Kalannahan parkkaus

Viime lauantaina uppouduttiin taas perinnekäsitöiden maailmaan, kun vuorossa oli kalannahan parkkauskurssi. Tämäkin kurssi löytyi Valkeakoski-opiston kurssitarjonnasta, aivan kuten syksyinen pärekoppakurssi. Ensimmäinen kurssi-ilta oli jo tammikuussa, jolloin käytiin läpi parkkauksen teoriaa ja saimme listan varusteista seuraavalle kurssipäivälle.

Tärkein hankittava oli tietenkin kalannahat. Se olikin tänä talvena helpommin sanottu kuin tehty. Meinasi ihan stressi iskeä, kun järvet eivät jäätyneet ja pyydyksiä ei saanut viritettyä pyyntiin. Loppujen lopuksi kalannahkoja kertyi oikein mukavasi, kiitos muiden kyläläisten ja sukulaisten. Mateen nahkoja riitti myös muille kurssilaisille jaettavaksi.

Muuten kurssille täytyi pakata mukaan leikkuulauta, puukko, sanomalehtiä suojaukseen, pari kannellista ämpäriä, juuresharja ja astianpesuainetta. Kalannahan käsittelyn voi tehdä pelkällä puukolla, mutta kätevämpi väline on puukkoa hiukan tylpempi kaavin. Sillä ei tee niin helposti vahingossa reikiä nahkaan ja käden asento on ergonomisempi. Kyläseppä askarteli minulle ja toiselle kurssilaiselle  kaapimet, jotka olivat oikein toimivia. Grönlantilaisen naisen puukko "Ulu" on täydellinen nahan käsittelyyn. Kannattaa googlettaa "Ulu Kniff". Yksi kurssilainen olikin takonut itselleen oikean Ulun ja oli vielä upeasti koristellut sen.

Kopassa tarvikkeet kurssille ja tietysti eväät.

Kyläseppä teki tilauksesta meille työkalut nahan kaapimiseen.

Kurssipäivä aamuna pakastetut kalannahat otettiin sulamaan ja kurssipaikalla ne laitettiin heti kylmään veteen jatkamaan sulamista. Sillä välin kun nahat sulivat, laitettiin kuivatut pajunkuoret kiehumaan, jotta saatiin ensimmäinen erä parkkilientä valmiiksi. Pajunkuoria keitettiin tunti, jonka jälkeen siivilöity parkkiliemi jäähdytettiin. Kuivatut pajunkuoret saimme kurssin opettajalta Saija Lehtoselta. Pajunkuoret on nimittäin kerättävä keväällä "pajupilliaikaan", kun kuori irtoaa helposti. Tulevana keväänä täytyy itsekin kerätä kuoria varastoon.

Mateennahkamöykkyjä sulamassa kylmässä vedessä.

Kuivatuista pajunkuorista keitettiin parkkilientä.

Kuivatuista pajunkuorista voi keittää kolme kertaa parkkilientä, niin että jokaisen keittokerran välissä kuoret kuivataan. Ensimmäisellä keittokerralla saadaan kaikkein vahvinta parkkia ja tätä tarvitaan parkkausprosessin loppuvaiheessa. Nyt keitimme lientä jo kerran keitetyistä kuorista, jolloin parkkiliemestä tuli hieman laimeampaa. Mutta se ei haittaa, koska alkuvaiheessa tätäkin lientä joutuu laimentamaan vedellä.

Sulaneiden kalannahkojen käsittely aloitettiin nahan sisäpuolelta. Tarkoituksena oli poistaa kaikki nahkaan jääneet lihat ja rasvat. Kalannahka kestää yllättävän kovaa käsittelyä.

Mateennahan sisäpuoli putsauksessa.

Kun nahan sisäpuoli oli saatu putsattua, siirryttiin suomustamaan ulkopuolta. Kaikki suomut piti saada pois. Suomustaminen onnistui parhaiten puukolla silloin, kun kyseessä oli kuha, ahven, hauki tai lohi. Mateen nahasta suomut irtosivat parhaiten harjaamalla kynsi- tai juuresharhalla.

Valkoiset pilkut ovat tyhjiä suomutaskuja. Mateessa on siis todella pienet suomut.

Hauki on toinen ääripää, suomut on isot ja suomutaskut syvät. Suomustaessa käytännössä hauen väri häviää.

Molemmin puolin käsitelty nahka siirrettiin odottamaan kylmää veteen, johon oli sekoitettu astianpesuainetta. Kun kaikki nahat oli käsitelty, siirryttiin pyykkäykseen. Nahat pestiin astianpesuaineella, jotta kaikki rasva saatiin pois. Tämän jälkeen nahat huudeltiin moneen kertaan, ettei pesuainetta jää nahkoihin.

Sitten olikin vuorossa enää parkkiliemen laimennus sopivaksi ja nahkojen upottaminen liemeen. Parkkiliemi laimennettiin niin laimeaksi, että kun käden upotti rystysiä myöten liemeen, sormen päät näkyivät vielä selkeästi.

Laimentamaton parkkiliemi.

Laimennettu parkkiliemi

Nahat upotettuna parkkiliemeen.

Tämän vahvuisessa liemessä nahat pidetään ensimmäinen viikko, niin että parkkiliemi vaihdetaan joka päivä. Ensimmäisen viikon jälkeen parkkilientä aloitetaan vahventamaan pikkuhiljaa, kunnes viiden viikon päästä nahat laitetaan laimentamattomaan liemeen. Laimentamattomassa liemessä nahat ovat vielä viikon, kunnes ne ovat valmiita muokattavaksi.

Muutaman päivän jälkeen nahat ovat jo imeneet itseensä parkkiliemen ruskeaa väriä.

Pääsiäisen jälkeen kurssi jatkuu ja silloin pääsemme muokkaamaan nahkoja. Valmista parkittua kalannahkaa voi käyttää kuten mitä tahansa nahkaa. Siitä voi ommella laukkuja, vöitä, lompakoita ja miksei vaatteitakin. Koska tällä kurssilla käytetään luonnonmukaista pajuparkkia, voi nahoista tehdä huoletta myös elintarvikkeiden kanssa käytettäviä tuotteita kuten kahvi- tai suolapusseja.

Opettajan parkitsemia nahkoja ja kalannahka käsitöitä.

Samalla kurssilla oli myös Rakkautta ja maanantimia- blogin Marketta, käyhän lukemassa myös hänen kirjoitus kurssista.

Emäntä