Tammikuun talviverkoilla

Sunnuntaina oli taas verkkopäivä. Blogi ja instagram tuntuvat täyttyvän nyt kalastusaiheisilla postauksilla, mutta kalastus on vaan niin isossa roolissa meidän omavaraisessa elämässä näin talvella. Ja muutenkin se rytmittää arkea, kun säännöllisesti verkoilla käydään. Kuvasin sunnuntaina videon verkkotouhuista. Järjestelmäkamera oli mukana ilman akkua, joten täytyi kuvata kännykällä. Se ei kirpeässä pakkasessa ollut kovin helppoa ja se kuvanlaadussa kyllä näkyy. Mutta onpahan ihan aidon näköinen video ja saa tästä käsityksen siitä, mitä se talviverkko touhu on.

Ehkä jatkossakin voisin pieniä videoita kuvailla. Tosin mieluummin paremmalla kameralla ja täytyy opetella myös editoimaan videota.

Emäntä

Haukipihvit

Talviverkkoja on nyt käyty kokemassa kaksi kertaa ja tyhjin käsin ei ole tarvinut järveltä takaisin tulla. Verkoissa on ollut eniten haukia, mutta myös kuhia, ahvenia ja mateita. Tällä viikolla kalastuskaveri sai kuhan ja mateen ja me otimme saaliiksi tulleet neljä haukea. Näin pääsimme jauhamaan suuremman määrän haukimassaa kerralla, eikä lihamyllyä tarvinut sotkea vain yhden hauen takia.

Hauet siis fileoitiin ja fileet jauhettiin massaksi. Myllyssä jauhaantuu pienimmät ruodot mukana. Pari pussia haukimassaa meni pakastimeen ja osan paistoin heti pihveiksi.

Haukipihvit

n. 500 g haukimassaa
3 kananmunaa
1/2 dl gluteenittomia korppujauhoja (tai tavallisia)
1 prk Cuisine Crème Fraiche sipulisekoitus tai kermaviiliä + mausteita
suolaa
sitruunapippuria

Pihvit voi paistaa pannulla tai uunissa. Itse paistoin tällä kertaa valurautapannulla.

Parina päivänä on nyt päästy herkuttelemaan haukihampurilaisilla. Sämpylän tilalla voi käyttää ruisleipää. Itselleni leivoin Helkan keittiössä ohjeella gluteenittomia täysjyväreissareita. Kastikkeeksi sopii vaikkapa valkosipulimajoneesi. Muuten täytteenä suolakurkkuja ja cheddarjuustoa.

Edelliset haukihampurilaiset on syöty viime talvena, joten kylläpä oli hyvää pitkästä aikaa.

Ja toki Pihka-koira sai myös osansa, tein yrjölän puuroa haukimassalla. Tämä haukipuuro on Pihkan herkkua.

Emäntä

Neulottu kauluri

Etsin vuosia sitten aikuiselle tarkoitettua kauluria korkealla kauluksella. Markkinoilta en kuitenkaan löytänyt sellaista ja ylipäätään minkäänlaiset aikuisen kaulurit ovat kaupoissa vähissä. Niinpä päätin tehdä kaulurin itse. Vuosien varrella olen tehnyt muutaman kaulurin itselleni ja isännälle. Tänään valmistui viimeisin versio kaulurista, lanka tällä kertaa hiukan ohuempi baby merino-lanka.

Kauluri on todella helppo tehdä, jos vaan osaa neuloa oikeita ja nurjia silmukoita. Tässä ohje 7 veljestä- langan vahvuiselle langalle.

Luo pyöröpuikolle tai neljälle sukkapuikolle 96 silmukkaa. Neulo "kaksi oikein, kaksi nurin"-joustinneuletta 35 kerrosta (sen mukaan kuinka korkean kaulurista haluat).

Lisää oikeiden silmukoiden väliin yksi silmukka eli puikoilla on 3o2n3o2n jne. Neulo kuusi kerrosta ja lisää sitten silmukat myös nurjien silmukoiden väliin eli puikolla nyt 3o3n3o3n jne. Neulo kuusi kerrosta. Lisää sitten sekä oikeiden että nurjien silmukoiden väliin silmukat eli puikoilla nyt 4o4n4o4n jne. Neulo vielä 8 kerrosta. Päättele silmukat. Jos haluat vielä leveämmän kaulurin, voi silmukoiden lisäämistä toki jatkaa edelleen.

Tämä kauluri malli on tarpeeksi tiukka, joten se pysyy hyvin ylhäällä. Oikein kylmällä kelillä laitan putkihuivin kaulurin alle, putkihuivin voi nostaa vielä ylemmän poskille ja kauluri pitää sen hyvin paikallaan.

Emäntä

Talvikalastus kausi alkaa

Oikein hyvää uutta vuotta! Tulipa pitkä tauko blogiin kirjoittelusta. Joulukuu täyttyi kaikesta muusta touhusta ja blogi jäi taka-alalle. Nyt on arki rauhoittunut, joten kirjoittamisellekin löytyy taas aikaa. Metsäläisten elämää löytyy nyt myös instagramin puolelta, joten liittykää seuraan sielläkin.

Täällä on järven jäätymistä ja jään vahvistumista odoteltu jo viikkoja, jotta saataisiin verkot järveen. Sunnuntaina vihdoin pakattiin verkkotavarat ahkioihin ja lähdettiin porukalla verkon heittoon. Jäätä oli noin kymmenen senttiä.

Verkon paikkoja oli suunniteltu kartan ääressä jo valmiiksi ja nyt vaan yritettiin löytää jäällä suunniteltuun kohtaa. GPS-paikantimen avulla ja kairan reiästä kaikuluotainta käyttäen yritimme osua sopivan vedenalaisen penkan kohdalle. Siellä ne isot kuhat toivottavasti asustelevat.

Verkko uitettiin jään alle uittolaudan avulla. Tai oikeastaan laudalla uitettiin ensin naru jään alle ja narulla vedettiin sitten verkko paikoilleen. Jäällä oli pieni kerros lunta, joten jään alla etenevää lautaa ei suoraa nähnyt kokoajan vaan täytyi lapioida lumeen kurkistus aukkoja. Edellisvuonna päästiin verkot heittämään kirkkaalla jäällä ja silloin lauta näkyi todella hyvin.

Kun lauta oli vetänyt narua halutun matkan, niin tehtiin avanto ja nostettiin lauta ylös. Narun toiseen päähän sidotiin verkko kiinni ja sitten vaan kiskottiin verkko jään alle. Molemmista päistä verkko sidotiin keppeihin kiinni.

Laitoimme yhteensä neljä verkkoa järveen, kaikki vähän eri syvyyksiin ja eri suuntaisesti. Tällä paikalla ei ennen olla talviverkkoja pidetty, joten jännityksellä jäädään odottamaan ensimmäistä kokemista. Talviverkkoja käymme kokemassa noin viiden päivän välein.

Pihka koiran mielestä verkoilla käynti on vähän tylsää puuhaa ja välillä täytyy kiivetä emännän syliin lämmittelemään tassuja :) 

Viime talvi oli kalasaaliiden osalta aika heikko, toivottavasti tänä vuonna ahti suo antejaan paremmin.

Emäntä