Viimeiset sadonkorjuut

Sääennusteet lupailivat lumisadetta ja pakkasta tälle viikolle, joten viikonlopun ohjelmassa oli viimeiset sadonkorjuut. Lisäksi perjantaiyönä riehunut myrsky oli vihdoin pudottanut kaikki lehdet koivuista, joten haravaankin täytyi taas tarttua.

Tärkein sadonkorjuu oli maa-artisokkien nostaminen. Siinä sitä olikin kuokkimista ennen kuin kaikki mukulat olivat maanpinnalla. Maa-artisokat olivat koko kesän vailla minkäänlaista hoitoa, en harventanut enkä kitkenyt, mutta hyvin olivat mukuloita kasvattaneet. Aivan tarpeeksi meidän tarpeisiin ja sai niitä jakaa vähän kylällekin.

Onneksi sain vanhempani apuun, isännän ollessa hirvimetsällä. Pihkaakin yritin valjastaa kaivuu avuksi, mutta kuopat ei ihan oikeaan kohtaa pellossa syntyneet.

Lajittelimme isommat mukulat erikseen ja pienet otin talteen siemenmukuloiksi.

Isäni muokkasi pellon puutarhajyrsimellä ja sitten istutimme mukulat maahan. Maa-artisokan voi hyvin istuttaa jo syksyllä, talvehtii hyvin pellossa. Istuttaminen suoritettiin aivan samalla tavalla kuin perunan istuttaminen. Sahralla vaot, mukulat vakoon ja sahralla vaot peittoon.

Sunnuntaina kävin vielä sienimetsässä keräämässä suppilovahveroita. Sieniä tuntui löytyvän parhaiten koko syksynä, mutta jäätyvät sormet pakottivat pois metsästä vajaan kopan kanssa. Oikein hyvä suppissato on tänäkin vuonna saatu.

Olihan minulla purjotkin vielä pellossa, mutta purjosadosta ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa.

Nyt on hyvä mieli, että sadonkorjuu on tehty ja muutkin syystyöt siihen malliin, että talvi saa tulla. Vielä ei ole lunta muutamaa hiutaletta enempää näkynyt, mutta pakkasta on yöllä ollut.

Emäntä

Omavaraistelija lähti kesken satokauden kuukaudeksi Inariin

Kuukausi sitten auto oli pakattu ääriään myöten täyteen ja nokka suunnattu kohti pohjoista. Olimme lähdössä kuukaudeksi Inarin mökille. Kyllä, kuukaudeksi pois kotoa kesken satokauden. Mitä ne tällaiset omavaraistelijat oikein on? Tätä mietin vähän itsekin ja surin jo etukäteen ohi menevää sienikautta. Toisaalta edessä olisi hieno kuukausi Lapissa.

Ennen reissua säilöin satoa talteen kuin viimeistä päivää. Tein etikkapunajuuria, keitin tomaattikastiketta, keräsin kanttarelleja, kuivasin kehäkukkia vaikken tiedä mitä niillä teen. Myös muutama sata rapua keitettiin pakkaamisen lomassa pakastimeen, kun rapujuhlia ei siinä kiireessä ehditty pitää. Viimeisenä aamuna keräsin vielä mukaan kasvihuoneesta kaikki kypsät tai edes melkein kypsät tomaatit, kurkut ja paprikat sekä pesin porkkanoita matkaevääksi.

Loppujen lopuksi peltoon ei jäänyt kuin porkkanat, purjot ja maa-artisokat. Lisäksi kasvihuoneeseen jäi melko paljon tomaatin raakileita ja avomaankurkutkin olisivat tehneet vielä jonkin verran satoa. Tiesin, että hukkaan nämäkään eivät mene, vaan vanhempani kyllä hyödyntävät kypsyvät tomaatit ja kurkut.

Mökille päästyämme ei etelään jäänyttä satoa enää harmiteltu vaan nautittiin kuukausi siitä, mitä Lapin luonto tarjoaa. Suurin syy kuukauden Lapin reissuun näin syksyllä, oli Pihka koiramme. Ajatus oli metsästää Pihkan kanssa mahdollisimman paljon. Isännällä oli lomaa koko aika, mutta minä jouduin välillä tekemään myös töitä. Onneksi etätyöt onnistuivat myös mökiltä.

Useana päivänä pääsin kuitenkin mukaan erämaaretkille. Hienoja hetkiä upeissa maisemissa. Eikä metsältä aina tyhjin käsin mökille palattu.

Sen verran talvivarastoa kartutin reissulla, että puolukoita keräsin ehkä 10 litraa. Osan keitin mökillä hilloksi, osan pakastin kokonaisena.

Kalastettiinkin sen verran, että reissun kalaruuat oli turvattu.

Kuukauden aikana saatiin kokea syksyn ensimmäiset pakkasaamut, ensilumi ja revontulia. Kannatti lähteä ja varmasti lähdemme ensi syksynäkin, jos se suinkin on mahdollista, jääkööt vaan porkkanat peltoon.

Kuinka peltoon jääneen sadon sitten kävi? Reissun aikana äitini oli nostanut porkkanat maasta, säilönyt osan kellariin ja osan keittänyt ja soseuttanut pakastimeen. Mahtavaa talonmies palvelua!  Maa-artisokat sekä purjot ovat sen sijaan pellossa edelleen vaikka olemme jo viikon verran olleet kotona. Tällä viikolla täytyy tämän sadon kimppuun käydä.

Mikä parasta, en sittenkään menettänyt sienikautta vaan metsät ovat vielä täynnä suppilovahveroita. Niitä on useampana iltana tullut kerättyä ja tänään jatketaan.

Emäntä