maanantai 11. marraskuuta 2019

Pärekoppakurssilla

Lauantaiaamuna heräsin virkeänä ennen seitsemää ja nousin keräilemään puukkoja, hanskoja ja muita tarvikkeita kasaa. Työaamuina väsyttää aina tuhottomasti, mutta nyt oli tiedossa niin mielenkiintoista ohjelmaa, että mieli oli virkeä heti aamusta. Luvassa oli kaksi kokonaista päivää pärekoppien ihmeellisessä maailmassa.
Löysin pärekoppakurssin Valkeakoski-opiston kurssitarjonnasta syksyllä ja hetkeäkään miettimättä ilmoittauduin mukaan. Kiinnostus perinteisiä kädentaitoja kohtaan kasvaa vuosi vuodelta ja nyt löytyi sopiva kurssi yhden taidon oppimiseen ja vielä läheltä kotia naapurikunnan puolelta. Kurssille pakkasin mukaan kolme erikokoista puukkoa, sivuleikkurit ja viiltosuojahanskat. Puukot olin teroituttanut naapurin kyläsepällä aiemmin viikolla.
Pärekopan valmistusta olen kerran päässyt seuraamaan perinnepäivillä ja homma näytti mielenkiintoiselta ja helpolta. Kaikki työt näyttää helpolta, kun sitä ammattilainen tekee. No kurssipäivän ensimmäiset tunnit kyllä palauttivat todellisuuteen, päreiden kiskonta ei todellakaan ole helppoa, jos sitä ei osaa.
Opettajamme oli pärepuun käynyt kaatamassa edellisviikolla ja halkonut sen ns. sälepuiksi. Ne ovat vähän niin kuin kakkuviipaleita tukkipöllistä. Aivan sydänpuuta ei käytetä, mutta rungon reunoilta halotaan säleet. Pärepuu kaadetaan puun ollessa levossa eli marras-maaliskuussa ja erityisen tärkeää on pitää puu kosteana kokoajan. Se saa kuivaa ensimmäisen kerran vasta valmiina pärekoppana. Pärepuupöllejä voi varastoida vuosiksi esimerkiksi järveen tai ammeeseen, kunhan pysyvät veden alla kokoajan. Talvella niitä voi säilyttää myös lumihangessa. Perinnekäsityökirjasta luin pärepuun kaatamiseen vielä mielenkiintoisen yksityiskohdan. Entisaikaan uskottiin, että pärepuu täytyy metsässä kaataa latva kotiin päin, muuten puuta ei saa keskeltä halki.

Me pääsimme siis aloittamaan päreiden teon säleistä. Käytännössä homma eteni niin, että säle halkaistiin (syiden suuntaisesti) puolikai ja nämä taas puoliksi jne. kunnes lopputuloksena oli noin 1 mm paksuisia päreitä. Ensimmäiset halkaisut vaativat yllättävän paljon voimaa, viimeiset, lopullisen päreen, vetämiset taas kärsivällisyyttä, rauhallista vetämistä ja tuntumaa puuhun.
Ensimmäisten päreiden kiskonta tuntui tuskastuttavan vaikelta ja päreet katkeilivat liian aikaisin, niistä tuli toisesta päästä paksuja ja toisestä päästä seitin ohuita tai muuten vaan käyttökelvottomia. Mutta pikkuhiljaa homma alkoi sujua ja oli mahtavaa huomata, että oppi lukemaan puuta ja ohjailemaan päreen repeämistä. Onnistumisen elämyksiä tuli jokaisen onnistuneen päreen myötä.
Koko ensimmäinen kurssipäivä meni päreiden kiskonnassa. Päivän lopuksi jätesäkissä oli valmiita päreitä arviolta yhteen koppaan. Tavoitteena oli tehdä edes 20 cm x 30 cm kokoinen koppa. Siihen tarvittiin n. 15 pärettä, riippuen vähän päreiden leveydestä.
Sunnuntai aamuna tein vielä muutaman pitkän päreen lisää ja sitten pääsin kopan kokoamiseen. Kopan punonta aloitetaan sommittelemalla päreet jakkaran päälle ja sitten pujottelemalla pohja valmiiksi. Tärkeää on varmistaa, että päreet ovat oikein päin ns. mahapuoli eli sydänpuupuoli ylöspäin.
Laudan avulla pystypäreet taitetaan ylöspäin. Tämä vaihe tuntui hurjalta, että miten päre kestää 90 asteen taitoksen, mutta kyllä se kestää, jos päre on tarpeeksi ohut ja se ei ole päässyt kuivumaan. Koska teimme töitä sisällä, niin oli erityisen tärkeää huolehtia etteivät päreet pääse kuivumaan missään vaiheessa. Säilytimme päreitä jätesäkeissä, joihin suihkutimme vettä suihkepullolla. Myös keskeneräistä työtä piti suihkutella säännöllisesti.
Korin ensimmäiseen vaakakerrokseen taitettiin myös ihan 90 asteen kulmat ja se sidottiin narulla suorakaiteen muotoiseksi. Seuraaviin kerroksiin ei enää taitoksia tehty vaan ne pujoteltiin suoraan pystypäreiden väliin. Näin koppaan tulee luonnollinen pyöreä muoto. Alimmainen kerros on syytä saada hyvin pohjaan kiinni, jotta kopasta tulee kestävä. Tämä tehdään puukalikalla pieksemällä.

Työn päätteleminen oli aikaa vievä vaihe. Pystypäreet pääteltiin vaakatasoon tulevien ns. ulko- ja sisäpäreen avulla. Pärekopassa on siis aina ylimmäisessä vaakapärekierroksessa kolme vaakapärettä päällekäin ja siellä välissä pystypäre kaksinkerroin, yhteensä siis viisi pärekerrosta. Tässä vaiheessa viimeistään liian paksut päreet aiheuttavat harmaita hiuksia. Lopuksi tehdään vielä viimeistelyä mm. katkotaan liian pitkiä päreitä.
Sain ensimmäisen kopan kasaan jo ennen ruokatuntia ja omaan jätesäkkiin tehdyn inventaarion jälkeen totesin päreiden riittävän vielä toiseen koppaan. Tämä olikin loistavan homma jo senkin takia, että sain toisen kopan kanssa heti muistella itsenäisesti juuri oppimaani ja sainkin sen kasattua käytännössä ilman opettajan apua. Luulen, että tämän jälkeen muistan paljon paremmin punonnan kuin että olisin ehtinyt tehdä vain yhden kopan opettajan suurella avustuksella.
Ensimmäinen koppa oli perinteinen kauppakori tyylinen. Ja siihen tein vielä koivunoksasta kiertämällä kantokahvan.
Toisesta kopasta tuli tällainen korkea pyöreä.
Rakkautta ja maanantimia -blogin väki oli myös samalla kurssilla, joten kannattaa käydä lukemassa myös heidän kokemuksia kurssista. Omavaraisbloggaajista myös Harmaan torpan emäntä oli pärekoppakurssilla käynyt lähiaikoina ja hänen blogistansa löytyy myös havainnollistavat videot. Kaikki olemme olleet kokeneen kopantekijä Raija Tiivan opetuksessa.

Innostuin kyllä näistä päretöistä oikein kunnolla. Täytyy käydä lisää kursseja ja ehkä uskaltautua itsekin kaatamaan pärepuu ja tekemään työ ihan alusta asti. Olen jo aiemmin ollut ahkera pärekoppien käyttäjä. Koppa kulkee mukana niin sienimetsällä kuin kauppareissuillakin ja koppaan pakataan kesällä pyyhkeet ja saunajuomat, kun lähdetään mökille saunaan. Jatkossa aion kulkea ylpeästi itse tehty pärekoppa käsivarrella!

Emäntä


maanantai 4. marraskuuta 2019

Omavaraisempaa elämää 2019 osa 8

Kuukauden ensimmäinen maanantai ja Suuntana omavaraisuus-sarjan aika. Tänään me sarjaan osallistuvat bloggajat olemme kaivaneet esiin keväällä tehdyt listat tavoitteista omavaraisuuden saralla ja katsoneet, että kuinka tavoitteet ovat toteutuneet.

Kasvimaalla viimeiset yhdeksän kuukautta ovat näyttäneet tältä; kierros on tehty.


Kaikenlaista sitä itsekin listasi nyt päättyneen kasvukauden tavoitteeksi, joten katsotaanpa kuinka kävi.

1. Marjametsästä enemmän satoa

Ensimmäinen tavoite oli kerätä enemmän metsämarjoja. No mustikka vuosi oli vähintään yhtä huono kuin edellinen, mutta 10 lirtaa mustikkaa onnistuttiin keräämään. Villivadelmasato sen sijaan oli loistava ja viihdyinkin vadelmapuskissa niin, että 13 lirtaa kertyi pakastimeen. Hilloja emme keränneet ollenkaan, koska eivät kypsyneet lomamme aikana Inarissa. Puolukoita keräsin vajaan ämpärillisen syksyllä Inarissa.

Tavoite kerätä enemmän marjoja ei toteutunut, mutta tälläkin sadolla on kyllä omavaraisuus marjojen osalta turvattu. Varsinkin kun metsämarjasatoa täydentään puutarhasta saadut viinimarjat.

2. Kesäkalastus aktiivisemmaksi

Tämä tavoite ei toteutunut. Meillä ei vaan näköjään ole kesällä aikaa kalastaa. Toki kävimme muutaman kerran uistelemassa ja muikkuverkotkin olivat elokuussa muutamana yönä järvessä. Teimme jopa pienen kokeilun muikkusäilykettä. Oikein hyvää tuli, joten on sääli että emme ehtineet enempää kalastaa. Kuukauden Inarin loma syksyllä toki verotti potenttiaalista kalastusaikaa.

Nyt odotellaan järven jäätymistä, jotta päästään talviverkoille.

3. Oma pizzamauste

Tämän tavoitteen toteuttumiselle oli hyvät edellytykset, mutta lopputuloksena on purkillinen kuivattua mäkimeiramia. Kasvatin basilikaa siemenestä asti ja ne kasvoivat hyvin, mutta en käyttänyt niitä. En tuoreena, enkä kuivannut. En osaa sanoa, miksi näin tapahtui. Ei vaan ollut muka aikaa ja aina oli jotain tärkeämpää kuivurissa.

4. Kasvimaalle varmoja valintoja

Kasvimaalla oli porkkanaa, punajuurta, purjoa, puna- ja keltasipulia, tilliä, salaattia, kesäkurpitsaa sekä kehäkukkaa. Sato onnistui ihan hyvin, purjoa lukuunottamatta. Perunaa ei ollut ollenkaan, mutta ensi keväänä istutan kyllä taas vähän perunaakin. Tavoite siis täyttyi, mitään "turhaa" en viljellyt.

5. Avomaankurkun viljelyn lisääminen

Tavoitteena oli viljellä avomaankurkkua niin paljon, että sitä riittää myös säilöttäväksi ja tämä tavoite onnistui. Suolakurkkuviipaleita ja kurkkusalaattia on monta purkkia kellarissa talven varalle.

6. Kellarin kunnostus ja käytön lisääminen

No kellarille ei tullut sitten tehtyä yhtään mitään. Meidän maakellari on siis ihan toimiva ja käytössä oleva, mutta tavoitteena oli sitä vähän siistiä, maalata seiniä yms. Ehkä ensi kesänä sitten. Naapurista ostetut perunat ovat kellarissa ja hilloja myös.

7. Uusien sienien opettelu

Ei toteutunut. Vanhastaan tutuista sienistäkin jäi suurin osa keräämättä. Vain kanttarelleja ja suppilovahveroita keräsin, näistäkin vain suppiksia säilöttäväksi asti.

8. Kasvihuone

Pitkäaikainen haave jota en ihan tosissani ajatellut vielä tällä kasvukaudella toteuttaa, mutta niin vain kävi että keväällä kasvihuone pihaan nousi. Tomaattisato oli ensikertalaiselle hyvä, tosin siinä auttoi hurjasti naapurin ammattiviljelylijältä saadut taimet, jotka ensimmäiset kypsät tomaatit tuottivat jo juhannuksen aikoihin. Itse kasvatetut taimetkin loppukesästä antoivat ihan hyvin satoa. Muutamia kasvihuonekurkkuja saatiin syödä, mutta paprikat eivät kypsyneet ikinä.


9. Sadeveden talteenotto

Oli tarkoitus lisätä sadenveden talteenottoa, mutta yhdellä tynnyrillä mentiin tämäkin kesä. Jossain vaiheessa hetkeksi vesi loppui ja joutui taas raahaan järvestä kasvihuoneen kasteluvettä. Ensi kesänä viritän sen toisenkin tynnyrin. Talvikin pääsi yllättämään sadeveden kerääjän ja tynnyri ehti jäätyä. Onneksi jään sai hakattua vielä rikki ja tynnyrin tyhjennettyä.

Kaiken kaikkiaan kohtuullisesti onnistunut kasvukausi. Mikään osa-alue ei tuottanut suurta pettymystä ja hyviäkin satoja tuli niin kasvimaalta kuin metsästäkin. Satoa on säilöttynä pakastimessa, kellarissa ja kuivattuna purkeissa.

Omavaraisuuden osalta talvi jatkuu metsästyksen merkeissä, hirvijahti on vasta puolessa välissä saaliin osalta ja peurajahti ei ole kunnolla vielä alkanutkaan.. Kunhan järvi jäätyy, niin päästään taas säännöllisen kalastuksen pariin. Toisin sanoen kasvisten osalta satokausi on ohi, mutta lihan ja kalan osalta vasta kunnolla alkamassa.

Tämä oli Suuntana omavaraisuus- sarjan viimeinen osa, mutta ei hätää sarja jatkuu uudella kaudella ehkä jo tammikuussa ja silloin katseet käännetään jo seuraavaan kasvukauteen.

Kiitos kaikille sarjaa seuranneille lukijoille! Jos haluat lukea koko sarjan, niin tässä suorat linkit aiempiin kirjoituksiin.

Omavaraisempaa elämää osa 1
Omavaraisempaa elämää osa 2
Omavaraisempaa elämää osa 3
Omavaraisempaa elämää osa 4
Omavaraisempaa elämää osa 5
Omavaraisempaa elämää osa 6
Omavaraisempaa elämää osa 7
Omavaraisempaa elämää osa 8

Tässä vielä linkit sarjaan osallistuviin blogeihin. Käy lukemassa, miten muilla on tavoitteet toteutuneet.

Tsajut
https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-10/

Jovelan talopäiväkirja
omavarainen.fi/l/talvisaapuu

Harmaa torppa
https://www.harmaatorppa.fi/2019/11/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-10.html

Puutarha hetki
https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/11/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Sarin puutarhat
https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/11/mita-opimme-tasta-vuodesta-omavaraisuus.html

Palokankaan pientila
https://palokankaanpientila.blogspot.com/2019/11/satokausi-purkkiin.html

Torpan tyttö
http://torpantytto.com/2019/11/04/miten-onnistui-omavaraisuus-2019/

Sorakukka
http://www.sorakukka.fi/?p=880

Rakkautta ja maanantimia
https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/11/omavaraistelevaa-elamaa-osa-10.html

Caramellia
https://caramellia.fi/marraskuun-kuulumiset/

Kohti laadukkaampaa elämää
https://varmuusvara.blogspot.com/2019/11/suuntana-omavaraisuus-10.html

Korkeala
https://www.korkeala.fi/?p=2927

Riippumattomammaksi
https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/11/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html

Vehkosuo
https://vehkosuo.blogspot.com/2019/11/tyo-tekijaansa-kiittaa.html

Pienenpieni farmi
https://pienenpienifarmi.com/?p=901

Laura eli Javis
https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/11/04/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-10-loppu-slut

maanantai 28. lokakuuta 2019

Viimeiset sadonkorjuut

Sääennusteet lupailivat lumisadetta ja pakkasta tälle viikolle, joten viikonlopun ohjelmassa oli viimeiset sadonkorjuut. Lisäksi perjantaiyönä riehunut myrsky oli vihdoin pudottanut kaikki lehdet koivuista, joten haravaankin täytyi taas tarttua.
Tärkein sadonkorjuu oli maa-artisokkien nostaminen. Siinä sitä olikin kuokkimista ennen kuin kaikki mukulat olivat maanpinnalla. Maa-artisokat olivat koko kesän vailla minkäänlaista hoitoa, en harventanut enkä kitkenyt, mutta hyvin olivat mukuloita kasvattaneet. Aivan tarpeeksi meidän tarpeisiin ja sai niitä jakaa vähän kylällekin.
Onneksi sain vanhempani apuun, isännän ollessa hirvimetsällä. Pihkaakin yritin valjastaa kaivuu avuksi, mutta kuopat ei ihan oikeaan kohtaa pellossa syntyneet.
Lajittelimme isommat mukulat erikseen ja pienet otin talteen siemenmukuloiksi.
Isäni muokkasi pellon puutarhajyrsimellä ja sitten istutimme mukulat maahan. Maa-artisokan voi hyvin istuttaa jo syksyllä, talvehtii hyvin pellossa. Istuttaminen suoritettiin aivan samalla tavalla kuin perunan istuttaminen. Sahralla vaot, mukulat vakoon ja sahralla vaot peittoon.
Sunnuntaina kävin vielä sienimetsässä keräämässä suppilovahveroita. Sieniä tuntui löytyvän parhaiten koko syksynä, mutta jäätyvät sormet pakottivat pois metsästä vajaan kopan kanssa. Oikein hyvä suppissato on tänäkin vuonna saatu.
Olihan minulla purjotkin vielä pellossa, mutta purjosadosta ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa.
Nyt on hyvä mieli, että sadonkorjuu on tehty ja muutkin syystyöt siihen malliin, että talvi saa tulla. Vielä ei ole lunta muutamaa hiutaletta enempää näkynyt, mutta pakkasta on yöllä ollut.

Emäntä

maanantai 14. lokakuuta 2019

Omavaraistelija lähti kesken satokauden kuukaudeksi Inariin

Kuukausi sitten auto oli pakattu ääriään myöten täyteen ja nokka suunnattu kohti pohjoista. Olimme lähdössä kuukaudeksi Inarin mökille. Kyllä, kuukaudeksi pois kotoa kesken satokauden. Mitä ne tällaiset omavaraistelijat oikein on? Tätä mietin vähän itsekin ja surin jo etukäteen ohi menevää sienikautta. Toisaalta edessä olisi hieno kuukausi Lapissa.

Ennen reissua säilöin satoa talteen kuin viimeistä päivää. Tein etikkapunajuuria, keitin tomaattikastiketta, keräsin kanttarelleja, kuivasin kehäkukkia vaikken tiedä mitä niillä teen. Myös muutama sata rapua keitettiin pakkaamisen lomassa pakastimeen, kun rapujuhlia ei siinä kiireessä ehditty pitää. Viimeisenä aamuna keräsin vielä mukaan kasvihuoneesta kaikki kypsät tai edes melkein kypsät tomaatit, kurkut ja paprikat sekä pesin porkkanoita matkaevääksi.

Loppujen lopuksi peltoon ei jäänyt kuin porkkanat, purjot ja maa-artisokat. Lisäksi kasvihuoneeseen jäi melko paljon tomaatin raakileita ja avomaankurkutkin olisivat tehneet vielä jonkin verran satoa. Tiesin, että hukkaan nämäkään eivät mene, vaan vanhempani kyllä hyödyntävät kypsyvät tomaatit ja kurkut.

Mökille päästyämme ei etelään jäänyttä satoa enää harmiteltu vaan nautittiin kuukausi siitä, mitä Lapin luonto tarjoaa. Suurin syy kuukauden Lapin reissuun näin syksyllä, oli Pihka koiramme. Ajatus oli metsästää Pihkan kanssa mahdollisimman paljon. Isännällä oli lomaa koko aika, mutta minä jouduin välillä tekemään myös töitä. Onneksi etätyöt onnistuivat myös mökiltä.
Useana päivänä pääsin kuitenkin mukaan erämaaretkille. Hienoja hetkiä upeissa maisemissa. Eikä metsältä aina tyhjin käsin mökille palattu.

Sen verran talvivarastoa kartutin reissulla, että puolukoita keräsin ehkä 10 litraa. Osan keitin mökillä hilloksi, osan pakastin kokonaisena.
Kalastettiinkin sen verran, että reissun kalaruuat oli turvattu.
Kuukauden aikana saatiin kokea syksyn ensimmäiset pakkasaamut, ensilumi ja revontulia. Kannatti lähteä ja varmasti lähdemme ensi syksynäkin, jos se suinkin on mahdollista, jääkööt vaan porkkanat peltoon.
Kuinka peltoon jääneen sadon sitten kävi? Reissun aikana äitini oli nostanut porkkanat maasta, säilönyt osan kellariin ja osan keittänyt ja soseuttanut pakastimeen. Mahtavaa talonmies palvelua!  Maa-artisokat sekä purjot ovat sen sijaan pellossa edelleen vaikka olemme jo viikon verran olleet kotona. Tällä viikolla täytyy tämän sadon kimppuun käydä.

Mikä parasta, en sittenkään menettänyt sienikautta vaan metsät ovat vielä täynnä suppilovahveroita. Niitä on useampana iltana tullut kerättyä ja tänään jatketaan.

Emäntä