Kevät saapui kuistille

Pakkanen paukkuu öisin ja tuntuu, että kevät ei etene yhtään. Mutta valo lisääntyy koko ajan ja vihdoin ollaan siinä vaiheessa, että aurinko ehtii ennen laskemista lämmittää lasikuistia. Tästä innostuneena raivasin kuistilta vihdoin viimeiset jouluvalot pois (päällä eivät sentään enää olleet) ja vaihdoin vähän keväisempiä väriä. Sunnuntain virpojien oksatkin pääsivät koristamaan kuistia.

Nyt alkaa lasikuistin sesonkiaika, kun aurinko lämmittää sen mukavasti. Kesällä kuistilla on kuuma kuin saunassa, joten silloin siinä ei voi oleilla kuin myöhään illalla auringon jo laskiessa.

Kevätkausi avattiin virallisesti kuistilla nautituilla iltapäiväkahveilla. Paukkukoon pakkanen ja satakoon lunta taivaan täydeltä, kevät on nyt saapunut kuistille :)

Emäntä

Talviverkoilla

Kalan suhteen me olemme lähes täysin omavaraisia. Kalaa ei siis kaupasta osteta vaan sitä syödään silloin, kun itse on onnistuttu kalastamaan. Talvi on aikaa jolloin meillä kalaruokia päästään syömään säännöllisesti. Talviverkkoja olemme itseasiassa pitäneet jo silloin, kun asuimme vielä kaupungissa, koska sielläkin järvi oli lähellä.

Talvinen verkkokalastus mielletään helposti vaikeaksi, hyytävän kylmäksi touhuksi, jota ei harrasta kuin eläkeläiset. Mutta oikeasti talvella kalastus on paljon helpompaa ja vapaampaa kuin kesällä. Riittää kun alkutalvesta uittaa verkot jään alle ja käy niitä sitten kokemassa vähintään kerran viikossa. Kesällä verkot on vietävä myöhään illalla ja aikaisin aamulla haettava pois, jottei kala pilaannu lämpimässä vedessä. Hyytävän kylmää talvella toki saattaa olla, mutta se on pitkälti vaatetus kysymys. Sulan veden aikaan saattaa myös kova tuuli estää järvelle pääsyn tai ainakin tehdä siitä vaarallista, mutta talvella ei kova tuulikaan periaatteessa haittaa.

Tänä talvena on verkkoreissuilla ollut välillä lähes myrsky tuulta, välillä kovaa pakkasta ja lumisadetta, mutta eilen oli viimeisen päälle komea keli.

Meillä on tänä talvena neljä verkkoa pyynnissä ja niitä koetaan parin muun kyläläisen kanssa yhdessä eli saaliskin jakautuu kolmeen perheeseen. Talvella verkoille on myös kesää helpompi ottaa kavereita enemmänkin mukaan ja se on varsinkin kevättalvella mukava ohjelmanumero vaikka lapsiperheen kanssa.

Verkolle siis tehdään suurempi kokemisavanto ja toisesta päästä verkkoon laitetaan vain kairan reiästä kelalla oleva naru kiinni. Kun verkkoa kokee, kelalla oleva naru menee jään alle verkon tilalle ja kun verkko on katsottu naru kelataan takaisin kelalla ja samalla verkko ui takaisin jään alle. Neopreenihanskat on hyvä hankinta, jos talvella kalastaa. Niissä pysyy kädet kuivina verkkoa kokiessa ja homma onnistuu kovallakin pakkasella. Eilen oli tosin niin lauha keli, että miehet tarkenivat paljain käsin selvitellä verkon sotkut.

Kalasaaliit eivät ole tänä vuonna kovin kummoisia olleet, mutta kyllä verkoissa yleensä jotain on. Useimmiten haukia, mutta myös ahvenia, mateita, lahnoja, siikoja, kuhia ja taimenia on verkkoon eksynyt. Tänään ei ollut kuin yksi pieni lahna ja yksi iso ahven.

Meiltä on verkoille matkaa reilu kilometri ja kuljemme yleensä hiihtäen. Viime talvena potkukelkalla, koska lunta oli niin vähän. Ja Pihka-koira on tottakai aina mukana :)

Emäntä

Kylmien öiden pelastajat

Kylmät yöt vain jatkuvat eikä keväästä ole tietoakaan. Meillä ainakin vaikka kuinka illalla lämmittäisi, niin pakkasyönä lämpötila laskee väkisin monta astetta ja herätessä makuuhuoneen lämpötila on helposti vain 16 astetta. Toisaalta viileässä nukuttaa todella hyvin, jos peiton alla on lämmin. Esittelen teille nyt muutaman vinkin, miten selvitä talven kylmistä öistä kunnialla.

Meillä on jo muutaman vuoden ollut käytössä Porin Villa & Peite -yrityksen paksut villapeitot ja voin kyllä lämpimästi suositella. Peitot ovat lämpimät, mutta eivät kuitenkaan hiostavat. Käytimme peittoja myös koko viime kesän ja ainakin epätavallisen viileänä kesänä toimivat oikein hyvin. Ehkä pitkän hellejakson aikana olisi syystä vaihtaa kevyempiin peittoihin. Villan ominaisuushan on että se lämmittää mutta ei lämpimälläkään säällä varsinaisesti hiosta. Peitot ovat myös aika painavat ja tästä ominaisuudesta pidän myös. Ei mikään varsinainen painopeitto, mutta selvästi kuitenkin painavampi kuin esimerkiksi untuvapeitto. Ehkä painoa voisi verrata johonkin vanhan ajan täkkiin. Tuntuu kuitenkin että peiton alla on turvallista olla, kun peiton painon tuntee.

Vaikka viileässä nukuttaa hyvin, niin illalla kylmän peiton alle kömpiminen on inhottavaa. Ja jos nukkumaan mennessä paleltaa, on minun ainakin todella vaikea nukahtaa. Tämän ongelman olen ratkaissut kuumavesipullolla. Illalla täytän kuumavesipullon ja vien peiton alle vähän ennen nukkumaan menoa. Näin ollen peitto ehtii mukavasti lämmitä ennen kuin sinne täytyy kömpiä itse. Oikein kylmillä keleillä kuumavesipullo on lämmittämässä peiton alla koko yön, mutta useimmiten heitän sen jossain vaiheessa yötä pois, kun alkaa olla liiankin lämmin.

Villasukat ovat tietenkin vakiovaruste myös yöllä ja minulla käytössä kesät talvet. Kesäksi vaan vähän ohuemmat sukat. Unisukkina voi hyvin käyttää 100 % villasta tai merinovillasta kudottuja sukkia, jotka normaali käytössä eivät kestäisi kovin hyvin.

Nämä varusteet ovat siis hyvien yöunien takana. Sen verran plussan puolella meillä sentään makuuhuoneessa aina on, että nenän jäätymistä ei tarvitse tuskailla. Tämä oikein kylmän hengitysilman ongelma minulla on talvivaelluksilla ja siihen täytyisi ratkaisu vielä keksiä, mutta se on toinen tarina.

Emäntä

Peitot ja kuumavesipullot ovat ihan itse ostettuja ja hyviksi havaittuja. Tämä ei siis ole maksettu mainos :)

Suon laidalla

Viikonloppu oli touhua täynnä. Saimme luoksemme kylään ystäviä ja sukulaisia, joita emme aikoihin olleet ehtineet nähdä. Vaikka oli todella mukava viettää heidän kanssa aikaa, niin silti sunnuntai iltana kaipasi pieni rauhoittumishetken. Joskus puolen tunninkin metsälenkki riittää lataamaan akut täyteen alkavaa viikkoa varten.

Tänään kävelimme pitkästä aikaa läheisen suon laitaan. Suo on melko iso ja harvoja luonnontilaisia soita täälläpäin. Suurin osa soista on aikoinaan ojitettu ja raivattu pelloiksi. Nykyään toki kasvavat taas metsää, mutta ojitettuina eivät koskaan palaa luonnontilaisiksi.

Tällä suolla on mukava vierailla kaikkina vuodenaikoina ja aina se on hiukan erinäköinen. Suomaisemaa katsellessa voi myös hetken kuvitella olevansa pohjoisessa ja pahin Lapinkuume hetkeksi helpottaa.

Jänikset olivat kovasti pomppineet ristiin rastiin hangella. Muutamia oravan jälkiä lukuunottamatta muita jälkihavaintoja ei tällä kertaa tehty.

Pihka-koira nautti myös metsälenkistä, vaikka sen mielestä lenkki oli aivan liian lyhyt. Eikä se voinut ymmärtää, miksei saanut juosta vapaana vaikka yleensä näissä maisemissa on saanut. Yritä siinä nyt koiralle selittää, että koirien kiinnipitoaika alkoi 1.3. ja nyt tehdään vain hihnalenkkejä pitkälle elokuun puolelle.

Metsässä mieli virkistyneenä on hyvä suunnata katseet alkavaan viikkoon.

Emäntä

Pakkasaamun puuhia

Pakkaspäiviä on tänä talvena riittänyt eteläisessäkin Suomessa ja puulämmitteisessä talossa se tarkoittaa päivittäistä polttopuiden kantoa ja uunien lämmittämistä. Itse talosta meiltä löytyy kuusi tulisijaa, alakerrasta neljä ja yläkerrasta kaksi.

Arkena lämmitämme vain alakerran huoneita. Pirtissä leivinuunia kovilla pakkasilla päivittäin ja lisäksi puuhellaa jopa useamman kerran päivässä. Makuuhuoneen pönttöuunissa tulet on myös päivittäin. Sään lauhduttua lähelle nollaa, siirrytään ”joka toinen päivä”- rytmiin. Olohuonetta meillä lämmittää ilmalämpöpumppu, joka myös levittää pirtin puolelta leivinuunin lämpöä muihin huoneisiin. Sähköpatteritkin löytyvät joka huoneesta, mutta eipä niitä ole päällä pidetty.

Lämpötila alakerrassa meitä on 18-20 astetta, pakkaspäivän aamuina pirtissä 15 astetta, näin tänäkin aamuna. Aamun ensimmäinen työ onkin laittaa puuhellaan tulet, jotta saadaan lämpötila nopeasti nousemaan. Samalla myös lämpiää vettä hellan päällä olevassa suuressa kattilassa. Tämä on meidän keittiön lämminvesivaraaja ja juoksevan veden käsienpesupiste :) Kamiinapuhallin hellan päällä on meillä ollut käytössä vasta muutaman viikon ja on kyllä osoittautunut hyväksi hankinnaksi. Kirjoittelen puhaltimesta lisää toisella kertaa.

Tästä aamu jatkuu töitä tehden ja ilman vähän lämmitessä käydään koiran kanssa aamulenkillä. Lenkin jälkeen sitten viritellään tulet sekä leivinuuniin että makuuhuoneen pönttöuuniin. Työpäivän lomassa tulipesiä on helppo vahtia ja lisäillä puita tarvittaessa. Teemme siis ihan toimistohommia enimmäkseen etätyönä kotoa käsin.

Päivän mittaan lämpötila kohoaa ihan mukaviin lukemiin. T-paita keli ei sisällä koskaan talvella ole, mutta ei minusta kuulukaan olla. Talvella ollaan villasukat jalassa ja tarvittaessa vaikka vedetään villakalsarit jalkaan. Villapaita on vanhan talon asukin paras ystävä.

Emäntä

Luonnon järjestämä kuntosali

Plussalle muuttunut sää sai aikaan taas ihan oman kuntosalin pihalle. Muutama päivä on jo jännitetty, että koska navetan katolta tulee lumet alas ja nyt se sitten tapahtui. Muut työt saikin unohtaa hetkeksi, kun lapioiden ja kolan kanssa käytiin lumivallin kimppuun.

 

Ovien edestä lumet on käsipelillä saatava ainakin keskemmälle pihaa, josta ne voi sitten traktorilla työntää pois. Onneksi on tuo uskollinen Ford! Ilman sitä hikipisaroita vuodatettaisiin paljon enemmän. Normaalin lumisateen jälkeen lumityöt tehdään kyllä ihan perinteisesti kolalla, mutta nämä katolta pudonneet kasat ja liittymään aura-auton maantieltä heittämät vallit on mukava hoitaa konevoimalla.

Tämä on nyt toinen talvi, kun täällä asumme vakituisesti ja ensimmäinen kun on joutunut oikeasti tekemään lumitöitä. Viime talvi oli niin vähä luminen, että en tainnut tarttua kolaan kuin pari kertaa koko talvena ja Ford sai pysyä tallissa. Nyt lumipenkat on jo niin korkeita, etten minä meinaa jaksaa kolalla työntää kasan päälle.

 

Mutta mukavampi tällainen kunnon talvi ja eipähän tarvitse miettiä kuntosalille lähtöä, kun sali löytyy säännöllisesti omasta pihasta.

 

Miten teillä lumityöt hoidetaan? Onko konevoimaa apuna vai ihan lihasvoimalla?

Emäntä

Tervetuloa seuraan!

Tervetuloa Metsäläisten elämää-blogin seuraan! Tämä blogi kertoo emännän, isännän ja pohjanpystykorvan elämästä vanhassa talossa päijät-hämäläisessä maalaiskylässä.

Kaksi vuotta sitten päätimme, että kaupunki- ja rivitaloasuminen saa riittää ja muutimme tänne emännän mummolaan. Vapaa-ajalla talossa olimme jo paljon aikaa viettäneet ja haaveilleet tilanteesta, että voisimme pysyvästi tänne muuttaa. Tiesimme siis suunnilleen mihin lähdimme, mutta kyllähän arki täällä kantoveden ja ulkohuussin talossa on välillä yllättänyt. Ja aina ne yllätykset eivät ole olleet positiivisia. Mutta kokonaisuus on vahvasti plussan puolella.

Tässä blogissa käsittellään arkea, josta puuttuvat osa nykyään itsestään selvistä mukavuuksista. Vinkkejä vanhassa talossa asumiseen ja rehellisiä kertomuksia haasteista. Myös luonnonantimien hyödyntämisestä tulee varmasti kirjoitettua. Villiyrttien keruu, marjastus, kalastus ja metsästys kuuluvat olennaisena osana arkeemme. Kala- ja riistareseptejäkin tulee jakoon.

Mistäkö blogin nimi Metsäläisten elämää? No tällaisia metsäläisiä eli täkäläisittäin mettäläisiä me ollaan. Metsässä viihdytään ja ehkä myös vähän metsitytään. Joutuu oikein pinnistelemään, jos tarvitsee kaupunkiin lähteä, että kuinkas siellä isolla kirkolla kuuluikaan käyttäytyä ja päällekin kai täytyy laittaa jotain muuta kun toppahousut ja huopakumpparit. Joskus aina kuulen sanottavan, että tulkaa nyt välillä sieltä ihmisten ilmoille, ettette ihan metsity.

Talvisen verkkojen kokemis kuvan myötä, vielä kerran tervetuloa matkaan.

Emäntä