon.


Evästauon jälkeen pienin retkeilijä nukahti päiväunille rinkkaan, joten kävelimme pidempiä taukoja pitämättä Nimettömän kautta Kyyränlahteen. Kyyränlahdessa hengähdimme hetken. Kieltämättä itsellä hiki valui, kun kannoin taaperoa ja päivän eväitä sekä muita retkivarusteita rinkassa. Rinkan paino vastasi varmaan viikon vaellukselle lähtevän rinkan painoa, kun seurueen muut jäsenet kävelivät kevyillä päivärepuilla. Tämä kävi kuitenkin hyvästä harjoituksesta syksyn retkiä ajatellen.

Marketista ostettu vaunujen hyttyssuoja venyy hyvin kantorinkan päälle kokovartalohyttyssuojaksi.

Kyyränlahdesta matka jatkui saaressa olevalle suppalammelle ja sieltä edelleen Hinttolanhiekalle. Suppalammelta saaren itärannalle laskeuduttua polku kulki aika rehevässä maastossa ja reissun ensimmäiset hyttyset hyökkäsivät kimppuun. Pikkumetsäläisellä oli mukavat oltavat rinkassa hyttysverkon suojissa, mutta me muut tihensimme askeleita, jotta pääsisimme pian takaisin kuiville mäntykankaille. Saaren eteläpäätä lähestyessä pääsimmekin taas nauttimaan upeista mäntykankaista harjun päällä. Kirkkosalmen tulipaikalle saavuimme vajaan kuuden tunnin patikoinnin päätteeksi. 

Suppalampi on jyrkkäreunaisen supan pohjalla.

Kirkkosalmella pulahdimme ensimmäisenä uimaan ja sitten nautimme vielä rauhassa eväitä. Ehdimme lepäillä Kirkkosalmessa vajaan tunnin ennen kuin venetaksi saapui meitä sovitusti hakemaan. Yhtään liikaa aikaa emme siis olleet patikkamatkaan varanneet. Jos matkalla haluaisi pitää uimataukoja tai antaa pienen lapsen itsekin kävellä enemmän, niin kannattaa varata aikaa kävelyyn ainakin seitsemän tuntia.

Päijänteen vesi oli viileän raikasta.
Suomen neito matkalla Jyväskylästä Lahteen.

Oli oikein mukava ja onnistunut retkipäivä. Pikkumetsäläisen kanssa on kyllä mukava retkeillä, kun hän viihtyy niin hyvin kantorinkassa ja tauoilla luontoa tutkaillen ja eväitä syöden. Hän tykkää myös kävellä itse ja olisi voinut kävellä pidempiäkin matkoja helppoja polkupätkiä, jos aikataulu olisi ollut vähän löysempi. Nyt totesin, että on parempi kävellä siirtymät reippaasti lapsi rinkan kyydissä ja viettää taukopaikoilla rauhassa aikaa.



maanantai 1. toukokuuta 2023

Omavaraisempaa elämää 2023: Kuulumisia kasvihuoneelta

 Aika herätellä blogi eloon pitkän hiljaisuuden jälkeen. Mitään erityistä syytä pitkään hiljaisuuteen ei ollut, aika on vaan mennyt kaikkeen muuhun. Instagramin puolelle olen melko aktiivisesti meidän perheen touhuja päivitellyt tauonkin aikana ja kannattaakin ottaa meidän tili @metsalaisten.elamaa seurantaan.

Päivittelen nyt meidän kevään kuulumisia omavaraisuuden osalta osallistumalla Suuntana omavaraisuus- blogisarjan kuukausi postaukseen. Tässä vuosien ajan pyörineessä sarjassa on ollut tarkoituksena kerätä omavaraisuutta blogissaan käsittelevät yhteen ja kirjoittaa aina jokaisen kuun maanantaina yhteisestä aiheesta tai vähän aiheen vierestäkin. Tärkeimpänä, että tekstin lopusta löytyy linkit mukana oleviin muihin blogeihin ja näin ollen te lukijat saatte kattavan paketin mielenkiintoista luettavaa. Postauksia yhteenkokoavat ja meitä muita bloggaajia luotsaavat Tsajut- blogin Satu ja Korkeala- blogin Heikki.


Palasimme kaksi viikkoa sitten Inarin mökiltä ja nyt kevät työt kotona ovat lähteneet täyteen käyntiin. Esikasvatus on maltillista, vain tomaattia, kesäkurpitsaa ja avomaankurkkua. Olen monena vuonna kylvänyt kesäkurpitsan ja avomaankurkun siemenet suoraan ulos kasvupaikalle, mutta nyt päätin muutaman taimen myös esikasvattaa, jos niistä saisi satoa nopeammin.


Tomaatin taimia sain myös naapurin ammattiviljelijältä ja niissä on jo raakileita. En ole niitä uskaltanut istuttaa vielä kasvihuoneeseen vaan kannan ne aina yöksi sisälle pihasaunaan. Toivottavasti yöpakkaset olisivat nopeasti ohi ja saisin taimet kasvihuoneeseen pysyvästi.


Meillä on aika pieni kasvihuone ja kasvatan siellä lähinnä tomaattia. Hyödynnän sitä myös salaatin kasvatuksessa keväällä ja ensimmäinen salaattikylvö on tehty viikko sitten. Kylvän pienen pätkän salaattia säännöllisin väliajoin kevään ja kesän aikana niin, että kasvihuoneessa olisi aina salaattia tarjolla.


Puutarhan ja kasvimaan osalta tässä ollaan muuten vähän odottavalla kannalla. Odotetaan että kevät etenee vähän pidemmälle ennen kuin kasvimaalle kylvöt aloitetaan.

Kalastamaan tekisi mieli, mutta saimme veneen tervattua vasta viikonloppuna, joten on odoteltava sen kuivumista. Talviverkot pitivät meidät hyvin kalaruuissa kiinni talven ajan, mutta nyt on ollut taukoa tuoreen kalan syönnistä. Tosin viikonloppuna naapuri toi pari kuhaa meillekin, kun hän oli veneensä jo vesille saanut ja verkot pyyntiin. 

Yöpakkasia lupailee sääennuste tälle viikolle, joten jatkamme tomaatin taimien kantamista edestakaisin kasvihuoneen ja saunan välillä. 


Kurkkaa linkeistä muiden omavaraisuusbloggareiden kevään kuulumisia.

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/onnellinen-omavaraistelija-suuntana-omavaraisuus-toukokuu-2023

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/toukokuu2023/


Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/05/suuntanaomavaraisuus-toukokuu-2023.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/05/varakasvihuone.html

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/05/mita-muut-ajattelevat-touhuistani.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/05/suorakylvot-kasvimaalle-omavaraisuus.html


Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-5

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/05/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-5.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/onni-omavaraisuudessa-ja-suorakylvön-salat

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/05/01/toukokiireita-unelmieni-tiluksilla/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17190


Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suunatana-omavaraisuus-23-kylvo-ja-onnellisuus/

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/suorakylvoja-ja-onnellisuutta-omavaraisuudesta-suuntana-omavaraisuus/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/05/unelmana-omavaraisempi-elama.html


Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/05/01/toukokuu-23-suorakylvot-ja-onni/


maanantai 6. kesäkuuta 2022

Omavaraisempaa elämää 2022 osa 2

Kesäkuun ensimmäinen maanantai ja sehän tarkoittaa Suuntana omavaraisuus-postausta. Tällä kertaa puhutaan meille läheisestä aiheesta eli metsänantimista. Meidän omavaraisuuden kulmakivi on nimenomaan metsästä ja luonnosta kerättävät, kalastettava ja metsästettävä ravinto. Kuinka paljon sinä hyödynnät metsien tarjoamaa ilmaista ruokaa? Marjoja, sieniä ja villiyrttejä?
Pieni metsäläinen tutkii tulevaa mustikkasatoa.

Meillä kerätään metsämarjoja aina niin paljon, että varmasti riittävät koko vuodeksi mielellään vähän ylikin, jos sattuu seuraavaksi katovuosi. Eniten kerätään mustikoita, villivadelmia ja puolukoita. Hillojakin, jos satutaan sopivaan aikaan olemaan Inarin mökillä.
Mustikka kukkii parhaillaan ja osassa varvuista on jo raakileitakin. Sadosta näyttäisi tulevan hyvä, jos kesällä saadaan sopivasti sadetta. Nykyisen avohakkuisiin perustuvan metsätalouden ainoa hyvä puoli on se, että vadelmapaikoista ei ole pulaa.
Marjoja käytämme paljon sellaisenaan puuron päällä ja jugurtin seassa. Keittelen myös usein marjakiisseliä ja toki leivon piirakoita tai muffinsseja. Jos on oikein hyvä marjavuosi, niin keitän myös hilloa. Pikkuneidille marjat maistuvat myös hyvin puuron seassa ja maistelututissa. Toivottavasti maistuvat myös jatkossa ja päästään yhdessä marjastusretkille.
Vadelmapuskissa vyölaukkuämpäri on hyvä apuväline.

Marjojen lisäksi keräämme toki sieniä. Lähinnä tuttuja ja turvallisia kanttarelleja, suppilovahveroita, torvisieniä ja rouskuja. Sieniä pitäisi opetella tunnistamaan enemmän. Viime syksynä keräilin suppilovahveroita lähinnä metsäautoteiden läheisyydestä samalla, kun kuukauden ikäinen vauva nukkui vaunuissa. Onneksi sattui sellainen syksy, että suppilovahveroita oli valtavasti jokapaikassa. Ensi syksynä voidaankin tehdä sienestysreissuja syvemmälle metsään tyttö kantorinkassa.
Menkää metsään ja hyödyntäkää mahtavat marjo- ja sienisadot, joita Suomen luonto tarjoaa.

Marjojen kypsymistä odotellessa voi kuitenkin ensi lukea sarjan muiden bloggaajien ajatuksia metsänantimista.

Kasvuvyöhyke 1
Jovela

Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa, tontti ja lupa

Sarin puutarhat

Kasvuvyöhyke 3
Tsajut

Evil Dressmarker

Villa Varmo

Pilkkeitä Pilpalasta

Rakkautta ja maanantimia

Varmuusvara

Kasvuvyöhyke 4
Puutarhahetki

Korkeala

Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Omavaraisempaa elämää 2022 osa 1

Hei, pitkästä aikaa. Blogi on ollut tauolla lähes vuoden ja tänä aika meidän perhe on kasvanut pienellä tytöllä. Ajankäyttö mullistui perheenlisäyksen myötä ja blogille ei aikaa löytynyt. Mutta yritetään nyt pikkuhiljaa herätellä blogia unilta. Mikäpä sen mukavampi tapa palata tauolta kuin osallistua Suuntana omavaraisuus -sarjan yhteiskirjoitukseen. Sarjassa omavaraisuusbloggaajat kirjoittavat yhteisesti sovitusta teemasta kukin tyylillään kuukauden ensimmäisenä maanantaina.

Omavaraisuus onkin nyt ajankohtaisempaa kuin pitkään aikaan. Niin kotitalouksien kuin koko Suomen omavaraisuus. Pelkästään ruoan hinnannousu kannustaa tuottamaan edes pienen osan ruoasta itse. Suuntana omavaraisuus-sarjan blogeista löytyy valtavasti tietoa, vinkkejä ja kokemuksia omavaraisemmasta elämästä. Kannattaa lukea ja ottaa vinkkejä omaan käyttöön.
Pitkän tauon jälkeen on varmasti pieni esittely paikallaan. Perheeseemme kuulu minun lisäkseni mieheni ja puolivuotias tyttäremme. Touhuissa mukana myös pohjanpystykorva Pihka. Asumme lähes satavuotiaassa talossa pienessä maalaiskylässä Päijät-Hämeen luoteisnurkassa. Vietämme lisäksi pari kuukautta vuodesta mökillämme Inarissa. Mökiltä käsin kirjoitan nyt tätäkin. Omavaraistelussa olemme sellaisia metsästäjä-keräilijöitä. Metsästämme, kalastamme ja keräämme metsästä marjat ja sienet. Kotona meillä on toki pieni kasvimaa, kasvihuone ja marjapensaita. Lihan ja kalan suhteen olemme melko omavaraisia ja marjoja tai sieniä en osta kaupasta koskaan.
Talviverkkoja kokemassa.

Suuntana omavaraisuus -sarjan yhteisenä teemana on tällä kertaa kotieläinten pidon se ikävin puoli, teurastus. Miten tähän pitää varautua ja valmistautua jo siinä vaiheessa, kun harkitsee kotieläinten ottoa omille tiluksille.

Meillä ei kotieläimiä ole, joten omakohtaista kokemusta sellaisen eläimen lopettamisesta, johon olisi muodostunut tunneside, ei ole. Metsästyksessä tilanne on aika erilainen, vaikka siinäkin on toki kyse elävän eläimen tappamisesta. Minä en ole tätäkään itse kokenut vaan tähän asti isäntä on hoitanut liipasimesta vetämisen. Minä olen tullut työhön mukaan vasta siinä vaiheessa, kun eläin on jo hengetön.
Tässä vaiheessa minäkin olen usein mukana. Kiskomassa saalista metsästä lähimmälle tielle.

Laukauksen jälkeen se työ vasta alkaan ennen kuin lihat ovat siisteissä vakuumipaketeissa pakastimessa. Tämä työ on samanlaista oli kyseessä sitten lammas, lehmä, hirvi tai peura. Jokaisen lihaa syövän henkilön olisi joskus hyvä olla tätä työtä tekemässä. Silloin arvostus kaupasta ostettua jauhelihapakettia kohtaan olisi paljon suurempi. Ainakin itse ajattelen usein jauhelihapakettia pakastimesta ottaessani ja siitä ruokaa laittaessani sitä, kuinka monta tuntia sen eteen on tehty työtä. Riistalihaa syödessä sentään säästyy eläimen kasvattamiseen menevältä työltä, ajalta ja rahalta. Silti tunteja kuluu melkoinen määrä ennen kuin peura on suolistettu, nyljetty, riiputettu, paloiteltu, leikattu paistit ja fileet, jauhettu jauhelihat, sahattu luut sopiviksi keittoluiksi, vakumoitu lihat ja lopuksi ihmiselle kelpaamattomat palat jauhettu koiralle jauhelihaksi. 
Me kuulumme paikalliseen metsästysseuraan, jolla on hyvät tilat lihojen käsittelyyn. On iso kylmiö, suuret leikkuulaudat, teollisuusvakuumikone ja iso lihamylly. Kauriin ja peuran vasan olemme joskus paloitelleet kotona pirtin pöydällä, mutta isomman eläimen kanssa se olisi hankalaa. Pieni lihamylly meiltä löytyy, jolla jauhamme enimmäkseen kaloja. Myös kotitalouksille tarkoitettu vakuumikone löytyy, mutta nopeammin ja paremmin vakuumiin saa seuran koneella. 
Useita tunteja myöhemmin peura on paloiteltu siisteihin vakuumipusseihin.

Metsästysseuran kylmiötä käyttävät joskus myös lähiseudun maitotilalliset ja karjankasvattajat, jos joutuvat lehmän hätäteurastamaan kesähelteillä. Näin liha saadaan ihmisravinnoksi näissäkin tapauksissa. Kannattaakin kysellä paikallisilta metsästysseuroilta saisiko heidän kylmiöitään ja lihankäsittelytilojaan käyttää vaikka maksua vastaan, jos esimerkiksi hätäteurastus tilanne tulee eteen. Harvalla harrastuksenaan muutamaan lammasta pitävällä on itsellään sellaisia kylmiötä, johon ruhon saisi, jos lampaan joutuu lopettamaan heinäkuun helteillä. Muutenkin yllättäviä lopetustilanteita (eläin loukkaantuu vakavasti) varten kannattaa muutaman metsästäjän puhelinnumero tallentaa ja keskustella tietysti etukäteen heidän kanssaan, saako soittaa apuun. Jos siis itsellä ei ole taitoa ja aseita eläimen lopetukseen. Meillä ihmisillä on kuitenkin velvollisuus päästää eläin nopeasti tuskistaan, jos eläintä ei voida pelastaa. Oli sitten kyseessä lammas, hevonen, kana tai loukkaantunut villieläin.

Meillä tosiaan syödään lihaa ja se on suurimmaksi osaksi hirveä ja peuraa. Silloin tällöin pienriistaa kuten kyyhkyjä, metsäkanalintuja tai jäniksiä. Kaupasta ostamme kuitenkin leivän päälle leikkeleitä ja makkaroita. Tässä olisi parantamisen varaa omavaraisuuden osalta. Täytyisi opetella palvaamaan lihaa leikkeleeksi ja miksei makkaran tekoa voisi opetella. Myös erilaisia kalasäilykkeitä olisi tehtävä jatkossa enemmän ja korvata näillä kaupasta ostetut leivänpäälliset. Tässä tavoitetta tulevaisuudelle.

Nyt me jatkamme Lapin kevät hangista nauttimisesta, pilkkimisestä ilman saalistavoitteita ja keräämme energiaa alkavaa kasvukautta varten.

Lopuksi vielä linkit muihin sarjaan osallistuviin blogeihin kasvuvyöhykkeittäin.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

Kakskulma

Multavarpaan maailma

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Kohti laadukkaampaa elämää

Villa Varmo

Luomulaakso

Sanni ja farmi

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala

Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo