Päiväretki Päijänteen kansallispuistoon

Päijänteen kansallispuisto sijaitsee kotikunnassamme ja ehkä siksi siellä tulee käytyä hävettävän harvoin. Olinkin heti innostunut, kun mökkinaapuri ehdotti päiväretkeä Kelventeeseen. Heinäkuussa Kelventeeseen pääsee reittialuksella, mutta jos saaressa haluaa viettää vähän pidemmän päivän on vaihtoehtoina venetaksi tai joku oma vesikulkuneuvo. Reittialuksella kulkeminen sopii hyvin yhden yön retkien tekoon.

Päiväretkelle pakkasin mukaan eväitä (pieneen kylmälaukkuun), varavaatteet, kuoritakin, uimapuvut, ohuen pyyhkeen, vaippoja, kosteuspyyhkeitä ja wc-paperia, aurinkorasvaa, puukon, tulitikut ja ensiaputarvikkeita. Lisäksi hyttysverkko kantorinkkaan ja matkatyyny rinkassa nukuttavia päiväunia varten. Nämä kaikki sain mahdutettua kantorinkan alataskuun ja ulkopuolella roikkuvaan kanoottisäkkiin (wc-paperi ja vaipat). Lisäksi venematkalle lähtivät omat pelastusliivit.

Eväiksi otettiin pitsaa, Onni-puuro, smoothiepusseja, välipalapatukoita ja karkkia sekä kuvasta puuttuvat croisantit ja muffinssit.

Rinkan lantiovyöhön kädenulottoville kiinnitettävä herkkupussi.

Me pakkauduimme Padasjoen satamassa maanantaiaamuna venetaksin kyytiin, kolme naista, yksi taapero ja yksi koira. Lisäksi samalla kyydillä saaren matkusti pariskunta, joka jäi sinne yhdeksi yöksi. Suunnitelmana oli kävellä seitsemän tunnin aikana Kelvenne saari päästä päähään. Matkaa kertyisi 8 km. Venetaksi jätti meidän saaren pohjoispäähän. Ensimmäiset eväät syötiin 200 metrin kävelyn jälkeen, kun istuimme ihailemaan maisemaa Likolahden nuotiopaikalle.

Kelventeessä on virallisia taukopaikkoja huusseineen ja nuotiopaikkoineen lähes kilometrin välein. Kävelimme kaikki ensimmäistä, mutta ei varmasti viimeistä, kertaa saareen päästä päähän. Polku on suurelta osin helppokulkuista, muutamia lyhyitä kivikkoisia välejä lukuunottamatta. Korkeuseroja löytyy jonkin verran, mutta nousuista osan pystyy välttämään valitsemalla rannassa kulkevan polun. 

Likolahden jälkeen saavuimme Kelventeen kuuluisalle hiekkarannalle Isohiedalle. Onhan se vaikuttava kokemus tupsahtaa yhtäkkiä sammaleisesta peikkometsästä upealle hiekkarannalle.

Karhunkämmenen tulipaikan jälkeen saavuimme rauhalliseen Koukunlahteen. Koukunlahdessa leiriytyminen on kielletty, mutta rauhallisen tauon viettoon paikka on, varsinkin aamupäivän auringon sinne paistaessa, täydellinen. Lahden suulla on paljon kiviä, joten isommalla veneellä tänne rantautuminen ei onnistu ja se selittää, miksi paikalla ei ollut yhtään venettä. Päätimme viettää täällä vähän pidemmän evästauon.

Evästauon jälkeen pienin retkeilijä nukahti päiväunille rinkkaan, joten kävelimme pidempiä taukoja pitämättä Nimettömän kautta Kyyränlahteen. Kyyränlahdessa hengähdimme hetken. Kieltämättä itsellä hiki valui, kun kannoin taaperoa ja päivän eväitä sekä muita retkivarusteita rinkassa. Rinkan paino vastasi varmaan viikon vaellukselle lähtevän rinkan painoa, kun seurueen muut jäsenet kävelivät kevyillä päivärepuilla. Tämä kävi kuitenkin hyvästä harjoituksesta syksyn retkiä ajatellen.

Marketista ostettu vaunujen hyttyssuoja venyy hyvin kantorinkan päälle kokovartalohyttyssuojaksi.

Kyyränlahdesta matka jatkui saaressa olevalle suppalammelle ja sieltä edelleen Hinttolanhiekalle. Suppalammelta saaren itärannalle laskeuduttua polku kulki aika rehevässä maastossa ja reissun ensimmäiset hyttyset hyökkäsivät kimppuun. Pikkumetsäläisellä oli mukavat oltavat rinkassa hyttysverkon suojissa, mutta me muut tihensimme askeleita, jotta pääsisimme pian takaisin kuiville mäntykankaille. Saaren eteläpäätä lähestyessä pääsimmekin taas nauttimaan upeista mäntykankaista harjun päällä. Kirkkosalmen tulipaikalle saavuimme vajaan kuuden tunnin patikoinnin päätteeksi. 

Suppalampi on jyrkkäreunaisen supan pohjalla.

Kirkkosalmella pulahdimme ensimmäisenä uimaan ja sitten nautimme vielä rauhassa eväitä. Ehdimme lepäillä Kirkkosalmessa vajaan tunnin ennen kuin venetaksi saapui meitä sovitusti hakemaan. Yhtään liikaa aikaa emme siis olleet patikkamatkaan varanneet. Jos matkalla haluaisi pitää uimataukoja tai antaa pienen lapsen itsekin kävellä enemmän, niin kannattaa varata aikaa kävelyyn ainakin seitsemän tuntia.

Päijänteen vesi oli viileän raikasta.

Suomen neito matkalla Jyväskylästä Lahteen.

Oli oikein mukava ja onnistunut retkipäivä. Pikkumetsäläisen kanssa on kyllä mukava retkeillä, kun hän viihtyy niin hyvin kantorinkassa ja tauoilla luontoa tutkaillen ja eväitä syöden. Hän tykkää myös kävellä itse ja olisi voinut kävellä pidempiäkin matkoja helppoja polkupätkiä, jos aikataulu olisi ollut vähän löysempi. Nyt totesin, että on parempi kävellä siirtymät reippaasti lapsi rinkan kyydissä ja viettää taukopaikoilla rauhassa aikaa.