Vanhoja opetustauluja

Vanhat opetustaulut ovat kauniita ja sopivat minusta vanhan talon hirsiseinälle. Olemme useamman vuoden keränneet erityisesti Kalevala-aiheisia kansantieteellisiä kuvia- sarjaa. Sarja on piirretty 1910-luvulla. Ilmeisesti sarjassa on kahdeksan eri taulua, joista meiltä löytyy jo kuusi. Suurin osa tauluista on ostettu tori.fi -sivustolta, mutta myös perinteisiltä kirpputoreilta ollaan löytöjä tehty.

Sarjan ensimmäinen osa "Aseita ja metsästysvälineitä" löytyy isännän työpisteen seinältä.

Kakkososa "Puuastioita ja talousvälineitä" roikkuu yläkerran rappusissa. Tämä taulu on kaikkein huonoimmassa kunnossa, yksi kulma puuttuu kokonaan.

Neljäs taulu "Pirtti, käsityötoimet, runonlaulanta" sekä viides " Karjalaisen talon rakennukset" löytyvät myös yläkertaan vievien rappusten seinältä. Rappusiin onkin kertynyt oikein opetustaulunäyttely.

Seitsemäs osa "Maakulkuneuvot" löytyi viime sunnuntaina kirpputorilta ja se ei vielä ole paikkaansa löytänyt. Saattaa olla, että paikka löytyykin Inarin mökin seinältä.

Sarjan viimeinen eli kahdeksas taulu "Kalastus ja vesikulkuneuvot" roikkuu taas puolestaan minun työpisteen seinältä. Tämän taulun yksityiskohdissa on tullut silmiä lepuutettua tietokoneen ruudun tuijottamisen lomassa. Täytyisi kierrättää tauluja enemmän paikasta toiseen, jotta tulisi kaikkia tarkemmin katseltua. Nyt rappusissa olevat taulut jäävät vähän paitsioon.

Sarjastamme puuttuvat osa kolme "Tuohiastioita ja talousvälineitä" sekä kuusi "Maanviljelystoimet- ja työkalut". Näiden taulujen kirpputori metsästys siis jatkuu.

Onko teillä vanhoja opetustauluja seinällä? Oletteko ihastuneet ja keränneet jotain tiettyä sarjaa?

Emäntä

Talvi saa tulla

Talvi kolkuttelee jo ihan ovella, pakkasta öisin ja lumihiutaleitakin näkynyt ilmassa. Viikonloppuna olikin korkea aika tehdä loput pihatyöt.

Haravointi urakka saatiin päätökseen, pellot oli jyrsitty jo viikolla ja maa-artisokkasato nostettu sekä istutettu mukulat maahan. Istutamme maa-artisokan aina jo näin syksyllä. Maa-artisokat lähtivät äitini matkaan ja osa palautuu sitten valmiina soseena takaisin :)

Yrttipenkki on peitetty havuilla ja toivotaan, että lunta tulisi suojaksi.

Sadevesitynnyri tyhjennetty, kastelukannut viety suojaan ja viimeisetkin kesäkukkaruukut tyhjennetty ja siirretty varastoon. Lintulauta vastaavasti kannettu varastosta ulos ja täytetty auringonkukansiemenillä.

Kehäkukka penkistä keräsin vielä viimeiset kukat kuistille maljakkoon.

Kellojen siirron myötä illat pimenevät vauhdilla ja on aika kaivaa sukkalangat varastosta, sytyttää kynttilät ja käpertyä sohvan nurkkaan villasukkaa neulomaan. Talvi saa tulla.

Emäntä

Metsästäjä-keräilijä viikonloppu

Torstaina töiden jälkeen pakattiin autoon tavarat, koira, kalaverkot, sienikopat ja marjaämpärit ja suunnattiin Puulalle pitkän viikonlopun viettoon. Tavoitteena metsästää, kalastaa, sienestää ja marjastaa eli viettää sellaista metsästäjä-keräilijä aikaa.

Saarimökillä vietetyn yön jälkeen ajelimme mantereelle metsälle. Isäntä ja Pihka-koira lähtivät lintuja etsimään ja minä jäin karpalosuolle. Suolla oli ollut karpaloita ilmeisesti hyvin, mutta niin oli ollut poimijoitakin ennen minua. Reilun litran ehdin kuitenkin karpaloita kerätä ennen kuin parivaljakko saapui takaisin metsältä. Siirryttiin sitten porukalla hiukan eri paikkaan, mutta lintuja ei löytynyt koko päivänä. Mukava oli kuitenkin metsässä kävellä aurinkoisessa syyssäässä.

Ennen pimeän tuloa palattiin saareen ja saunaa lämmittäessä oli aikaa putsata karpalo saalis.

Lauantai aamuna ensimmäisenä kalaverkkoja kokemaan ja siellä odottelikin hyvä saalis. Iso järvilohi oli uinut verkkoon. Joulukalaa täältä vähän tultiin pyytämään ja sellainen saatiin.

Kalan perkauksen jälkeen lähdettiin etsimään saarista lintuja. Parissa isossa saaressa oli hirvenmetsästys käynnissä, joten kierreltiin ensin pienempiä saaria. Teeriä Pihka löysikin muutaman ja haukkui niitä innoissaan, teeren osalta metsästyskausi oli vaan jo loppunut, joten linnut saivat jatkaa matkaa.

Sillä välin kun Pihka touhusi teerien kanssa me syötiin eväitä nuotiopaikalla.

Iltapäivällä hirvimiehet lähtivät isommasta saaresta, joten päätimme vielä käydä siellä pienen lenkin. Kiipesimme korkealle mäelle, josta oli hienot maisemat järvelle.

Täältä saaresta löytyi metsokin, mutta ei sekään kestänyt haukussa isännän hiipimistä vaan karkasi. Mutta ilman saalista ei jääty, koska suppilovahveroita löytyi ämpärillinen.

Sunnuntai aamuna käytiin vielä ennen kotiin lähtöä verkot nostamassa ylös ja taas siellä odotteli lohi.

Vaikka lintupaisti jäi tällä kertaa saamatta, niin muuten viikonloppu ylitti odotukset. Kalasaalis oli mahtava. Kotona laitettiin fileet vielä vakuumiin, näin säilyvät pakastimessa pidempään.

Emäntä

Kurkistus historiaan vanhoilla kartoilla

Vanhat kartat ovat kiehtovia ja kauniita kuin taideteokset. Lisäksi ne kertovat paikallista historiaa. Olen harrastanut suunnistusta lapsesta asti ja olen maanmittari koulutukseltani, joten kartat ovat aina olleet lähellä sydäntä ja hahmotan ympäristöä karttojen kautta.Vanhoja karttoja tutkimalla saa hyvän käsityksen paikallisesta historiasta. Miten kylä on kehittynyt ja koska se oma tontti on muodostettu. Käsin piirretyt ja väritetyt kartat ovat usein myös niin kauniita, että niitä voi kehystää vaikka tauluksi. Keräsin tähän linkkejä, mistä vanhoja karttoja löytyy ja näytän esimerkkejä eri aikakauden kartoista.

Suomeenhan on ensimmäinen maanmittari saapunut Ruotsista Turkuun vuonna 1633 ja siitä lähtien Suomea on kartoitettu maanmittareiden toimesta.

Vanhoja kyläkarttoja, pitäjänkarttoja, kaupunkikarttoja ym. löytyy sivustolta Heikki Rantatupa historialliset kartat. Täältä karttoja voi ladata/tulostaa omaan käyttöön. Kartat ovat lähinnä 1600-1800-luvuilta. Sivuston yläreunassa on haku-kenttä, jota voi käyttää karttojen etsimisen apuna, kirjoittamalla vaikka kylän nimen kenttään. Esimerkiksi meidän kylästä löytyy ensimmäinen maakirjakartta vuodelta 1692. Kartasta näkee, että kylärakenne on ollut paljon tiiviimpi kuin nykyään, talot ovat tiivis ryhmä ja kylän pellot taloryhmän ympärillä. Kylän halki on jo tuolloin kulkenut jonkinlainen tie tai kärrypolku samalla paikalla jossa nykyään maantie kulkee.

Pitäjänkartta vuodelta 1751 näyttää jo enemmän nykyiseltä kylältä, talot ovat hajaantuneet hiukan laajemmalle alueelle kylätien molemmin puolin. Mutta vasta muutama vuosikymmen eteenpäin, isojako hajotti tiiviin kylärakenteen ja talot levisivät nauhamaiseksi kylärakenteeksi kylätien varteen. 

Maanmittauslaitoksen arkistoaineistosta löytyy toimituskarttoja aina 1700-luvulta lähtien, isojakokarttoja, lohkomiskarttoja, halkomiskarttoja jne. Toimituskartta-aineistosta pääsee juuri sen oman talon historiassa taaksepäin. Näitä karttoja saa tilattua Maanmittauslaitoksen asiakaspalvelun kautta. Kaikkia vanhoja karttoja ei ole skannattu sähköisiksi, mutta niitä skannataan sitä mukaan kun tilauksia tulee. Karttojen lisäksi toimituksista on kirjoitettu pöytäkirjat, joita myös saa tilattu. Tämä on aineistoa, jota muun muassa sukututkijat käyttävät. Suurin käyttäjäryhmä on tosin Maanmittauslaitoksen oma henkilöstö, joka joutuu nykyäänkin toimituksia tehdessä etsimään esimerkiksi vanhan rajapyykin tietoja hyvinkin vanhoista kartoista. Alla oleva toimituskartta on vuodelta 1954 lohkomistoimituksesta, jossa tämä kiinteistö, jossa nyt asumme, on ollut mukana.

Vaikka vanhat toimituskartat ovatkin tilaustavaraa, Maanmittauslaitoksen maastokartta-aineisto on avointa. Vanhat peruskartat löytyvät Vanhat painetut kartat-palvelusta. Peruskarttoja painettiin vuosina 1949-1992. Karjalan kartat-palvelusta puolestaan löytyy Karjalan alueen vanhoja karttoja. Maanmittauslaitokselta löytyy myös ilmakuvia 1930-luvulta lähtien ja näitä voi tilata asiakaspalvelusta.
60-luvun peruskartta on tältä kylältä on näyttänyt tältä.

Vintin portaikossa on maastokartta 1940-luvulta. Vieressä kohokuvioinen Suomen kartta vuodelta 1985.

Näiden kahden kartan lisäksi meillä ei ihme kyllä ole enempää karttoja seinillä, vaikka talossa kaksi maanmittaria asuukin :)

Emäntä

Ryytityttö kirpputorilta

Tein lauantaina mainion löydön kirpputorilta, Ryytitytön mausteoppaan. Osaako kukaan kertoa miltä ajalta tällainen peltinen taulu voisi olla?

Idea tässä on hauska. Keskellä on pyörivä kiekko ja reunoilla eri ruoka-aineiden nimiä. Kiekkoa pyöritetään, niin että keskellä olevan mummon sormi osoittaa haluttua ruokaa ja sitten kiekon vastakkaisella puolella aukossa näkyy, mitkä mausteet sopivat tähän ruokaan.

Esimerkiksi sienikeiton ryytimummo neuvoo maustamaan ruohosipulilla, timjamilla, kuminalla, sitruunamelissalla ja rosmariinilla.

Taulun keskellä yrttiasioissa neuvovaa naista en tosiaan tytöksi kutsuisi, vaikka taulun nimi onkin Ryytitytön mausteopas. Sopivampi nimi olisi Ryytimummon mausteopas.

Ehkä kiekkoa ei tule päivittäin pyöriteltyä maustevinkkejä hakiessa, mutta minusta tämä värikäs taulu sopii meidän pirtin seinälle oikein hyvin.

Emäntä

Purjosato pussiin ja pakkaseen

Muutama kunnon pakkasyö takana, joten päätin nostaa jo purjot kasvimaalta. Viime vuonna nostin vasta lokakuun puolessa välissä, mutta nyt alkoi pakkaset pelottamaan. Mukavasti purjot olivatkin kasvaneet näin kuivanakin kesänä.

Purjon siemenet kylvin helmikuun lopulla ja koulin huhtikuun alussa. Silloin taimet näyttivät lähinnä harvalta rairuoholta :)

Toukokuun loppupuolella istutin taimet kasvimaalle ja hentoja ne olivat edelleen. Purjo penkkiä kastelin ahkerasti kesällä vaikka muuten koko kasvimaan kasteleminen olikin toivoton urakka.

Mutta niin vain hentoisista taimista kasvoi kunnon purjoja. Elokuun lopussa tilanne näytti jo hyvältä.

Yksi penkki purjoja minulla vain kasvoi, mutta ihan mukava kasa siitäkin tuli.

Pilkoin kaikki purjot ja pakastin pusseihin. Näin on helppo talvella ottaa pakastimesta valmiiksi pilkottua purjoa ruokiin ja leivonnaisiin. Kokemuksesta, ei tarvitse edes koko pussia ottaa sulamaan, vaan jäisestäkin pussista saa murennettua tarvittavan määrän purjoa käyttöön.

Taas on talven purjo omavaraisuus turvattu :)

Emäntä

Viikkoraportti osa 3: Evästä Inarin erämaasta

Viime viikko vierähti loman merkeissä Inarin mökillä. Näin ollen omavaraistelu ruuan suhteen jäi vähän heikommaksi ja kaupasta joutui ostamaan enemmän ruokaa. Loman pääpaino oli kuitenkin Pihka koiramme kanssa metsästäminen ja tämä tuotti sen verran tulosta, että metsopaistilla päästiin herkuttelemaan muutamana päivänä.

Mökillä ei keittiö ole olenkaan valmis, ei ole kaappeja, ei hellaa, ei jääkaappia, joten ruoka tehtiin kamiinalla, takassa tai retkikeittimellä. Takassa valmistimme metsopataa valurautapadassa hauduttaen. Ensin ruskistettiin lihat ja sitten padassa takkaan hautumaan reiluksi tunniksi. Pataan laitoimme lisäksi sipulia ja ihan lopuksi tilkan konjakkia sekä mustapippurijuustoa. Tuli todella herkullista.

Neljä päivää vietimme erämaassa, nukkuen vaelluskodassa. Kotaa lämmitti Juuvi-risukeitin, mutta kokkailut hoidettiin nuotiolla ulkona. Ensimmäisenä aamuna maa oli kuurassa, joten sai laittaa kunnolla vaatetta päälle, että tarkeni aamupalaa valmistaa. Puuroa syötiin aamuisin ja kahvit tietenkin keitettiin.

Yksi metsopoika keitettiin ja sitten vielä paistettiin pannulla keitetyt lihat. Vanha sanonta "Joka keitetyn paistaa, se makian maistaa" pitää kyllä paikkansa.

Myös aiemmin kuivaamaani kanttarellirisottoa päästiin testaamaan retkellä ja oikein herkullista oli. Ohje risoton kuivaamiseen löytyy täältä.

Muuten retkellä syötiin tietysti makkaraa, pikaruokana nuudelia sekä kasvispihvejä.

Neljän maastopäivän jälkeen käytiin Ivalon keskustassa pitsalla :) Näin pohjoiseen ei onneksi ketjupaikat ole rantautuneet vaan kylältä löytyy sympaattiset Anjan pizza ja Lauran grilli. Ei löydy Kotipizzaan eikä Hesburgeria.

Naapurimökkiläiset kalastivat verkoilla lähijärvellä ja toivat meillekin pari siikaa. Ne paistettiin vielä ennen kotiin lähtöä. Rahaa kului ruokaa tällä viikolla arkiviikkoa enemmän, mutta kyllähän lomalla kuuluu herkutellakin. Mutta jotain sentään onnistuttiin luonnosta saamaan ruokapöytää tälläkin viikolla.

Emäntä

Käy lukemassa myös aikaisemmat viikkoraportit:
Viikkoraportti osa 1: Peuraa, puuroa ja pottuja
Viikkoraportti osa 2: Kanttarelleja koko viikko