Viikonloppu oli touhua täynnä. Saimme luoksemme kylään ystäviä ja sukulaisia, joita emme aikoihin olleet ehtineet nähdä. Vaikka oli todella mukava viettää heidän kanssa aikaa, niin silti sunnuntai iltana kaipasi pieni rauhoittumishetken. Joskus puolen tunninkin metsälenkki riittää lataamaan akut täyteen alkavaa viikkoa varten.
Tänään kävelimme pitkästä aikaa läheisen suon laitaan. Suo on melko iso ja harvoja luonnontilaisia soita täälläpäin. Suurin osa soista on aikoinaan ojitettu ja raivattu pelloiksi. Nykyään toki kasvavat taas metsää, mutta ojitettuina eivät koskaan palaa luonnontilaisiksi.
Tällä suolla on mukava vierailla kaikkina vuodenaikoina ja aina se on hiukan erinäköinen. Suomaisemaa katsellessa voi myös hetken kuvitella olevansa pohjoisessa ja pahin Lapinkuume hetkeksi helpottaa.
Jänikset olivat kovasti pomppineet ristiin rastiin hangella. Muutamia oravan jälkiä lukuunottamatta muita jälkihavaintoja ei tällä kertaa tehty.
Pihka-koira nautti myös metsälenkistä, vaikka sen mielestä lenkki oli aivan liian lyhyt. Eikä se voinut ymmärtää, miksei saanut juosta vapaana vaikka yleensä näissä maisemissa on saanut. Yritä siinä nyt koiralle selittää, että koirien kiinnipitoaika alkoi 1.3. ja nyt tehdään vain hihnalenkkejä pitkälle elokuun puolelle.
Metsässä mieli virkistyneenä on hyvä suunnata katseet alkavaan viikkoon.
Emäntä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti